Oli viittä vaille, etten kieltäytynyt, kun mulle ehdotettiin, lähdenkö hankkimaan meille kotiin kesäkukkia, jos mut haetaan kotoa ja tuodaan takaisinkin. Itse asiassa mä kieltäydyinkin ensin, mutta sitten maanittelun jälkeen lopulta suostuin lähtemään. Jos mua halutaan kyyditä kotoa käymään edes jossakin, on se ihan tervetullutta vaihtelua sitten lopulta kuitenkin ja saattaa saada kivut ainakin osittain unohtumaan tai ainakin vaimenemaan hetkeksi. Autossa matkalla mietin sitten, että ehkäpä tää on sittenkin hyvä idea :) Kukat piristävät aina, vaikka kuinka olisi kipeä olo ja vaikea liikkua. No, kesäkukat ostin, mut tuotiin kotiin ja sain apua vielä siihenkin, että kukat saatiin niille paikoille, joihin ne halusin meillä asetella. Olin ihan hyvillä mielin. Ei haitannut edes kylmä kesäsää!
Tytär toivoi pääsevänsä ystävänsä luokse leikkimään vielä illemmalla ja lopulta tilanne kääntyikin ex tempore niin, että kun mies lähti käymään juhannusruokaostoksilla, minä ja lapset menimme kaikki ystäväperheen luo siksi aikaa. Lapset saivat leikkiä keskenään ja me juttelimme aikuisten kesken niitä näitä. Joskus ei vaadita hyvän mielen saamiseksi kuin yksinkertaisesti mukava rupattelu- ja kahvitteluhetki ystävien kanssa, niin se vaan on! Suunnittelimme myös yhteistä, lasten kanssa tehtävää kesäreissua. Sekin kuulostaa kivalta, aikuisilla ja myös lapsilla on hyvää seuraa... Ja mä pääsen myös ihan hyvin reissuun, kunhan ei hirmuisia liikkumismatkoja reissun aikana tarvita.
Nyt kun vielä yhden ystävän kanssa on suunnitteilla kesäreissu heinäkuulle, tuntuu siltä, että onneksi on näitä kivoja juttuja odotettavissa lähitulevaisuuteen. Jotenkin tän kipuilunkin ja kotona kököttämisenkin jaksaa sietää paremmin.
En turhaan haluaisi valittaa, mutta on näissä parissa päivässä ollut kyllä ihan tarpeeksi sietämistä. Välillä tuntuu, että jomottava liikekipu jalan voimattomuuden kanssa tekee olon ja omat ajatuksetkin tosi ärsyttäviksi ja ärsyttävä ja piikittelevä oon varmasti silloin läheisillekin... Se ei ole helppo yhdistelmä kenellekään. On vaan otettava kipulääkettä, etsittävä jostakin oikea asenne ja pidettävä arjessa mukana hyviä asioita, positiivisia ihmisiä ja tapahtumia. Onneksi edellä mainittuja asioita ympäriltä löytyy - niiden kautta ja avulla saa voimaa jaksaa. Kunhan vaan myös muut jaksavat mua. :)
Luulen, että edellinen kommenttini on häipynyt taivaan tuuliin,, mutta ei kai haittaa vaikka kirjoitan samaa uudelleenkin? Tuossa kyllä jo osittain vastasitkin kysymykseeni särkylääkkeistä... minun mielestäni kannattaa ottaa säännöllisesti, että kipu pysyy hallinnassa ja varsinkin jos särkyä ja ehdottomasti, jos on leposärkyä. Jatkuva kipu tekee ärtyneeksi ja aiheuttaa masennusta. Kivun kanssa ei myöskään ole helppo jumpata tai se jää kokonaan. En voi ymmärtää, että olet vielä noin kipeä ja voimaton. Vai onko sitten niin että aika kultaa omat muistoni. Nämä 6 proteesileikkausta, jotka minulle on tehty, eivät ole olleet tuollaisia. Ja ne eivät todellakaan ole olleet mitän triviaalijuttuja! Olen kylläkin aina käyttänyt voimakkaita särkylääkkeitä - myös silloin vaikkei ole mitään leikkausta takana. Jos olisin sinä, vaatisin päästä sellaisiin kuvauksiin, että selviää syy kipuun ja voimattomuuteen. Tuskin koskaan pääsemme enää kivuttomaan olemiseen, mutta rajansa kaikella!
VastaaPoistaJoo en ole huomannut ainakaan kommenttiasi särkylääkkeistä, mihin lie hävinnyt!
PoistaKäytössäni on kyllä erinäinen määrä särkylääkkeitä... Riippuu päivästä, tehoavatko ne ja millä asteella. Eilen oli muutakin kipua kuin "pelkästään" jalasta johtuvaa ja muutenkin tuntuu, että tämä uusi nivel reagoi herkemmin jos on huono sää, siis sateista/matalapainetta. Mistähän sekin johtuu, oletko huomannut tuollaista?! :)
Nyt kun oon tosi hyvän fyssarin hoidossa, luulen kyllä, että tähän mun tilanteeseen puututaan kyllä tavalla tai toisella, jos alkaa näyttää että toipuminen vaan junnaa harjoittelusta huolimatta. Olen myös menossa taas kerran työterveyslääkärille, joten sielläkin on hyvä mahdollisuus ottaa kaikki mahdolliset asiat esille...