Kuva

Kuva

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Treenataan edes jotenkin!

Mun pitäisi kovasti pitää lihaskunnosta huolta just nyt. Että jalan lihakset eivät surkastuisi ihan naruiksi, lihastasapaino säilyisi ja tietysti että muukin kroppa jaksaa kestää keppikävelyä sen ajan mitä tässä nyt vielä tarviikaan. Vasen jalka saa kylläkin nyt lihastreeniä ihan tarpeeksi, vähän liikaakin, sen alkaa huomata lihasten kasvussa ;)

Lajit, joita on nyt mielekkäintä ja mukavinta harrastaa, on helposti ja nopeasti lueteltu: uinti, vesijuoksu ja vesijumppa. Vesi on tosi mahtava elementti, sillä se antaa hyvin tukea eri liikkeisiin ja samalla puolihuomaamatta antaa myös hyvää vastusta. Oon aina rakastanut uintia ja vesiliikuntaa. Lisäksi vesi elementtinä myös rentouttaa ja rauhoittaa mua, joten onneksi on sellainen laji, joka onnistuu nyt ja joka onnistuu hyvin myös leikkauksen jälkeen (kunhan haava paranee) eikä tarvitse tehdä mitään luopumisprosesseja tähän liittyen jatkossakaan. Yes!

Yläkroppaa voisin treenata nyt esim. käsipainoilla ja sitä olen jonkin verran tehnytkin, mutta on pakko myöntää, että liian vähän, koska se on tosi turhauttavaa ja kyllästyttävää nyt. Tuntuu niin hölmöltä vaan puolikasta kroppaa treenata pelkillä painoilla, vaikka tiedänkin, että kaikki on plussaa ja "kotiinpäin." Salikorttini ei ole tällä hetkellä voimassa, jatkan sopparia uudella salilla vasta sitten, kun pääsen kuntouttamaan itseäni operaation jälkeen. Siispä yläkropan treeniin pitää kehitellä nyt niitä liikkeitä, mitkä kotona onnistuvat. Toisaalta yläkroppa treenautuu keppikävelystäkin vähän huomaamatta...

Esim. punnerruksia en pysty tällä hetkellä tekemään, enkä oikein muitakaan lattialla (tai lattian tasolla, esim. lattialle asetetulla jumppamatolla) tapahtuvia liikkeitä, koska lonkan liikkeet ovat tosi rajalliset ja toisaalta en välttämättä pääsisi lattialta ylös jos jumittuisin sinne :) Niin säälittävältä kuin se kuulostaakin! Kipu ja lonkan jäykkyys myös mulla rajoittavat venytyksiä ja lonkkaleikkaukseen meneville etukäteen sairaalan ensitietoluennolla annettuja todella perustason lihaskuntoliikkeitä kuten jalan nostoa, kyykkäämistä tai jalan vientiä sivulle ja taakse. Pelkkä jalan roikottaminenkin sattuu... Myös muut liikuntalajit on täytynyt unohtaa tällä hetkellä pelkästään jo senkin vuoksi, ettei lonkka liiku ja taivu sellaisiin asentoihin mitä useimmissa liikuntalajeissa tarvittaisiin.

Onneksi on kuitenkin olemassa edes isometrisiä venytyksiä ja liikkeitä! Ne siis perustuvat käytännössä vain tietyn lihaksen supistamiseen ja jännittämiseen sekä tämän jälkeiseen rentouttamiseen. Jos siis teen tällaista treeniä esim. sohvalla tai sängyn päällä maatessani, mun ei tarvitse yrittää kipeästi liikuttaa jalkaa, vaan teen muutamaa fyssarin mulle neuvomaa liikettä esim. pakaralihakselle, reiden lähentäjälle ja loitontajalle. Yksinkertaista mutta ihmeen tehokasta kuitenkin.

Tästä kaikesta voidaan todeta, että kaikkein järkevintä liikuntaa mulle nyt ovat vesiliikunta ja isometriset venytykset. Toki myös muu arkiliikkuminen sen mukaan mitä pystyy, mutta tavoitteellisempi kuntouttaminen ja treenaaminen käynnistyy taas vasta leikkauksen jälkeen. 

Täytyy kyllä sanoa, että onnellisia ovat he, jotka ennen tekonivelleikkauksia pystyvät vielä hyvin treenaamaan uinnin lisäksi vaikkapa salilla, kävellen tai pyöräillen! Edesauttaa hirveästi toipumista, kun pystyy liikkumaan monipuolisesti ennen leikkausta. Mulla vaan tuo nivelen tilanne romahti salamannopeasti tosi huonoksi, sille ei kukaan mahtanut yhtään mitään. Mutta näillä mennään ja tehdään ja liikutaan edes sen verran mitä pystytään, parempi sekin kuin ei mitään, eiks vaan! :)

Eipä mulla muuta tällä erää, hyvillä fiiliksillä anyway. Aurinkoista viikkoa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.