Joku järki

Send in your skeletons

Sing as their bones go marching in again

They need you buried deep

The secrets that you keep are ever ready

Are you ready?

Tässä lähes viikon aikana on ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä! Kuntoutusosastojakso loppui ja arki alkoi taas. Ja melkoisella rytinällä alkoikin/alkaa mulla, sillä tämä viikko on kyllä tosi intensiivinen, joka päivä on jotakin tapahtumaa. Ja jotta ei liian helppoa olisi, niin tähän sisältyy myös ne pari allasterapiaa... Eilen oli myös fysioterapiakerta, joka sisälsi eniten varovaisia faskiakäsittelyjä ja tilannekatsausta.

Kirjoittelen just nyt tätä aika ikävien, kovien olkapääkipujen häiritessä. Allasterapiaan meno yhtäaikaa tuntui tosi ihanalta, jännältä mutta vähän mietitytti ja pelottikin, mitä olkapää tykkää vedestä. Avustaja oli myös mukana, mikä oli kyllä tosi hyvä asia, hän auttoi monessakin asiassa, mm. joissakin pukemisissa, altaan jälkeen kuskasi mut pyörätuolilla altaalta suihkutiloihin ja myös sitten pukuhuoneesta aulaan ym. 

I'm finished making sense

Done pleading ignorance

That whole defense

Menin siis tosi letkuksi altaan jälkeen, mikä oli odotettuakin pitkän tauon jälkeen. Silti jotenkin olin itsekin vähän ehkä epärealistisissa odotuksissa, sillä olin aikonut kävellä kepin kanssa altaalta suihkuun. Mutta nyt ei otettu mitään riskejä mistään rymyämisistä, ylimääräisistä luksaatioista tai muusta itsensä telomisesta... Fyssarikin oli pyörätuolin kannalla ja katseli välillä merkitsevästi avustajaa, joka heti myös näki ja ymmärsi yskän ja haki mun pyörätuolin altaan reunalle.

Itse allasterapiakerta otettiin tosi varovaisesti ja kuulostellen sekä siinä samalla fyssarin kanssa jutustellen ja tilannekartoitusta tehden. Tätä ennen olin altaalla puoli vuotta sitten, huh!! Kyllä aika rientää... Toki ollaan tässä välilläkin yhteyttä pidetty mutta silti käytiin asioita läpi vähän vielä tarkemmin.

Jalkojen osalta kävelin vedessä eri tavoin ja tein muutamia askelluksia + varpaille ja kantapäille nousuja myös portaissa. Tämä kaikki onnistui ihmeen hyvin, mitä nyt tosiaan menin letkuksi ja perinteiset lonkan/polven muljuamiset olivat kehissä. Voimaa oli kuitenkin ihan kohtuuhyvin näitä harjoituksia tehdä, mistä olin kyllä itsekin tyytyväinen, vaikka nivelten tilanne on mitä on. Purkkaa.

Leikattu olkapää sen sijaan ei tykännyt kyllä vedestä. Ei se tykkää nyt mistään...! Tai lämmin vesi tuntui muuten hyvältä mutta veden noste oli kyllä tosi voimakas, paljon voimakkaampi, mitä olin osannut edes kuvitella. Noste ei tehnytkään hyvää vaan mulla oli täysi työ yrittää pitää lihaksilla olkapää "paikoillaan" niin, ettei vaan mitään klonkseita ja poksahduksia tule. Silti niitä tuli. Varovasti, testiluonteisesti, testattiin paria isometrista jännitystä myös tehdä mutta ei, ei tullut oikein mitään.

Spinning infinity

But the wheel is spinning me

It's never ending, never ending

Same old story

Sain mm. "vaahtomuoviräpylän" käteen ja sen kanssa yritettiin tehdä vähän jotakin. Mun oli ensinnäkin tarkoitus vain suoristaa käsi kohti pohjaa. Ei onnistunut oikein kunnolla, heti tuli tosi epämukava tuntemus "jonkun kohdan löysyydestä" ja isosta kivusta, varsinkin siinä kohtaa, kun mun piti palauttaa käsi kohti pintaa. Mulla oli myös vaikeuksia pitää käsivarsi räpylän kanssa pinnan tasolla 90 asteen kulmassa ja varsinkin yrittää niitä isometrisia harjoitteita altaan reunatankoa vasten. Ei onnistunut, kuten ei myöskään se, että olisin yhtään liikuttanut räpylän kanssa kättä veden alla muutoin.

Niinpä otettiin räpylä pois ja annettiin olkapään olla ilman sitä. Ilman räpylää pystyin kyllä koukistamaan ja ojentamaan kyynärpäätä veden alla paremmin mutta heti kun mentiin varsinkin sivuttaissuuntaa hakeviin yrityksiin, isometrisestikin puhtaasti, ei tullut mitään. Säpsähtelinkin yhtäkkiä, kun klonkseita tuli.

Jos kuitenkin nämä olkapääkuviot unohtaa, oli kuitenkin ihana päästä veteen noin pitkänkin tauon jälkeen. Ja kuten oon ennenkin kirjoittanut, mulla on myös tosi kokenut ja huippu fyssari myös ohjaamassa, mikä myös on tärkeä juttu. Ja se, että on hauskaakin, kaikesta hankaluudesta huolimatta - tai ehkä juuri siksi. Lopuksi myös ihan vaan lilluin vedessä... Istuma-asennossa kelluin, jalat suorana, varpaat pinnalla :) Tämä ei tuota vaikeuksia edes nykyvoinnilla eikä edes niin, etten pysty tuossa "tasapainoilemaan" kuin keskivartalon ja oikean käden avulla. Vesi on vaan niin parasta... ...mun paras elementti! Mutta tuo olkapää vaan on ärsyttävä, turhauttava ja ihan kauhea eikä oikein salli nyt näköjään oikein mitään tekemisiä.

