Ortopedin kontrollista kotilomaviikonlopun viettoon

Kotisohvalle siirrytty kotilomaviikonlopun viettoon. Virta on aika vähissä ja kivut valtaavat "yllättävästi" taas alaa, mikä oli odotettavissa tämän koko viikon tekemisten ja tapahtumienkin perusteella. Tänään aloitti kuitenkin avustaja myös työt, joten heti jo oli huippua, ettei tarvinnut kotiintulon jälkeen alkaa kaikkea tavaroiden järkkäilyä + pojan synttäreiden valmisteluja tekemään itse vaan näihin sai apuja. Muutenkin saan nyt viikonloppuna vielä apuja, mikä on huippua!

Tuo avustajajuttu on tosi hieno asia, kun nyt vaan totun ajatuksena siihen, että en koita itse tehdä kaikkea siinä ohessa. En selkeästi vielä osannut tätä kaikilta osin mutta ehkä tähän rooliin - siis olla yrittämättä ihan kaikkea itse ja antaa enemmän hänen touhuta - tottuu ajan mittaan. Ekaksi päiväksi kuitenkin hyvin sujunut kokemus :)

Tämä kuntoutusosastoviikko oli kaiken kaikkiaan hyvä. Alkuviikon jännän hämmennyksen ja tiettyjen asioiden mietityttävyyden jälkeen loppuviikko sujui paremmissa merkeissä ja fysioterapia-ajat esim. sujuivat ihan mukavasti ja tehtiin mm. erilaisia asennonhallinta- ja tasapainotehtäviä. Kipuja tosin oli suht paljon... Niin olkapäässä kuin polvessa ja muuallakin. Tietyt asiat aika paljon mietityttivät myös, nyt erityisesti eilen ja vielä tänä aamuna tämänpäiväinen olkaortopedin kontrolli.

Sinänsä kontrolli meni hyvin ja oli hyvähenkinen. Ehkä mulla ollut perinteinen ortopedin ongelma -teemapaita antoi jo ymmärtää, että vaikka asiat ovat pitkissä kantimissa ja hankalia, niin kyllä silti mulla riittää huumoria ja hyvää asennetta jaksaa tätä kaikkea, vaikka turhaudunkin ja kivut ja nivelten ongelmat ovat vaikeita. Ortopedi oli muutenkin rento ja hyväntuulinen, selkeästi loma oli tehnyt hyvää, uskoisin :)

Olkapään tilanne on vähän ristiriitainen ja "löydökset ovat ristiriitaisia." CT-kuvaus kertoi luutumattomuudesta, tosin hyvin vähän näkyi yhdessä kohdassa tietynlaisia luusiltoja, joka kielisi siitä, että luutuminen voisi olla käynnissä tästä kohdasta. Muualta tosin nivel ei ollut luutunut. Samaten tämän päivän röntgenkuvia verratessa leikkauksen jälkeiseen tilanteeseen näytti siltä, että olkanivelen yläosassa olisi merkkejä luutumisesta mutta alempana puolestaan ei.

Toisaalta taas ortopedi sanoi, että kivut ja klonkseet sekä poksahdukset johtunevat juurikin luutumattomuudesta, jokin kohta/jotkut kohdat pääsevät liikkumaan. Taaaaas kerran ortopedi puhui myös siitä, että nämä tuntemukset voisivat johtua lavasta mutta sanoin tähän kyllä hyvin jämäkästi mutta sillä tavalla hyvähenkisesti, että aina sä sanot noin mutta kun ei, eivät ne tule todellakaan lavasta vaan ihan selkeästi ne tulevat sen olkanivelen sisältä/ympäriltä... Tämä mun jämäkkyys kai jo vähän naurattikin ortopedia ja hän sanoi, että noh, onhan sitä niinkin käynyt että on välillä itsekin osunut harhaan niin, että on luullut tiettyjen nivelten oireiden tulevan tietystä kohtaa mutta ovatkin tulleet ihan muualta...

Sen ortopedi sanoi ihan suoraan, että kyllä tämä luutumisprosessi on hidastunut. Hän oli olettanut itse, että nyt olkapää olisi jo luutunut. Keskusteltiin sitten siinä, miltä tämä tämänhetkinen tilanne vaikuttaa hoitolinjan suhteen. Ortopedi tuumasi, että jos olkapää näyttäisi olevan ja tuntuvan nyt selkeästi luutumattomalta, on selvää, että hän tekisi uuden leikkauksen jo nyt. Mutta nyt kun on ehkä pieniä merkkejä siitä, että luutuminen ehkä sittenkin voisi olla käynnistynyt, niin hän mietti, että ehkä kuitenkin seurattaisiin vielä, jos tilanne eteneekin parempaan suuntaan. Näin siksi, että kun mulla oli muutenkin varsinkin alku hankalaa ja leikkaus oli iso, ei tekisi mieli nyt vielä mennä koskemaan olkapäähän, ettei päädytä taas hankalaan alkutoipumisvaiheeseen jne. ja toimintakyvyn heikkenemiseen leikkauksen jälkeen varsinkin, jos nyt kuitenkin tämä tilanne tästä vaikka etenisikin. Nyt sitten vielä seurattaisiin ja seuraava kontrolli olisi syksymmällä.

