Kuva

Kuva

torstai 26. kesäkuuta 2014

Kolmas fyssarikäynti

Joo-o, niin se vaan on, että ei ihan hirmuisia edistysaskeleita oo tässä muutaman viikon aikana saatu vaikka mulla on tosi hyvä ja pätevä fyssari ja varmasti on kaikki harjoitteet päivittäin tehty mitä pitää. Tänään sain vielä muutaman uuden jutun kokeiltavaksi. Jalka ei nouse istuessa eikä maatessa, seisten nousee vähän, ja on edelleen ne liikekivut ja muljahtelut. Muutamana yönä meni inhottavia sähköiskuja jostain pakarasta varpaisiin saakka, heräsin kun sattui niin paljon... Mahallani oon pystynyt olemaan enemmän - jotain hyvääkin sentään - mutta jalankin pitäisi näillä harjoituksilla jo nousta enemmän ja kipujen vähentyä.

Tänään mun fyssari huomasi, että mulla on kuulemma lantiossa joku kohta (olikohan SI-nivel vai ristiluu? En muista tarkkaan) oikealla eli leikatulla puolella paljon ylempänä mitä vasemmalla puolella on ja tämän luun ja lantion toisen puolen joku rako myös oikealla puolella paljon isompi mitä vasemmalla. Joo, höpisen vähän outoja, mutta en muista mitä ovat nyt nimeltään nämä raot/luut/nivelet/kohdat... Fyssari manipuloi/paineli vähän näitä tiettyjä kohtia aivan alaselässä oikealla puolella ja kyllä tuntui outoja, tosi pistäviä ja polttavia tuntemuksia. Meni myös jotain sähköiskutyyppisiä kipuja oikean jalan varpaisiin, inhottava tunne! On kuulemma paikka, jonka läheltä iskiashermo menee ja tällaisia tuntemuksia tulee jonkin verran todennäköisesti, jos tälle alueelle halutaan saada tasapainoinen, oikeanlainen liikkuvuus aikaiseksi.

Fyssari kertoi, että syy siihen, että mulla on oikealla puolella lantiossa se joku kohta ylempänä mitä vasemmalla, voi olla se, että lonkkaleikkauksessa jalkaa pidetään enemmän tai vähemmän venytyksessä, että saadaan hyvä näkyvyys leikattavalle alueelle. Tästä johtuen mulla voi olla lantion luusto muuttunut noin, tosin dysplasiallakin on oma vaikutuksensa. Tämä kaikki selittää osan mun tilanteesta mutta kuulemma ei kokonaan, sillä nuo jalan nostamiseen ja liikutteluun liittyvät ongelmat ovat aika iso ongelma, joita em. asiat eivät pelkästään selitä. Kerroin myös, että toinen leikkauksessa käytettävistä lantiotuista painoi tosi ikävästi leikkauksen aikana. Sekin kuulemma on saattanut aiheuttaa jotakin, mutta kysymys kuuluu, mitä? Sen kun tietäisi...

Sovittiin niin, että mä sitkeästi jatkan kaikkia mulle neuvottuja liikkeitä vielä heinäkuun ajan kipujen rajoissa ja heinäkuun loppupuolelle sovitaan joku sopiva aika tsekkauskäynnille niin, että se on ennen mun seuraavaa työterveyslääkärikäyntiä. Fyssari kirjoittaa silloin tarkan tilannekatsauksen työterveyteen tiedoksi ja omat näkemyksensä mun sen hetkisestä tilanteesta, jolloin nämä tiedot ovat tuoreeltaan työterveyden saatavilla. 

Vähän fyssari oli huolissaan tästä kokonaistilanteesta. Siis siitä, että harjoittelusta huolimatta ei jalka/lonkka kyllä toimi niin miten sen olettaisi toimivan tässä vaiheessa, leikkauksen haasteellisuudesta huolimatta. Enkä pysty kävelemään ilman keppejä ilman melkoista ontumista. No, välillä oon kotona kävellyt ilman keppejä, mutta tänään kun kysyin onko se järkevää, niin ei kuulemma ole, kun se tuntuu pahentavan tilannetta ja tulen kipeämmäksi vaan. Sisällä on siis suosiolla käveltävä kuulemma yhdellä kepillä vähintään ja ulkona kahdella, huoh. Suositteli myös, että soittaisin osastolle ja pyytäisin kaikki mun leikkaukseen ja sairaalassa oloon liittyvät tekstit ja kirjaukset (ne kuulemma saa, jos vaan pyytää), niistä saattaisi ehkä selvitä jotakin lisää - tai sitten ei... Nythän mulla olevissa papereissa vaan todetaan asiat melko suurpiirteisesti eikä niissä mistään haasteellisuuksista mitään puhuta, vaikka suullisesti on puhuttukin.

Fyssarin mielestä tekonivelen 1-vuotistarkastus ensi maaliskuussa on kyllä aivan liian pitkä aika odottaa, että mahdolliset hermovauriot tai lihasten kiinnittymättä jäämiset palautuisivat. Siihen mennessä mun lonkan ja reiden seudun lihakset menee ihan onnettomaan kuntoon, jos niitä ei saada toimimaan edes vähän paremmin tässä suht lähiaikoina, ja sitten ainakin on loppuelämän ongelmat tän jalan kuntouttamisessa ja toiminnassa. Se ei olisi hyvä juttu ollenkaan! Magneettikuvaus on esim. yksi tutkimisvaihtoehto - näin kuulemma, vaikka yleensä sanotaankin ettei magneetti onnistu tai on muuten epäsuotavaa kun lähellä on tekonivel.

