Toinen fyssarikäynti

Kävin tänään toista kertaa nykyisellä fyssarillani. Juteltiin kuulumiset läpi ja kuinka on harjoitteiden tekeminen onnistunut 1,5 viikon aikana. Kertoilin, että oon jopa päässyt mahalleni mutta muut harjoitukset on kuitenkin olleet haastavia ja yhäkin jalka on jäykkä, kipeä ja samalla holtiton ja muljahteleva. Kerroin (ja näytin) esimerkin esim. uusimman havainnon siitä, miten jalka heiluu minne sattuu kun sitä koittaa polvesta koukistaa mahallaan ollessa.

Fyssari oli tuuminut tässä viikon aikana mun papereita lisää tutkittuaan ja muutenkin, että hermotusta on leikkauksen aikana todennäköisesti väkisinkin jouduttu jollakin tavalla vaurioittamaan tai tiettyjä hermoja venyttämään. Tai lihaksia ja kudoksia on irrotettu niin, että osa on jäänyt kiinnittymättä paikalleen tai jätetty tarkoituksella kiinnittämättäkin. Tämä on ihan tyypillistä lonkan tekonivelleikkauksissa, kaikki kun riippuu potilaan lähtökohdista, anatomiasta, leikkaavasta lääkäristä jne. seikoista. Ja koska mulla on pitkä leikkausarpi, joka menee pitkälle pakaraan saakka, on pakaralihastakin väistämättä vaurioitettu enemmän ja se on erityisen hukassa nyt. Kävely kun ei onnistu normaalisti ilman toimivia pakaralihaksia.

Mitään uuttahan tää sinänsä ei ollut, mutta ainakin mun tilannetta on huolella mietitty ja pohdittu. Fyssari totesi, että mun kuntoutuminen ei varmasti tule olemaan helppo juttu, aikaa tulee kulumaan ja se vaatii multa älyttömästi työtä, sitkeyttä, treeniä... Ja siltikään ei oo täysin takeita lopputuloksesta, koska nyt on jo mennyt kuitenkin muutama kuukausi leikkauksesta (leikkausalueen kudokset, lihakset ja hermotus palautuvat sitä hitaammin mitä enemmän aikaa leikkauksesta kuluu, joten kuntoutuksen aloitus tarpeeksi ajoissa on ratkaisevan tärkeää!) ja tulokset on vielä pieniä, vaikka oon ahkerasti harjoitellutkin. Mutta toisaalta: aina on mahdollista saavuttaa lisätuloksiakin kun vaan harjoittelee, harjoittelee, harjoittelee... Mulla on kuulemma vähän samat lähtökohdat tässä kuin esim. niskavaurioita saaneilla henkilöillä: hekin lähtevät tosi pienistä jutuista liikkeelle, esim. silmien liikuttamisesta. Mä taas puolestaan yritän palauttaa mun lonkkaan ja koko jalkaan toimivuutta milli kerrallaan.

Fyssari kertoi myös omista lonkkaleikkauksistaan - ne olivat tosin "tavanomaisempia" tapauksia ja leikkausarvetkin ovat puolet lyhyempiä mitä mulla, mutta silti oli kuntoutus ollut tosi työlästä ja toinen jalka ei vieläkään, 10 vuotta leikkauksen jälkeen, toimi kunnolla ja sitä joutuu kuntouttamaan. Ja kyseessä on sentään tosi paljon urheilua nykyäänkin harrastava mies ja taustaltaan kova urheilija. 

Kuuntelin kiinnostuneena ja kyselinkin monenlaista. Hienoa, että on joku, joka tietää tosi paljon lonkkaongelmista ja niiden kuntouttamisesta. Mulla on semmonen tunne, että vaikka tulisi olemaan kuinka haastavaa, on joku joka varmasti ymmärtää koko tilanteen ja tsemppaa ammattilaisen ottein. Nyt jatketaan taas muutamalla simppelillä liikkeellä eteenpäin - eteenpäin niin kuin Juti konsanaan :D 

Seuraavia tavoitteita mulla on saada mm. jalkaterä nousemaan istuessa yli sentin maasta. Nyt se nousee sentin. Ja heräteltyä pakaralihas ja reiden lihakset jotenkin henkiin, eli että kaikki käskyt aivoista jalkaan saakka löytyisivät ajan mittaan. Vain siten mä voin päästä eroon kokonaan noista kepeistä. Jokainen millikin, jonka saan jalkaa nostetuksi, lasketaan tosi isoksi edistysaskeleeksi. 

Jo mahalleen pääsykin oli kuulemma tässä tilanteessa hieno saavutus! Tosin jalan nostoa ei pidä ruveta nyt mahallaan maatessa suoraan harjoittelemaan, ettei polvi väänny (demosin miten jalka on ihan hervoton) tai jalkaan kehity ihan väärät liikeradat, vaan jatkan vaan sitkeästi mahallaan oleilua aina vaan vähän enemmän kerrallaan. Ja myös niin reunalla, että vasen jalka on maassa. Tällä tavalla saadaan lisävenytystä ja toivottavasti lonkan etuosan inhottavaa kiristystä poistetuksi. Mahallani ollessa, jalat suorana vierekkäin alustaa vasten, yritän myös ihan millejäkin vaan nostaa oikeaa reittä irti alustasta. Vielä ei onnistu, tuntuu vaan pieniä sykähdyksiä, mutta onneksi edes niitäkin - siitä tietää, että hermoyhteydet toimivat edes jotenkin! Ai että nää liikkeet tekee ns. "meisseliä..."

Mitähän vielä... Niin, koska salilla en ainakaan vielä pysty eikä ole muutenkaan suositeltavaa tehdä vielä mitään kummempia liikkeitä tolla jalalla, tavoitteena ois mulla jatkossa myös päästä uima-altaaseen useampi kerta viikossa. Siellä harjoittelisin kävelyä pohjaa pitkin ja esim. jalan nostoa. On helpompi harjoitella kun vesi kannattelee ja se antaa myös anteeksi jonkin verran niitä hermoyhteyksien puuttumisia. Kun vaan keskittyy huolella eikä päästä jalkaa muljahtelemaan. Nyt vaan pitää löytää aina mulle kuski uimahalliin pääsyä varten...

Näin siis jatketaan. Sitkeesti, sisukkaasti, vaikka kuinka ois välillä vaikeetakin. Ei vaan oo muuta vaihtoehtoa! Fight back!