Vihdoin!

Whazzuuup? Mä koitan nyt ensimmäistä kertaa tehdä tän postauksen tällaisella puheentunnistusohjelmalla. Korjaan sitten lopuksi nää tekstit sellaiseen kuntoon, että tän voi julkaista ilman ihmeellisiä kirjoitusvirheitä 😊

Nyt vihdoinkin pystyy sanomaan tämän mahtavan asian: leikkauspäivä on tiedossa! Se tulee onneksi nyt ennen kesälomaa: kesäkuun alkupuolella mut leikataan ja on hienoa, että samat leikkaavat lääkärit ovat puikoissa, joiden piti olla tekemässä leikkaus alunperinkin. Samalla tavalla nyt on myös varauduttu pidempään sairaalassaoloaikaan kuten myös siihen, että tarvitsen paljon apua enkä oo mikään Fast Track -potilas vaan oon hidas toipumaan. 

Tänään myös soitteli erikoistuva fysiatri liittyen mulle vastikään tehtyyn ENMG-tutkimukseen. Niitä tuloksia ei ollut löytynyt kyllä mistään kuten ei koko käyntitekstiäkään 😂🙈 Mutta toivotaan, että tutkimus oli ylipäätään tehty oikein ja että se tulos oli sellainen, mitä silloin kuulinkin tutkimusta tehdessä - siis että mitään ihmeempää kuin vanhoja hermovaurion jättämiä jälkiä ei olisi ollut näkyvillä. Sitä myöten ei siis pitäisi olla mitään akuuttia, mikä pitäisi hoitaa ennen olkapääoperaatiota, mutta hiukan on kuitenkin outoa, ettei tutkimustuloksia ole missään ja muutenkin kyllä itse tutkimus oli hiukan hmm... Häsläystä. Erikoistuva fysiatri sanoi kuitenkin vielä selvittävänsä, mihin se tutkimustulos/lausunto on oikein jäänyt. 

Erikoistuva kertoi myös kuntoutusylilääkärin tuumailleen, että jos kirurgit vaan antavat luvan, niin mä mahdollisesti menisin sitten ortopediselta osastolta suoraan jo sitten viikon päästä leikkauksesta - jos nyt vaan kunto on tarpeeksi hyvä - tuonne kuntoutusosastolle eteenpäin toipumaan. Kyse on osittain myös siitä, että miten se käsi mulla sitten toimii ja onko siihen minkälaiset luvat liikutella. 

Mun mielestä joka tapauksessa idea on hyvä mennä sinne kuntoutusosastolle, koska siellä voidaan kokonaistilannetta kartoittaa ihan eri tavalla kuin pelkästään ortopedisella osastolla ja voidaan myös samalla koostaa tarvittavat jatkosuunnitelmat ja lausunnot eteenpäin kuntoutussuunnitelman ym. kera Kelalle ym. Mun kokonaisvointia toimintakyvyn kera voidaan tarkkailla siellä tarkemmin ja sen mukaan miettiä sitä jatkokuntoutustilannetta, tarviiko esim. jotakin kuntoutusta enemmän ja esimerkiksi intensiivisempää laitoskuntoutusta ym. 

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että ei pelkästään voi katsoa sitä oikean käden toimivuutta nytkään vaan koko kroppaa nivelineen, koska mulla on aina semmonen tilanne näiden leikkausten jälkeen, että koko toimintakyky menee paljon huonompaan aluksi kuin mitä se oli ennen leikkausta. Jostakin syystä mulla esimerkiksi jalat - vaikkei siis mitään hermovaurioita tai tulppia tulisikaan - jokatapauksessa herkästi toimivat alkuun huonommin, tulee lihasheikkoutta, nivelet lumpsuvat minne lystäävät jo hyvin pienen ajan jälkeen, kun heti leikkauksen jälkeen ei alkuun pysty jalkeilla olemaan. Eli sitä apua ja kuntoutumista tarvii joka tapauksessa aika paljon ja kun mun täytyy pystyä kävelemään muutamia askeleita ennen kuin kotiutuskuntoinen, on senkin vuoksi kuntoutusosasto oikein hyvä paikka siirtyä myös vielä sieltä ortopedisen osastolta suoraan kuntoutumaan. Toivon että se onnistuu, eikä siitä tuu mitään vääntöä enää. En jaksaisi alkaa taistelemaan heti leikkauksen jälkeen mitään asioita, mutta sitähän ei aina tiedä, että miten asiat sitten lopuksi menevät. 

