Kuva

Kuva

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Leikkaus tehty ja osastolla pötkötellään :)

Nyt mulla on oikeassa lonkassa tekonivel! I am titanium and bionic woman! ;)

Ihmeellinen juttu, miten vähän lopulta sitten lopulta itse leikkausta jännitin. Aamulla kotona olin suht rauhallinen ja vielä sairaalaankin tullessa. Ilmoittauduin keskussairaalan aulassa jo ennen klo 8 ja sen jälkeen mut ohjattiin preoperatiivisen yksikön naisten pukkariin. Sinne jätin kepit ja muut omat kamppeet ja puin päälleni ihkun "avaruuspuvun" :)

Tiesin, että mun leikkaus on toisena, joskus 10-11 aikoihin, joten odottelin sitten muidenkin leikkaukseen menijöiden kesken odotusaulassa vuoroa sairaanhoitajalle. Olin hilpeä näky haalarissani kun muilla oli perussairaalavaatteet! Sit ei muutakun käynti sairaanhoitajan luona, jossa vielä tarkisteltiin viime hetken jutut ja sain esiläkkeet. Kolmea erilaista kipulääkettä, ei mitään päätä sekoittavaa. No olisin tarvittaessa saanut jonkun dormicumin (? jos muistan oikein), mutta en sitä sitten tarvinnutkaan kun olin niin rauhallinen kuitenkin.

Klo 10 jälkeen leikkurin odotusaulaan, jossa mulle laitettiin antibiootit suoneen (suojaava toimenpide kaikissa tekonivelleikkauksissa) ja normaali nesteytys myös. Leikkaava lääkärikin käveli ohi ja vilkutteli ja hymyili iloisesti, hauska tyyppi :)

Sit joskus 10.30 maissa leikkaussaliin, jossa menikin aluksi kyllä tovi jos toinenkin kun taaskin puudutusta joutui anestesialääkäri jonkin aikaa kokeilemaan ennen kuin onnistui oikeaan kohtaan. Sit lämmön tunne valtasi kropan pikkuhiljaa ja mua alettiin tukemaan kylkiasentoon erilaisilla tukisysteemeillä ja tyynyillä. Olin myös toivonut humautusta eli kevyttä unta siihen puudutuksen lisäksi, ja sellaisen sainkin. Olin koko operaation ajan puolinukuksissa - välillä höpöttelin hölmöjä hoitajille ja välillä, kun kuului ja tuntui sitä poraamista, tärinää ja sahaamista sekä vasaran pauketta, halusin taas olla unten mailla. Sisäinen jukeboksini soitti koko ajan musaa, se oli vähän hassua :D

Leikkaus kesti parisen tuntia. Loppuvaiheessa alkoi hiukan haavan sulkeminen tuntua ja myös lantiossa tuntui hiukan kipua, mutta se oli ihan siedettävää. Menetin kyllä suht paljon verta, melkein 1,5 l ja sain siinä samalla myös jotakin plasmaa ja jotakin muutakin.  

Sit leikkauksen jälkeen heräämöön. Siellä tuli välillä tosi huono olo ja mulle annettiin verenpainetta nostavaa lääkettä, paineet oli ihan tosi alhaiset mm. verenhukasta johtuen. Veriarvot muuten kyllä oli ok, hemoglobiinikin. Heräämössä leikkaushaava oli myös tosi kipeä, joten sain aika paljon kipulääkkeitä ennen kuin olo kohentui. Sen jälkeen (sekä puudutteiden häviämisen jälkeen) pääsin osastolle. Täällä on tosi mukava ja rento henkilökunta ja huonekaveritkin on kivoja, joten kyl tää tästä! Niin ja muutenkin - vaikka on kipeetä ollutkin niin tämä todella oli mun loppuelämän ensimmäinen päivä! Lippu korkeella ja kuntoutumaan! :)

Tässä vielä muutamia "mahtavia valokuvauksen riemuvoittoja" täältä huoneesta :D












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.