Juhannusta!

Tämä juhannus on sujunut hyvin "epäjuhannusmaisesti." Ollaan majailtu ihan vaan kotosalla, kun mies on kiinni töissään eikä mihinkään mökkeilemään ollut mahdollisuuksia lähteä. Täytyy sanoa, että hiukan kateellisena katselin eilisiltana ja -yönä ystävien, sukulaisten, kavereiden ja tuttujen kuvapäivityksiä somesta niin järvimaisemista, juhannuskokoista kuin ihan muutenkin vaan mukavista sukulais- ja kaveriporukoiden juhannuksenvietoista. Meillä kun eilisilta ei poikennut mitenkään tavanomaisista arki-illoista :) No, enpä itse kyllä ois mihinkään liukkaille kallioille ja vastaaville "kiipeilymökkeilyreissuille" huonosti liikkuvana nyt kyennytkään. Onneksi tasaisempaan maastoon kyllä ehtii ja pääsee vielä tänä kesänä mökkeilystäkin nauttimaan, joten ei mua sinänsä sureta. Kaipuu on kyllä kova oman elämäni tärkeimmälle mökkisaarelle lapsuuden mökkimaisemiin ja -tunnelmiin, mutta pitää ajatella realistisesti ja odotella sellaiselle reissulle parempaa hetkeä. Ja toisaalta mihin tahansa mökkeilylle ehkä myös parempia kelejä, on ollut niin huisin kylymää! :) Kyllä niitä lämpimiäkin päiviä vielä on tulossa...

Viime yö ja tämä aamu ja aamupäivä oli mulle aika vaikea. Jostakin syystä (oon ehkä kotosalla esim. jumppaillut ja koittanut kävellä liikaa ilman tukea) kaikki jalan liikuttaminen sattui, muljahteli ja vihloi viime yönä niin paljon lonkkaan, että heräsin vähän väliä kun vahingossa liikahdin unissani. En pystynyt nukkumaan kuin yhdessä asennossa selälläni ja niinpä mulla oli aamulla kaiken muun lisäksi myös tosi kipeä niska ja selkä. Olin yhtä jumia koko nainen ja otti ihan suunnattomasti päähän. Otin kipulääkkeitä enkä oikeastaan kyennyt tekemään muuta kuin makaamaan sängyssä. Olin ihan valmis heittämään pyyhkeen kehään ja mielessäni kiroilin taas (ja miehelle valitin, oh poor thing kun kuulee tätä niin paljon), että tää on kyllä ihan p***eestä, en oo valinnut tällaista vammaelämää ja en jaksa sitä, että vaikka kuinka kuntouttaa ja huolehtii itsestään mahdollisimman hyvin, vointi välillä vaan on niin surkea, ettei pysty liikkumaan eikä tekemään paljoa mitään... Kömmin sängystä kuitenkin lopulta ylös, otin vielä lisää kipulääkkeitä ja köpöttelin lämpimään suihkuun, jossa olin suht pitkään. Se vähän sentään auttoi ja pääsin jo jotenkin liikkeelle.

Onneksi oltiin suunniteltu melko lailla extempore-grillailuilta ystäväperheen kanssa. Oli mahtavaa saada ajatukset ihan muualle omasta tilanteesta kun pääsi juttelemaan kaikkea muutakin laidasta laitaan. Lapset leikkivät tosi kivasti keskenään myös ja kaiken kaikkiaan ilta oli tosi mukava! On se onni, että on ihania ystäviä ympärillä, tuetaan toinen toisiamme erilaisissa tilanteissa... Kiitollinen täytyy kyllä olla.

Juhannuksesta tulikin lopulta ihan mukava, ehkä omaa fyysistä olotilaa lukuunottamatta ollaan kuitenkin henkisesti hyvinkin jo plussan puolella! :)