Joka tapauksessa on tosi helpottavaa tietää, että leikkaus on tulossa ja vihdoin sitä apua saatavilla mitä mä tarviin. Oon aivan täysin valmis siihen leikkaukseen ja niinkuin mä viimeksi kirjoitin, olisi ihan hirveää odotella leikkausta yli kesän. Onneksi ei tarvitse. Oon tosi kiitollinen hoitaville lääkäreille, että tämä tilanne on hoitunut näin hienosti ja se leikkauspäivä nyt on tulossa. Kunhan nyt vaan pysyy muuten terveenä, emmekä minä tai läheiset saa mitään ihmeellisiä tauteja tässä välissä, että se leikkaus onnistuu. Muutenhan se pitäisi tietysti perua, varsinkin jos itse olisin kipeänä.

Mitään ihmeempää tässä nyt ei muuten sinänsä oo tapahtunut ja kuulumisia ei sen ihmeempiä ole. Lapset on olleet vielä etäkoulussa, koska oon todetusti riskiryhmää, ja eipä tässä enää montaa päivää olekaan, kun heilläkin alkaa jo kesäloma. Sitä on kyllä paljon odotettu! Lukuvuosi on ollut antoisa mutta rankka ja nyt keväällä hyvin erikoinen, ainoa laatuaan. Hiukan on ollut ikävää, että lapset eivät niin paljon kavereita ole pystyneet nyt näkemään muuta kuin sitten ulkona jonkun verran välimatkojen päästä, mutta tilanteeseen he ovat sopeutuneet ihmeen hyvin kuitenkin. He ymmärtävät kyllä, mikä mun terveystilanne on ja miten tärkeää on saada leikkaus onnistumaan. 

Loma tulee kyllä tarpeeseen varmasti kuitenkin kaikilla ja mä toivon, että oma leikkaus tietysti menee kuten pitää. Jos ei onnistu muuten tehdä blogitekstejä niin ainakin tällä tavalla puheentunnistuksen kanssa se onnistuu. Mulla on myös tarkoitus tuonne "Hannastiina H" -nimiselle Youtube-kanavalle kuulumisia kertoa ihan videoiden muodossa, jos ei jaksa tai pysty sen enempää blogitekstejä kirjoittelemaan puheentunnistuksellakaan. Myös Instagramissa @hooastee -nimellä löytyy kuulumisia, päivittäinkin. 

Isommasti seuraavan kerran mä varmaan raportoin tilanteista sitten vasta sieltä keskussairaalasta, kun leikkaus on tehty. Toivokaamme, että kaikki menee hyvin 😊❤️

Tutkimuksia vappuaattona

Vappuajelu suuntautui tänä vappuaattona kuntoutustutkimuspolille. Olin jo toissayönä toisellakin ajelulla, joka suuntautui ensiapuun ja nyt tämä kuntoutustutkimuspolinkin aika liittyi samaan asiaan: alati vain enemmän ja enemmän kipeytyneeseen oikeaan olkapäähän ja kyynärpään alueen tiettyihin kohtiin, joita itse epäilin tulehdukseksi. En ollut ihan hakoteillä.

Tuo kuntoutustutkimuspolin aika tosin sovittiin jo alkuviikosta, kun viime viikonloppuna raastavissa kivuissa eräänä yönä jälleen valvoessani lähetin hoitaville lääkäreilleni viestiä. Toinen heistä sitten soittikin heti maanantaiaamuna, että mulle järjestetään kiireaika kuntoutustutkimuspolille erikoistuvalle fysiatrille. Mutta jouduin kuitenkin myös ensiapuun kivuissani tuossa välissäkin, keskellä yötä myöskin. Tuolloin sain lääkitystä (joka ei auttanut) ja todettiin tilanteen haasteellisuus sekä se, että leikkaavaa ortopedia myös infotaan tilanteen vaikeutumisesta jälleen. Mutta kirurgian päivystäjä suositti kaikesta huolimatta, että menisin silti myös kuntoutustutkimuspolille, jossa tuttu lääkäri voisi vielä tsekata tilanteen.