On vuoden ajalta lausuntoja ja huomioita kyllä jos joltakin henkilöltä: useita työterveyslääkäreitä, fysiatri, kuntoutuslääkäri, useita ortopedeja, hoitajia, fysioterapeutteja... Ja papereitakin on kertynyt yhden lonkan osalta ihan mieletön pino. Täytyy hommata joku kansio kaikkien papereiden säilyttämiseen, jotta on myös kaikki tieto sitten yhdessä paikassa saatavilla. Näihin asioihin joutuu tässä elämän varrella kyllä vielä väkisinkin palaamaan aika monta kertaa, siltä ainakin nyt tuntuu. Tän nykyisen fyssarin ohjauksessa/seurannassa jatkan kyllä kuitenkin yhä. Onhan mulla oltava joku asioista tietävä, osaava taustatuki ja tsemppari, joka osaa oikeissa vaiheissa puuttua asioihin, jos tarvetta on.

Mutta suunta kohti parempaa: huomenna ripset kondikseen ja lauantaina on tiedossa kivaa kekkeröintiä, jee! :)

4 kommenttia:

  1. Omasta kokemuksestani sanoisin ( ja olen tainnut jo sanoakin ) että sinun sijassasi en odottaisi yhtään vaan vaatisin päästä kunnon tutkimuksiin. Ei tuo voi olla normaalia!

    VastaaPoista
  2. Näinhän moni miettii, mutta toinen puoli "monista" sanoo, että kyllä se siitä kuntoutuu ajan kanssa ja että sitkeesti vaan... No juu, täytyy kysellä ensiksi tarkempia tietoja osastolta. Kiinnostaisi tietää, onko siellä mitään lisätietoja, joista selviäisi syitä tai seurauksia tänhetkiseen vointiin tai jos mitään erityistä ei selviä, katsotaan sitten jatkoa.

    Miten Mervi sulla on yleensä (siis aiemmin) leikkauksista toipuminen sujunut? Onko niillä saatu toimiva lopputulos aluksi vai heikkenivätkö nuo lopputulokset uusintaleikkausten myötä? Oliko missään vaiheessa "normaalin" leikkauksen jälkeen jalan nostamisvaikeutta? Entä jouduitko pitkään kävelemään apuvälineiden (kepit kai lähinnä) avulla?

    VastaaPoista
  3. Taisi olla ihan ensimmäinen proteesileikkaus, kun oli juuri tuollainen, ettei kyennyt nostamaan. Muistan, kun äitini oli ihan kauhuissaan, että olen halvaantunut! Se oli kuitenkin asiaan kuuluvaa ja helpottui ajan kanssa. Siitä on kuitenkin 30 vuotta aikaa, joten en muista, miten kauan sitä kesti. Yleensä toipuminen on kestänyt 4-6 kk ja sen ajan olen ollut sairaslomalla ja kuljin vähintään yhden kepin kanssa. Kyllä jokainen uusintaleikkaus on hankalampi edellistä, toipuminen hankalampaa, koska yleensä ei saa varata ollenkaan leikatulle jalalle. Kaikkein ihmeellisintä mun mielestä tossa sun tapauksessa on se, että on noin kipeä - en muista tuollaista ollenkaan. Oikeastaan ainut kerta, kun leikattu lonkka on ollut kipeä, on tältä vuodelta, kun sinne oli mennyt bakteeri ja silloin tuntui, kun sähköiskuja olisi sadellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kipu on hirveän vaihtelevaa mulla. Ihan jatkuvasti en onneksi ole kauhean kipeä, välillä pärjää ilman kipulääkkeitäkin. Oon testannut ihan tarkoituksellakin välillä olla ilman lääkkeitä, niin on saanut vähän osviittaa siitä, mistä kipua enemmän tulee ja mistä taas ei. Kun pitäisi löytää se kultainen keskitie, että tekee kaikki harjoitukset, mutta kipua kuunnellen. Jos seuraavana tai sitä seuraavana päivänä on kovinkin kipeää liikkuminen, on tehnyt liikaa. Mulla tuo kipu tuntuu eniten nivusessa ja tuolla jossakin "lantion sisällä" ja jalan sisäkierto sattuu ihan yhtä paljon mitä ennen leikkaustakin. Hirveästi ei uskalla kokeillakaan sitä, kun on se luksaatioriski. Sitten tosiaan jalan nostaminen sattuu enemmän ja vähemmän ja samalla on sitten sitä heikkoutta ja jäykkyyttä. On lonkka kuin joku rautakanki, joka kuitenkin on huteran tuntuinen. Ilman keppejä kävely on epävarmaa, kun jalka tuntuu pettävän alta. Lihaksistakin tietty kiinni osa näistä tuntemuksista kyllä... Tuossa siis oikeastaan tämän hetken tuntemukset parhaiten avattuna...

      Poista

Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.