Menen tähän tuuleen

Tämänkertainen kuntoutusosastojakso lähenee jo loppuaan. Vielä pari päivää ja sitten koti taas kutsuu. Viikonloppu menee varmasti totaaliuupuneena ja kipeänä tehden-ei-mitään mutta ensi viikolla onkin täysi tohina päällä, mikä yhtä aikaa jännittää, pelottaa ja tavallaan sitä odotankin. Siitä myöhemmin...

Paljon asioita on tällä jaksolla testattu, kokeiltu, mietitty, pohdittu ja kuntoutustyöryhmän kanssa yhdessä keskusteltu. Päällimmäisenä murheena on ollut tuo olkapää, joka ei tahdo antaa rauhaa. Kipuja on koko ajan, samoin jatkuvia yhtäkkisiä pokseita sekä klonkseilta, joista kivut nousevat aina moninkertaisiksi kaikista eri kivunhallintakeinoista huolimatta. Olkapää häiritsee näin käyttäytymällä monia asioita ihan koko käden peruskäytöstä liikkumiseen, yöuniin ja kaikkea tältä väliltä.

Tilanne on hankaloitunut nyt varsinkin sen jälkeen, kun kokeiltiin fysioterapeutin kanssa kuminauhan kanssa stabiloivia harjoitteita, mutta kyllä jotenkin kokonaisuutenakin nyt on junnattu luutumattomuuden ym. kanssa paikallaan ja menty huonompaan tässä viime viikkoina, vaikka kuinka mulla onkin hyvä asenne, motivaatio, huumoria ym. Mutta ei tämä hyvä tilanne nyt ole ja musta tuntuu, että olkapää on jotenkin nyt viime päivinäkin ollut "irtonaisemman tuntuinen" ja vieläkin hankalampi kuin vaikkapa viime viikolla. Laittelin tästä ortopedillekin meilin eilen, katsotaan nyt, mitä hän tuumaa.

Kuntoutuslääkärit eivät tuon olkapään tilanteeseen sen enempää puutu, sillä se on niin paljolti ortopedin heiniä nyt kuitenkin. Mutta noin muuten he ovat kyllä pyrkineet kaikkia keinoja miettimään tähän mun tilanteeseen liittyen ja kokonaisuutta ajatellen pohtineet kaikkea, miten suinkin tilannetta saataisiin paremmaksi. 

Olkapäähän on kokeiltu fyssarin toimesta mm. kinesioteippausta. On mietitty myös mm. painetekstiiliä vasempaan alaraajaan (erityisesti polven alueelle) niin turvotuksen- kuin kivunhallintanakin ja tästä painelahkeesta toimintaterapeutti kävikin ottamassa eilen mitat ja lahkeen sovitus on myöhemmin. Testataan, onko tuosta lahkeesta mitään apua. Lahje tulee olemaan reidestä nilkkaan saakka mitaltaan.

Mulla on myös vasemmassa nilkassa virheasento, eli nilkka tilttaa paljon sisäänpäin eli jos kantapäätä katsoo takaa kun seison, se ei ole suora vaan kallistuu paljon ikään kuin oikeaa jalkaa kohti. Nilkka on siis jotenkin romahtanut... ihan kallellaan. Lisäksi mulla on joku Mortonin jalkaterä, sekin on joku rakenteellinen juttu. Nämäkin vaikuttavat vasemman polven hallintaan. Näitä ongelmia puolestaan yritetään korjata niin, että mulle tullaan tekemään yksilöllinen pohjallinen tuohon vasempaan jalkaterään. Katsotaan tätäkin...

Sitten on puhuttu mm. lääkityksistä (joita ei viilata muuten kuin ehkä lisätään yksi lisätabletti päivään) ja eri kivunhallintakeinoista (jotka ovatkin toki mulle jo tuttuja ennestään) ja pyörätuoliasiaa eli sitä, millaisia sähköisiä apuja olisi mulle pyörätuoliin, jos käykin niin, että kelauksen keventäjät eivät olekaan mulle ykkösasia jos en oikein saa vasenta kättä käyttöön. Tekevät kai lähetteen apuvälinekeskukseen tästä asiasta.