Niinpä siis tänään taksi suuntasi taas keskussairaalalle. Mun veli tuli myös mukaan vastaanotolle, ihan varmuuden vuoksi, jos olisi tarvittu tilanteen vaikeudesta kertovaa toistakin näkökulmaa. Kiitos hänelle tätäkin kautta ❤️ Mutta ei mitään vääntämistä asioista tai epäselvyyttä asioista ollut, päinvastoin. Oli oikein asiallinen ja hyvä vastaanotto, käytiin rauhassa tilannetta läpi fysiatrin kanssa ensin. Sitten hän tutki kättä kokonaisuutena kyynärpäästä olkapäähän ja vertasi myös liikeratoja vasempaan, jo luudutettuun olkapäähän. Ortopedi oli pyytänytkin myös mun yllätykseksi myös vielä sitä, että fysiatri katsoo vähän kiertoliikkeitä oikean olkapään luudutusasennon suunnittelemiseksi. Hän on siis myös kartalla siitä, että tilanne on vaikeutunut yhä vaan pahemmaksi. Se on hyvä asia, että tieto on kulkenut eteenpäin, sillä onhan tämä ollut nyt viime aikoina ihan sietämätöntä.

Todettiin, että mulla on kyynärpään alueella ns. golffarin kyynärpää -tyyppistä ärsytystä (?! varsinainen golffari olenkin?!) ja tulehdustyyppinen tilanne. Ranteen ojentajajänne ympäröivine lihaksineen on tosi ärtynyt, samoin myös hauiksen alaosa, varmaan siinäkin siis joku jänteen kiinnityskohta. Lisäksi ultrattiin patti mun kyynärpään ulkosivun vieressä, mikä on onneksi "vaan" joku sidekudosmuodostelma tai lipooma. Ärtynyt on sekin, mutta se liittynee noihin muihin kyynärpään alueen ongelmiin. Sain ohjeeksi tietyt helpot kuminauhaliikkeet ranteelle ja tämän lisäksi lepo ja käden/ranteen ergonomia täytyy muistaa koko ajan, mutta se tulee kyllä luonnostaankin. Mistä lie tuokin ongelma tullut... Samantyyppistä ongelmaa on vasemmallakin muttei näin hankalana.

Myös oikean käden pikkurilli ja nimetön mulla ovat turrat, ja niihin liittyy mahdollisesti ulnarishermon jonkinlaista ärsytystä syystä x - ehkä olkapään temppuilusta johtuvaa mutta voisi olla myös TOS-tyyppistä oiretta (tähän vähän viittasi jokin testi, tosin sitä ei voitu tehdä täysin hyvin olkapään tilanteen takia) tai jopa kaularankaperäistä, mutta mulla ei ole kaularankakipua ja liikeradat ovat ok, joten ota tuostakin sitten selvää. Mutta on mulla varmasti koko yläkroppa muutenkin aivan jumissa, kun koko ajan saa varoa tuota hemmetin olkapäätä, että missä se milloinkin lonksahtelee ja vaeltaa...

Fysiatri tutki myös mun selän tilannetta vähän ja testasi myös jalkojen tilanteet. Selkä ei nyt ole niin pahana mitä välillä on ollut mutta kyllä heti tutkimuksen jälkeen jäi säteilykipua vasempaan jalkaan tuikkivasti. Mulla on myös tiettyjä tuntopuutoksia alaraajoissa, mitkä viittaavat vähän tietyn hermon ärsytykseen. Nyt kuitenkin olkapääongelma on ykkönen ja sen leikkaus, joten tässä vaiheessa ei lähdetä MRI:lla selän tilannetta selvittelemään, kun ei mitään selkäleikkausta olla tekemässä ja tästä sanoinkin, että en todella mitään selän leikkausta tähän enää kaipaisi! Ihan tarpeeksi on näissä nykyisten nivelongelmienkin kanssa...

