Mutta palataanpa vielä päivän tapahtumiin... Tänään ajeltiin takaisin kotiin kylpylästä. Lapset haettiin myös mökkireissulta kotiin. Ajomatka huoltoasemalle, jonne isovanhemmat toivat lapset "puolimatkaan", oli mulle pisin matka, mitä oon autossa istunut leikkauksen jälkeen. (Toinen yhdenlainen virstanpylväs siis mahalleen pääsyn lisäksi!) Pysähdyttiin matkan aikana välillä jaloittelemaan, kun musta alkoi tuntua, etten pysty pidempään istumaan ja kangistun paikalleni. Mies totesi, että "ei susta kyllä minnekään kovin pitkille matkoille vielä olisi, esim. lentokoneeseen, kun koko ajan pitää päästä jaloittelemaan..." No ei oiskaan juuri nyt, mutta katotaan rauhassa, millaiseksi liikkuminen muuttuu. Ollaan nimittäin haaveiltu reissusta lämpöön, mutta sitä ei vielä tiedä, milloin sellainen multa onnistuu... Mutta hyvää kannattaa odottaa! :)
On kyllä kumma juttu, miten sitä istuessa (tai samassa asennossa pidempään ollessa, esim. nukkuessa) menee aina niin jäykäksi ja kipeäksi, että välillä tuntuu siltä kuin lantioon ja lonkkaan ois laitettu jotain joustamatonta, kankeaa teräsnauhaa tai vastaavaa, joka ottaa kiinni kudoksiin ja sattuu. No, onhan se nivel tietty metallia ja muovia, joten siinä mielessä vertaus on oikeantyyppinen :D Mutta tää jäykkyys ja liikekivut on ihan erilaisia mitä ne oli sen entisen nivelen kanssa... Nyt toi lonkka/jalka on pidemmän paikallaan olemisen jälkeen tosi jäykkä, sitten vähän vetreydyttyä yhtäaikaa jäykkä, epävakaa ja voimaton. No, saa nähdä millaiseksi tilanne muuttuu ajan kanssa. Nyt koitetaan vaan kuntoutua niin hyvin kuin mahdollista ja tehdä kaikki uuden fyssarin neuvomat jutut huolella. Motivaatiota kyllä piisaa, kun vaan jaksais aina olla toooosii pitkäpinnainen ja kärsivällinen... Opettelen sitä kärsivällisyyttä aina vaan!
On kuitenkin ihan hyvä olla juuri tässä ja nyt. Ympärilläni olevat lähimmät ihmiset ovat tärkeitä, rakkaita, huolehtivaisia ja auttavaisia. Se jo pelkästään on todella iso ja tärkeä asia, ettei tarvitse olla yksin kaikkien ajatustensa ja koko tilanteen keskellä. Oon todennut ennenkin mutta totean nytkin: oon etuoikeutettu.
Ihanaa, vihreää, kesäistä tulevaa viikkoa! Kuvat ovat meidän takapihan maisemia tältä illalta. Viljakin alkaa jo kasvaa pellolla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.