Tästäpä taas aasinsiltana eteenpäin kuin Timo Jutila konsanaan ja päästään siis olkapään suunnitelmiin. Viime viikolla kuntoutusosastolla ollessani ja kivuissa ja klonkseissa kärvistellessäni kerroin olkaortopedille taas meilitse, missä mennään ja etten kestä tätä meininkiä enää. Hän sitten soitti ja ehdotti juteltuaan asioista myös toisen leikanneen ortopedin kanssa, että mitäpä jos mut "höpsäytettäisiin" (tämä sanonta tulee kai  "höpsismistä", ja ortopedi kertoikin lukeneensa paljon Aku Ankkaa, josta tuo on :D) eli sedatoitaisiin leikkuriolosuhteissa ja siinä läpivalaisun avulla sitten tutkittaisiin ja väänneltäisiin olkapäätä ja tutkittaisiin, mistä olkapään meteli tulee ja mikä on muutenkin deesauksen tilanne ja luutumisen tilanne. Olihan tähän suostuttava, että päästään ihan oikeasti edes jotenkin eteenpäin tässä kuviossa. En mä voi elää näin, elämänlaatu kärsii niin paljon.

Olkapää on kertakaikkiaan pakko saada sellaiseen kuntoon, että mä pystyn tekemäänkin tuolla vasemmalla kädellä jotakin ja että pääsen eroon siitä, että koko ajan tuossa tuntuu kipua ja noita ihan järkkyjä klonkseita. Pahinta on sekin, etten saa hetkeksikään ajatuksia kokonaan suunnattua olkapäästä muualle ja yöunet ovat tosi surkeita, kun kipu jäytää unen läpi tai en vaan saa nukuttua. Hirveän kuluttava on tämä tilanne, vaikka kipuun ja vaikka minkälaisiin nivelten ongelmiin valitettavasti tottunut oonkin.

Noh, vaikeasta tilanteesta ja asiasta huolimatta ortopedi sai kuitenkin puhelun tunnelman niin huvittavaksi, että jälkeenpäin on vaan tuo höpsäytys naurattanut. Niin nauratti kuntoutusosaston henkilökuntaakin kyseinen sana ja se oli kai johonkin tekstiin kirjattukin :D Hauska yksityiskohta. Mutta tällä tavalla, kun lääkäritkin laittavat omaa persoonaansa likoon, moni tosi ikäväkin asia saattaa saada potilaan silti tuntemaan, että kyllä nämä asiat järjestyvät ja että päällimmäiseksi kuitenkin jää jotenkin leijumaan hyvä mieli. Niin nytkin. Tietysti tämä edellyttää myös sitäkin, että potilaan persoona tunnetaan. Mulle uppoaa kyllä aina hölmö huumori, tilannekomiikka ja musta huumori, vaikka keskustellaankin myös avoimesti ja ollaan samalla viivalla... Mutta näillä huumorikuvioilla mut saa useimmiten rentoutumaan ja nauramaan :)

Nyt sitten heti maanantaina höpsäytellään. Mitä se toimenpide lopulta sitten ikinä sisällään pitääkään. Mun pitää vielä hoitajallekin tällä viikolla soittaa soittoajalla ja vielä on ortopediltakin kuulematta, onko varauduttu siihen, etten tuon toimenpiteen jälkeen välttämättä ihan kotiutuskuntoinen hetkeen ole... Mieluusti myös ennen toimenpidettä haluaisin hänellekin klonkseet demota, vaikka ne ovatkin tosi kipeitä. En tiedä, laitetaanko tuossa toimenpiteessä plexuspuudutus esim. kivunhallinnaksi mutta siitä huolimatta voin vaan kuvitella, miten kipeä olen toimenpiteen jälkeen, kun jo nytkin olen... Joten ei mikään demoaminen sitten enää tunnu missään, kun joka tapauksessa sattuu!

Ei siinä tarpeettomasti väännellä ja kudokset sekä luusto varmasti otetaan mulla huomioon mutta ihan satavarmasti olen todella kipeä. Varsinkin sitten, jos puudutus laitetaan ja kun se haihtuu. Jos mun vasen käsi on ihan käytöstä pois ja kipulääkkeet laittavat ihan sekaisin, en kyllä kotona ihan heti pärjää vuodepotilaana. 

Mutta tämä jää nyt sitten nähtäväksi. Sinällään tuo toimenpide ei välttämättä perusterveelle ihmiselle ole mikään iso juttu mutta tämä mun kokonaistilanne & EDS aiheuttavat tähän ihan omat huomioitavat asiansa. Parempi, että varautuvat kaikkeen.

Toivottavasti tällä kaikella saadaan nyt kuitenkin asioita parempaan suuntaan. En jännitä ainakaan vielä toimenpidettä, sairaala on niin tuttu paikka mulle. Mutta mietityttää, että löydetäänhän nyt oikeasti syy tälle kaikelle. Mä haluan sellaisen käden ja olkapään, jota ei koko ajan tarvitse miettiä ja varoa, ihan on muissakin nivelissä kestämistä ja lisäongelmia. Oon valmistautunut kaikkeen - myös siihen, että hoitolinja muuttuisi tästä seurantalinjasta astetta kovemmaksi (=uusintaleikkaus), jos se tarpeen olisi. Pääasia, että joku järki tähän tilanteeseen saadaan.

What if I say I'm not like the others?

What if I say I'm not just another one of your plays?