Jalat ovat aika entisellään nivelineen, tosin mulla nytkin testatessa ilmeni oikean jalan ihmeellistä nykinää ja vatkausta. Joku hassu ilmaisu tuohon fysiatrilla oli mutten muista mikä, joku sellainen, että käskyt menevät oikeaan jalkaan perille vähän niinkuin isompina köntteinä nykäys nykäykseltä mutta vielä kuvaavammin sanottuna... Vasen ongelmapolvi on just nyt vähän rauhallisempi mitä aiemmin, mikä on hyvä asia nyt kun on tuo olkapää jo niin pahana, mutta polvessakin aina tilanne vaihtelee. Vasen lonkka oli testatessa hankala myöskin nyt, sellaista nivelrikkotyyppistä kipua, mutta myös ehkä selkäperäistä kipua ilmeni jalan ylösnostotestissä vasemman pakaran ja takareiden sisälle.

Mulle tehdään kuitenkin nyt sekä ylä- että alaraajojen ENMG, kun tuota hermo-oireilua on ja samalla katsotaan vähän myös sitä, onko tapahtunut mitään aiemmille vasemman olkapään uusintaluudutuksessa syntyneille hermovauriomuutoksille vai onko niitä miten vielä näkyvillä. Tuo kertoo samalla myös vähän selänkin tilanteesta. Muuten sovittiin sitten siitä, että fysiatri pyrkii kuntoutusylilääkärin kanssa viestimään ortopedille, että saataisiin tuo oikean olkapään luudutus tehtyä mahdollisimman pian. Ja jos vaan mulla on mahkut, niin voisin ehkä käydä myös fysioterapiassa... Tuota vaan täytyy vähän harkita, koska mä oon kuin olenkin todennäköisesti koronan suhteen vähän sellaista riskiryhmää, että taudista toipuminen tulisi kestämään pidempään. Eli on se vaan parempi välttää ylimääräisiä lähikontaktejakin...

Mulle on tarkoitus myös järjestää kuntoutusosastojakso leikkauksen jälkeen, mahdollisesti jo kesällä. Tuohan siis kertoisi vähän siitä, että leikkaus olisi ennen kesää jo... Toivotaan näin, sillä tällaisissa kivuissa oleminen on sietämätöntä. Oon verrannut näitä olkapään kipuja siihen, miltä mun vasen olkapää tuntui silloin, kun se oli just tutkittu nukutuksessa ja todettu, että se ei ollut, toden totta, luutunut. Sain silloin heräämössä fentanyyliä aika moneen otteeseen... Ja siitäpä muutaman viikon päästä tehtiinkin uusintaluudutus.

Että... On haasteellista nyt. On todella. Siksi tuo ensiapukäyntikin oli pakko tehdä, vaikka ne ensiavun kipulääkkeet eivät sen ihmeemmin auttaneetkaan. Mutta tietoa menee eteenpäin. Tänään kyllä fysiatri pikkuisen muutti iltalääkitystä yhtä lääkettä vahvistavasti, mutta nähtäväksi jää, auttaako se sen enempää. Kyllä odotan vaan sitä, että leikkaus tehtäisiin, vaikka onkin tämä koronahärdelli ym. En vaan kestä yli kesän näin, eikä vaihtoehto ole, että vaimo ja äiti vaan vaikeroi sängynnurkassa unta vailla koko kesän kivuissa.

Sellaisia vappuaaton kuulumisia tänä vuonna. Ihan hirveästi ei voinnin kannalta juhlittavaa ole - eikä sitä juhlaa kyllä koronatilanteenkaan vuoksi olisi (vaikka kotosalla lähinnä viime vuodet ollaan oltukin). Mutta totean jälleen, kuten niin monesti muutenkin: olen rakkaiden ympäröimä niin fyysisesti kuin etänäkin ja musta välitetään. Se on kaikkein tärkeintä.

Pitäkää huolta ❤️