"Mä katselen taas vanhaa valokuvaa
jossa me istutaan sun talos portailla
sulla on ruudullinen flanellipaita, märät hiukset
ja mä muistan miltä tuuli tuoksui sinä iltana..."
Valokuva-albumeja vuosien takaa. Monet pinot valokuvia, joita ei ole ehditty laittaa kansioihin saakka. Vuosien takaisia kirjeitä, päiväkirjoja ja kortteja. Kasetteja ja CD-levyjä. Tavaroita ja vaatteita, joita on kymmenen vuotta sitten viimeksi käytetty. Opiskelukirjoja, luentomateriaaleja ja muita papereita.
Veli toi eilen tyttöystävänsä kanssa mun entisen, heillä nykyään vuokralla olevan asunnon varastosta lähes kaikki mun sinne 10 v sitten varastoimat tavarat. Ihan hyvä että toivat, jotta saivat itselleen vihdoin vähän enemmän säilytystilaa ja varsinkin kun en itse olisi kunnolla pystynyt enkä päässyt varastoa siivoamaan. Olen vaan ollut vähän ihmeissäni kaiken tavaramäärän läpikäymisessä :) Eilen näytti siltä, että meille olisi muuttanut joku, kun eteinen ja olkkari oli täynnä pusseja, säkkejä ja laatikoita, mutta nyt alan olla jo voiton puolella tässä hitaasti edenneessä urakassa!
Tässä enää hyvin, hyvin pieni määrä kaikesta tavarapaljoudesta!
Suurinta nostalgiaa ja eniten muistoja herättivät kaikki vanhat päiväkirjat ja valokuvat varhaisnuoruudesta aikuisuuteen ja opiskelijaelämään saakka. Jotkut kuvat ja jutut muistin hyvin, mutta joistakin ei ollut enää mitään muistikuvaa, enhän vuosiin ollut näitä tavaroita nähnyt.
Vietin tovin jos toisenkin eilen ja tänään valokuvien ja niistä aiheutuneiden muistojen parissa, kuten veljenikin arveli käyvän... :D Kai sitä alkaa jo olla niin "vanha", että ei pelkästään innolla odota tulevaa, vaan välillä palataan jo menneeseenkin ja muistoihin.
"Tää aika on hassu juttu, Mari
nyt tuntuu että kesät silloin vain kesti kauemmin
Vuosi vuodelta nää syksyt käy päälle
aina vaan aiemmin ja aina vaan ilkeämmin..."
Kirjoitin vastikään kymmenen vuoden takaisista päiväkirjateksteistä. No nyt sitten pääsin kuvienkin muodossa noihin ja aiempiinkin aikoihin mukaan, hassua :) En mä oikeastaan kaipaa sinne parikymppisen nuoren naisen elämään, se oli monella tapaa kuitenkin vielä sellaista etsimistä, epävarmuutta, koheltamista ja osittain paineitakin tulevaisuudesta ja siitä, mitä juuri minulta odotetaan - mitä itse odotan ja odottavatko muut minulta myös jotakin. Kovasti tuli silloinkin kyllä jo analysoitua silloisia elämäntilanteita ja ihmissuhteita, sen näkee monista valokuvistakin. Mutta tosi hienoja muistoja noihin vuosiin kyllä liittyy monellakin tavalla ja kaipa ne ovat usein niitä aikoja, joita sitten joskus kymmenien vuosien päästä miettii ja muistelee suurimmalla kaiholla.
Se vuosien takainen "loputon kiire tulevaisuuteen" ja "sitten kun" -ajattelu on muuttunut vuosien myötä ihan toisenlaiseksi. Mulla oli silloin itselleni kovat tavoitteet, piti menestyä ja löytää unelmien työpaikka, hyvä toimeentulo, materiaa ympärille. Eipä kai noissa tavoitteissa mitään pahaa ole, moni nuori todennäköisesti miettii samalla tavalla, se on nuoren ihmisen naiiviutta ja sinisilmäisyyttä se. Elämä on kuitenkin opettanut monia asioita vähän kantapään kautta ja nyt viime vuosina oon ymmärtänyt yhä paremmin sen, että kaikkea ei voi itse suunnitella, vaikka kuinka haluaisikin ja vaikka olisi maailman kunnianhimoisin ihminen. Yllättäviä asioita tulee joskus eteen.
Jos oikein syvälle elämän merkityksellisimpiin asioihin mennään, ovat ne jotain ihan muuta kuin menestys, raha ja tavarat ympärillä. Mikään tavara- ja rahamäärä, menestys ja suitsutus siitä, kuinka aikaansaava ja "piireissä" oleva ihminen olet, ei korvaa terveyttä, läheisiä ihmissuhteita, rakkautta ja välittämistä. Kaikki muu näiden tärkeimpien perusasioiden lisäksi on vain ekstraa ja mukava lisä siihen kaiken päälle. Tätä kaikkea ei vaan perusluonteeltaan itsekäs ihmislaji useinkaan ymmärrä - ellei omalle kohdalle satu jokin pysäyttävä tapahtuma tai kokemus. En tarkoita, että paikalleen jääminen tai "aaltojen mukana ajelehtiminen" olisi jotenkin ihannoitavaa. Elämässä tapahtuvat isot käänteet muuttavat kuitenkin monen persoonaa ainakin vähän inhimillisempään ja humaanimpaan suuntaan ja kuten kliseisesti sanotaan, hiovat niitä pahimpia särmiä ja mustavalkoisia ajattelumalleja pois.
"Sinä kesäiltana kun istuttiin ja katseltiin
kun taivaanrannanmaalari viime vedoillaan
sai auringon sammumaan, sinä sytytit kynttilän,
hän tähdet, ja mä muistan miten tuulen tuoksussa syys teki tuloaan..."
Kursivoidut tekstit Sir Elwoodin Hiljaisten Värien kappaleesta Vanha valokuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.