Ortopedi kyseli, miltäs tämä suunnitelma kuulostaa ja että olenko mä tähän tilanteeseen nyt ihan masentunut ja tuskastunut. Sanoin, että en mä mitenkään masentunut ole, en oo luonteeltani sellainen (ja se luonteen peruspositiivinen vire, huumori ja jalat maassa -meininki paljon tässä tilanteessa varmasti nyt auttaakin, vaikka välillä onkin tosi vaikeita tilanteita), mutta kyllähän se on ihan fakta, että onhan tää ollut tosi vaikeaa, varsinkin niiden kovimpien klonksahdusten ja niistä aiheutuvien tosi kovien luujomotuskipujen vuoksi ja että kyllähän sen voi sanoa, että tää on jopa perseestä. Oon ollut aika lailla jumissa kotona koko kesän lukuunottamatta lähinnä Sataman Yötä, fysioterapiakäyntejä, Suomipoppeja ja perheen kesäreissua... Sanoin ihan suoraan näin. Jotakin kertoo tilanteesta myös se, että viime kerralla olin antanut olkapään tyytyväisyyslukemaksi 60 (100 on paras lukema) mutta nyt tänään vain 45... Että näin...

Samalla mä totesin, että tästä huolimatta oon silti yhä sitä mieltä, että leikkaus kannatti tehdä, kunhan tästä nyt vaan toipuisikin sellaiseen kuntoon kuin pitää, koska ei näinkään voi olla. Mutta annoin kuitenkin ymmärtää, että en ikään kuin syyllistä tästä tilanteesta ketään, sillä ei tässä mitään syyllisiä haeta vaan pyritään kuitenkin pääsemään hetki kerrallaan parempaan suuntaan.

Kerroin myös lukeneeni ajan mittaan aika paljon kaikkia luutumattomuusongelmiin liittyviä tutkimuksia ja julkaisuja, nonunion ja malunion -asioita ym. "No hyvä", totesi ortopedi ilmeisen tyytyväisen oloinen ilme naamallaan - hän varmasti tutkijana ja tutkimusten johtajana arvostaa kyllä, että potilaskin arvostaa lääketieteen julkaisuja ja muutenkin haluaa pysyä kärryillä omasta tilanteestaan. Kerroin myös, että aihepiiri kiinnostaa mua siksikin ja muutenkin tutkin ja luen erilaisia tutkimuksia ym., koska oon hakenutkin lääkikseen joskus aikanaan... Tämäkin oli varmasti ortopedille uutta tietoa mutta se ehkä helpottaa siten, että tietää, että mun kanssa voi aina puhua aika lailla siten samalta viivalta, että tiedän suht hyvin, mitä hoitovaihtoehtoja ym. näissä kuvioissa voi milloinkin olla. Jotkut sanovat, että tieto lisää tuskaa, mutta kyllä mulle tieto kuitenkin on näissä aina a ja o ja mä haluan olla aina hyvin kärryillä siitä, mitä milloinkin kenties tulee tapahtumaan.

Se mua mietityttää ja ärsyttää kyllä yhä, että taaskaan en saanut selkeitä ohjeita tai rajoja siitä, mitä saan tai en saa olkapään kanssa tehdä esim. kuntoutuksen suhteen vaan niin, että saan tehdä asioita siten kuten vain pystyn, kivun sallimissa rajoissa. Nyt sitten on kysymysmerkki mm. kaikille mun fyssareilleni sekä mulle, miten ja kuinka vaikkapa olkapäätä voidaan kuntouttaa... Kun jo pelkästään arjen toiminnot ja käden rentouttaminen aiheuttavat näitä koviakin kipuja ja klonkseita?! Ei mitään käsitystä. 

Noh, tästä nyt sitten ehkä kuntoutuslääkärit miettivät vielä asioita ja keskustelevat ehkä vielä ortopedinkin kanssa. Altaallehan mä hinkuan mutta sitä en tiedä, miten allas vaikuttaisi olkapään kipuihin ja klonkseisiin. Olisi tärkeä saada koko ajan enemmän ja vähemmän suojajännityksessä olevat olkapään ja hartian alueen lihakset rennommiksi mutta se mietityttää myös, miten tämä käytännössä onnistuu, koska rennoilla lihaksilla sitten niitä klonksahduksiakin tulee hyvin herkästi. Tosi haasteellinen kuvio!

Mutta nyt ei auta kuin odotella. Ensi viikolla kuntoutusosastolla varmaan taas pohditaan asioita lisää... Ja ortopedi myös sanoi, että hänelle voi laittaa viestiä, jos tulee kysymyksiä tässä matkan varrella. Hän ei kuulemma meileistä häiriinny ;) Ilmeisesti ei ole sitten kokenut mua häiriköksi, vaikka aika paljon oon häntä ajan myötä meilitse "pommittanut" :) Mutta se on hienoa ja tärkeää, että en ole näiden asioiden kanssa yksin! Ihan ensiarvoisen tärkeää.