Kuva

Kuva

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Apuvälineistä ja terveisistä jne.

Kylppärin nurkassa nököttää hirveän ruma suihkutuoli. Sen päällä on kymmenkunta erilaista purnukkaa - shampoita, hoitoaineita, suihkugeelejä. Vessanpöntössä on korotus. Kepit olkkarin kaapistoon nojaamassa. Koroketyyny keittiön tuolilla ja makkarin nurkassa sukanvetolaite ja tarttumapihdit. Olkkarin vierassängyssä sängynjalkojen korotukset.

Tällä viikolla loppuu laina-aika noihin muihin apuvälineisiin paitsi mun keppeihin, jotka ovat omat ja niitä tarvitaankin. Vessanpöntön korotus ja korotustyyny ovat olleet vieläkin tosi hyviä, mutta muita apuvälineitä en oo tarvinnut enää. Eikun palautukseen vaan... Sukatkin saa jalkaan kun osaa uuden tyylin, tosin helteellä ei sukkia tarvitakaan :) Suihkutuolia en käyttänytkään ollenkaan, paitsi tuen ottamiseen, että pystyin leikkauksen jälkeen suhtkoht turvallisesti siirtymään suihkuun ja sieltä pois ilman keppejä.

Just äsken suihkussa ollessani mietin, että onhan sitä sentään leikkauksen jälkeisestä tokkuraisuudesta, haavakivusta ja luiden muokkaamisesta tulleesta ihan pahimmasta kivusta eroon päästy. Ei tullut tulehduksia, joista niin kovasti varoiteltiin ja haavakaan ei vuotanut niin paljon mitä uhkailtiin. Että jotain hyvääkin tähän kaikkeen kun jälkikäteen ajattelee :) Katotaan nyt sitten, mitä tuleman pitää.

Sain tänään terveisiä eräältä herrasmieheltä, joka oli kattoremonttia tehdessään tipahtanut katolta keväällä ja satuttanut pahasti olkapäänsä, se oli jo nyt kesään mennessä leikattukin kolme kertaa eikä toimi vieläkään. Hermovaurio on siinäkin kuulemma todennäköinen... Terkut välitti sukulainen ja ne menivät suunnilleen näin: "Kerro terkkuja ja tsemppiä Hst:lle ja sano, että on tää toimimattoman kädenkin kanssa eläminen vaikeeta... Vaikka on lonkankin kanssa varmasti..." Herrasmiehellä on myös sama ongelma kuin mulla, ettei pysty ajamaan autoa, kun siihen tarvitaan kaksi toimivaa kättä. Mulla puolestaan ei myöskään onnistuisi ajaa edes automaattivaihteisella autolla, kun toimimaton jalka on toi oikea puoli. Pitäis nostaa käsillä jalka kaasulle ja jarrulle. Friikkiä :)

No, täytyy kyllä sanoa, että mä tulisin vielä enemmän kyllä hermoraunioksi, jos ajattelen, että toinen käsi ei toimisi juuri ollenkaan. Oon kuitenkin sellainen käsillä tekeväinen ihminen - askartelen, tuunaan, sisustan, järjestelen, maalaan. Tykkään laitella edes huushollin tavaroita järjestykseen ja organisoida kaikkea, varsinkin nyt, kun sitä organisointia ei esim. töissä pääse toteuttamaan. Joten olkoonkin liikkuminen hankalaa, mieluummin näin, jos nyt tällaisista leikkauksista, diagnooseista tai sairauksista voi näin edes sanoa... Kohtalot ja elämäntilanteet ovat kaikilla erilaiset.

Tänäänkin mulla oli kova järjestelyvimma :) Piti edes makkarissa järjestellä ja siivota epämääräiset tavara- ja vaatekasat lipaston molemmin puolin sekä lipaston päällä olleet romppeet. Ihmeellistä hamstrausta! Ja olkkarissa järkkäilin, samoin keittiössä, ja vaihdoin pöytäliinoja ja jotain koriste-esineitä... Pieniä, mutta välillä niin isoja juttuja varsinkin kotona paljon aikaa viettävälle!

Illalla kävi vielä veli tyttöystävänsä kanssa kylässä. Olipa tärkeä tapaaminen lapsille erityisesti, heistä oikein näki, miten kiehnäsivät odotettujen vieraiden vieressä ihan lähellä <3 Olivat ikävöineet kovasti vieraita. Pitäisi enemmän pitää ihan mun oman perheenkin kanssa yhteyttä... Toki pidämmekin, mutta kaikilla on omat kiireensä ja kesätyöt ja lomaohjelmat, että on jäänyt yhteydenpito välillä vaan puhelimitse tapahtuvaksi. Se on todella sääli, mutta ympärillä oleva elämä on vaan niin hektistä. Mähän en sitä juuri nyt kunnolla tajuakaan, kun elän ihan omassa aikataulussani (eli tää sairauslomamoodi) enkä edes välttämättä tiedä, mitä päivää milloinkin eletään. Ainoat tärkeät aikataulut mulla ovat viime aikoina olleet lähinnä joko fyssarin tai lääkärin tapaamisia, kaikki muu tekeminen on ollut sovittavissa tai tullut joko muun perheen aikataulujen tai oman voinnin mukaan. "Missä sää oot, mää oon sekaisin...?!"

Tän päivän sisustamista...


Sekasin ku seinäkello. Minä, omissa aikatauluissani ja ajatuksissani elävä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.