Tom Jones ja turkoosit kepit

(Otsikko muuten kuulostaa ihan joltakin huumoribändiltä... :D No, se siitä, keskitytäänpä asiaan...)

Perjantai-ilta, sohva, hiljaisuus. Lapset yökylässä mummin ja ukin luona ja meillä aikaa olla aivan rauhassa kotona tehden ei mitään. Tämä tulee tarpeeseen, mä olen vieläkin aivan todella rikki ja kipeä keskiviikon fysiatrin vastaanotosta ja koska olen ollut normaalimpaakin surkeammassa jamassa, en ole voinut auttaa kotonakaan sitäkään vähää mitä normaalisti. Tämä tarkoittaa miehelle lisää taakkaa... Kiitos siis mummille ja ukille <3

Kyllä tämä mun "oleminen" jaksaa yhä hämmentää mua itseänikin, koskaan ei täysin tiedä, millainen vointi kulloinkin on tai mitä se on seuraavana päivänä. Osasin kyllä taas arvata, että seuraavat pari päivää lääkärin vastaanotosta olisin kipeä, mutta nyt on mennyt kyllä todella, todella tuskaisissa merkeissä nämä pari päivää. Eilen en pystynyt tekemään koko päivänä yhtään mitään, makasin lähinnä vaan sängyssä ja sohvalla. Jalat tuntuivat lonkasuvan mihin lystäsivät. Muutenkin olin tosi väsynyt, vahvat kipulääkkeet tekevät olon sellaiseksi pöhnäiseksi, mutta niitä vaan on pakko välillä ottaa. 

Tänäänkin on vointi ollut vielä aika onneton, mutta tälle päivälle oli varattuna aika henkilökohtaiselle pankkineuvojalle pankkiin, joten sen verran oli vaan kestettävä istumista ja jonkin verran liikkumista. Pankista lähtemisen jälkeen alaselkä ja molemmat lonkat olivat aivan tulessa. Kun haettiin lapset hoidosta ja vietiin heidät mummilaan, näkivät kyllä kaikki, että mun liikkuminen on normaaliakin vaikeampaa enkä voi kovinkaan hienosti. (Toisaalta ehkä hyväkin, sillä liian usein näille läheisimmille ihmisille esitän, että kaikki on hyvin, kun en halua, että kukaan murehtii mitään ylimääräisiä...) Mutta nyt on onneksi aikaa taas olla vaan ja tehdä sellaista, mikä saa ajatukset pois kivusta. Vaikka nyt tätä kirjoittelua ja musiikin kuuntelua. 

Olisi mulla tuossa tuo uusi kipukynnystä nostava lääkekin kokeiltavaksi, mutta vielä tuntuu siltä, että lääkkeen vaikutuksia haluan vielä kunnolla selvittää ennen kuin kokeilun aloitan. Kipua on yritettävä hallita ja sietää, päästä sen niskan päälle, mutta yhtään ylimääräisiä lääkkeitäkään en haluaisi käyttää. Vaan minkäs teet, jos tilanne on mikä on. Tasapainoilua...

Mutta hyvääkin myös eikä pelkkää kivuissa märehtimistä: siitä oon viime päivinä kovasti iloinnut, että kesäkuussa Tom Jones tulee konsertoimaan Jyväskylään Paula Koivuniemen kera. Mennään äidin kanssa tätä ainutkertaista esiintymistä kuuntelemaan, jee! Posti toikin eilen jo liput tapahtumaan.

Hienot, aurinkoiset kevätilmat auttavat myös jaksamaan ja vaikka en paljoa pystykään ulkona liikkumaan, vaikuttaa aurinko ja valon määrä mulle kuitenkin aina mieltä piristävästi :) Suunnittelen tässä myös kesää kohti mentäessä "mitä ei voi peittää, sitä pitää korostaa" -tyyppisesti sellaista, että hommaisin itselleni kokoturkoosit tai jotkut muut värikkäät kepit... Nuo viininpunaiset on jo niin nähty! Booooooring! :D

Uusi viikko, vanha aamukankeus

Mulla soi päässäni Leevi and the Leavingsiä. "Maanantaiaamuna krapula ja vapina, tuijotan vessan seinää..." No ei ole kyllä krapulaa ja vapinaa, mutta voisin kyllä lauleskella täällä, että on taas hiukan aamujumia ja että tuijotan makkarin kattoa. Tai siis oikeastaan mähän tuijotan tätä kännykän näyttöä :D Näin, selälläni maaten, kädet ylhäällä kännykkää pidellen, usein kirjoittelen muutenkin tekstejäni. En siis istuskele tietokoneen ääressä, kun se asento on hankala, vaan tää on tyypillinen kirjoittelutapa...