Kyselin myös, miten nyt sitten vasemman polven suhteen tehdään, jos/kun tilanne yhä huononee ja kun mulla ei ole siihen liittyen nyt mitään kontrolleja sovittu - pallo asiasta heitettiin nyt vähän tänne kuntoutusosaston suuntaan. Täällä kuitenkaan ei polvelle mitään polvitukiakaan testailtu, kun todettiin, että ne on jo aiemmin testattu ja hyödyttömiksi todettu ja ennemminkin asia kääntyi parin muun asian miettimiseen, esim. liiallisen pystyssä olemisen/kävelyn rajoittamiseen ja pyörätuolin lisääntyvään käyttöön. Painonhallinta on myös tärkeää. Kuntoutusylilääkäri tuumi sitten, että ortopedienhan se on sitten mietittävä, jos tilanne oikein hankalaksi ja tästä vaan vaikeammaksi menee. Puhuttiin, että asia varmasti etenee/sitä voidaan miettiä ja tieto viedään eteenpäin sitten olkapääortopedin kautta, jos niikseen tulee, koska hän nyt kuitenkin onneksi varsin tiiviisti tätä tilannetta olkapään osaltakin seuraa ja aiemminkin teki polvesta erikseen konsultaatiopyynnön mun vastuuortopedille.

Muutoin nyt sitten pyrin ainakin tämänhetkisen ohjeistuksen mukaisesti siihen, että vaikka olkapää onkin mikä on ja luutumatta, menen luvan ja suosituksen kanssa kokeilemaan allasterapiaa monen kuukauden tauon jälkeen ensi viikolla. Katsotaan, mitä koko keho altaasta tykkää. Hienoahan se olisi, jos kaikki sujuisi hyvin, mutta jos ei suju, niin sitten siitäkin olisi näyttöä myöskin... Mutta kuten alussa kirjoitin, odotan tuota allasta yhtä aikaa jännittäen ja vähän pelokkaana mutta samalla ajatus vedessä olemisesta tuntuu ihan huikean ihanalta! Vesi on vaan niin mun oma elementti. Viikottainen fysioterapiakin tietysti jatkuu ja fyssarit ovatkin tietysti monellakin tavalla mun tämän hetken tilanteen tuki ja turva. Kuntoutuslääkärit pohtivat nyt tänään myös niin, että 1-2 viikon seuranta-, kuntoutus- ja kartoitusjakso täällä kuntoutusosastolla olisi taas ensi vuoden keväällä.

Monenlaiset asiat nyt tässä sitten tällä hetkellä mietityttävät, tuo olkapään tilanne erityisesti, se kun vaikuttaa nyt ihan kaikkeen. Mutta katsotaan nyt, miten tässä asiat etenevät. Tälläkin hetkellä mä kirjoitan tätä tekstiä kylmäpussit olkapään päällä ja ylimääräisiäkin tarvittavia kipulääkkeitä otettuna, niin inhottava tuo luukipujomotus on... Kättä ei tarvitse kuin pikkusen liikauttaa, niin heti klonksahtaa jossakin olkapään sisällä... Karmea tunne kipuineen.

Nyt on vaan kestettävä tätä tilannetta, kun muutakaan ei voi. Hetki ja päivä kerrallaan. Asenne, huumori, asioiden käsittelyn avoimuus ja sinnikkyys pysyvät mussa kyllä, perusluonne on tuo, mutta joskus on kuitenkin myös niitä hetkiä, että käydään myös toisessakin tunneskaalassa. Mutta kuten mulle tänäänkin ovat sekä lääkärit, fyssari kuin hoitajatkin sanoneet, se on ihan ymmärrettävää tässä tilanteessa. 

Onneksi mulla on kuitenkin nyt ympärillä tätä moniammatillista tukea, hienot hoitavat lääkärit, fyssarit, hoitajat ja kaikki - ja vaikka välillä turhaudun ja vähän hermostunkin, totean nyt tässäkin, että se ei johdu teistä vaan tästä koko tilanteesta. Tiedän, että te yritätte kaikkenne auttaaksenne. 

Tietysti myös oma rakas perhe ja läheiset sekä tietyt vertaiset ovat kaikin tavoin mukana tukemassa. Heistä kaikista olen todella kiitollinen ❤