Viikonloppuna olin paljon jalkeilla ja siksi tää olokin on vielä ekstrakankeampaa nyt. Mutta kivaa oli! Eilen lähdettiin vielä hetken mielijohteesta koko perheen parkour-, sirkus- ja musiikkitapahtumaan.
Mä olin päättäväinen: päätin pärjätä yhdellä kyynärsauvalla. Fiilis oli hyvä ja tuntui siltä, että nyt mä haluan taas haastaa itseäni! Ja ihan hyvin menikin siihen saakka, kun oltiin seisoskeltu ja kävelty tapahtuma-alueella jo tovi, kunnes alkoi tuntua siltä, että ois se toinenkin keppi ollut ihan hyvä idea. Kun oikea jalka on huono, nojaan kävellessä niin paljon vasemmalle puolelle, että se jo pelkästään tekee selänkin asennon vinoksi ja aiheuttaa ihan turhaa ylimääräistä kipua, joka on kahdella kepillä kulkiessa vältettävissä. Muutenkin on kävely huomattavasti nopeampaa, varmempaa ja kivuttomampaa, kun on molemmat kepit mukana. Tällä hetkellä ainakin. Sit kun oli tarkoitus vielä käydä lelukaupassa ja ruokaostoksilla, tajusin ja totesin, että no en mä ainakaan Prisman kilometrin mittaisille käytäville näillä varusteilla pysty lähtemään. Ratkaisu: lelukauppareissun jälkeen me muut mentiin syömään ja mies kävi kaupassa ja liittyi sen jälkeen meidän seuraamme ;)
Kaikkien Nivelsairaiden Ystävät (onkohan muuten sellaista yhdistystä?) tietävät, että yksi nivelsairauden monista oireista on nivelten/nivelen aamujäykkyys. Mun käsityksen mukaan reumaa esim. voidaan epäillä, jos aamujäykkyys ja kipu jatkuvat monta tuntia heräämisen ja liikkeelle pääsyn jälkeen. Nivelrikkoon liittyvä aamuoireilu tai liikkeellelähtökankeus puolestaan vielä alkuvaiheessa helpottuu melko nopeasti sen jälkeen, kun liikkeelle pääsee.
Tulipa mieleen... Huijasinhan mäkin kanssaihmisiä vielä v. 2013 keväänä ja syksynä sanomalla, että mulla on treenauksesta kipeät jalat. Olin kyllä käynyt treenaamaassa oikeastikin. Mutta ei kukaan töissäkään ihmetellyt (tai kukaan ei ainakaan suoraan sanonut), kun työpisteeltä johonkin lähteminen otti vähän aikaa kun ensin piti venytellä ja seisoskella hetki ennen kuin pääsi liikkeelle. Portaita oli vaikea kävellä ylöspäin. Ontumisen kuittasin myös treenaamisen piikkiin. En kyllä suosittele tällaista, olkaa mieluummin reilusti avoimia, jos sama tilanne osuu joskus kohdalle! Häpeilyllä ei voita mitään...
Mulla on aamuisin ollut oikean lonkan jumitusta sekä ennen että jälkeen leikkauksen. Nytkin saattaa aika pitkään joutua jumppailemaan ja vetreyttämään itseään ennen kuin sängystä pääsee ylös. Tosin nykyään nivel kyllä kai toimisi hyvin, vähän liiankin löysästi ja lonksahtelevasti, aamujäykkyys johtuu mun arvelun mukaan ympäröivistä muista kudoksista. Ehkä? Mutta kun tästä liikkeelle taas pääsee, helpottaa. Sitten vaan on niitä muita oireita, joiden vuoksi oon vielä näin toipilas mitä oon.
Mutta eipä nämä hommat ainakaan makoilemalla parane. On kömmittävä tästä aamukahvin keittoon ja siitä sitten muihin askareisiin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.