Viikonloppuna olin paljon jalkeilla ja siksi tää olokin on vielä ekstrakankeampaa nyt. Mutta kivaa oli! Eilen lähdettiin vielä hetken mielijohteesta koko perheen parkour-, sirkus- ja musiikkitapahtumaan.

Steve 'N' Seagulls eilen

Mä olin päättäväinen: päätin pärjätä yhdellä kyynärsauvalla. Fiilis oli hyvä ja tuntui siltä, että nyt mä haluan taas haastaa itseäni! Ja ihan hyvin menikin siihen saakka, kun oltiin seisoskeltu ja kävelty tapahtuma-alueella jo tovi, kunnes alkoi tuntua siltä, että ois se toinenkin keppi ollut ihan hyvä idea. Kun oikea jalka on huono, nojaan kävellessä niin paljon vasemmalle puolelle, että se jo pelkästään tekee selänkin asennon vinoksi ja aiheuttaa ihan turhaa ylimääräistä kipua, joka on kahdella kepillä kulkiessa vältettävissä. Muutenkin on kävely huomattavasti nopeampaa, varmempaa ja kivuttomampaa, kun on molemmat kepit mukana. Tällä hetkellä ainakin. Sit kun oli tarkoitus vielä käydä lelukaupassa ja ruokaostoksilla, tajusin ja totesin, että no en mä ainakaan Prisman kilometrin mittaisille käytäville näillä varusteilla pysty lähtemään. Ratkaisu: lelukauppareissun jälkeen me muut mentiin syömään ja mies kävi kaupassa ja liittyi sen jälkeen meidän seuraamme ;)

Kaikkien Nivelsairaiden Ystävät (onkohan muuten sellaista yhdistystä?) tietävät, että yksi nivelsairauden monista oireista on nivelten/nivelen aamujäykkyys. Mun käsityksen mukaan reumaa esim. voidaan epäillä, jos aamujäykkyys ja kipu jatkuvat monta tuntia heräämisen ja liikkeelle pääsyn jälkeen. Nivelrikkoon liittyvä aamuoireilu tai liikkeellelähtökankeus puolestaan vielä alkuvaiheessa helpottuu melko nopeasti sen jälkeen, kun liikkeelle pääsee. 

Tulipa mieleen... Huijasinhan mäkin kanssaihmisiä vielä v. 2013 keväänä ja syksynä sanomalla, että mulla on treenauksesta kipeät jalat. Olin kyllä käynyt treenaamaassa oikeastikin. Mutta ei kukaan töissäkään ihmetellyt (tai kukaan ei ainakaan suoraan sanonut), kun työpisteeltä johonkin lähteminen otti vähän aikaa kun ensin piti venytellä ja seisoskella hetki ennen kuin pääsi liikkeelle. Portaita oli vaikea kävellä ylöspäin. Ontumisen kuittasin myös treenaamisen piikkiin. En kyllä suosittele tällaista, olkaa mieluummin reilusti avoimia, jos sama tilanne osuu joskus kohdalle! Häpeilyllä ei voita mitään...

Mulla on aamuisin ollut oikean lonkan  jumitusta sekä ennen että jälkeen leikkauksen. Nytkin saattaa aika pitkään joutua jumppailemaan ja vetreyttämään itseään ennen kuin sängystä pääsee ylös. Tosin nykyään nivel kyllä kai toimisi hyvin, vähän liiankin löysästi ja lonksahtelevasti, aamujäykkyys johtuu mun arvelun mukaan ympäröivistä muista kudoksista. Ehkä? Mutta kun tästä liikkeelle taas pääsee, helpottaa. Sitten vaan on niitä muita oireita, joiden vuoksi oon vielä näin toipilas mitä oon.

Mutta eipä nämä hommat ainakaan makoilemalla parane. On kömmittävä tästä aamukahvin keittoon ja siitä sitten muihin askareisiin! :)