Lasten ensimmäinen kesälomaviikko (ja yhdistetty uimakoulun eka viikko) on nyt taputeltu ja meikäläisen viikko... ...no, sanotaanko nyt niin, että ei se ihan lomaa kyllä ole ollut täällä kotona yleistä järjestystä ja ruokarytmiä kuitenkin ylläpitäen ;)
Kumma homma, miten tähän ekaan kesälomaviikkoon tiivistyy tuon uimakoulun alun ja kesäliikuntaharrastusten ohella yhtäaikaa väsymystä ja samalla kuitenkin jotakin ihan ihmeellistä "pikkuvasikat laitumella" -tyyppistä riehakasta intoa, meteliä, vauhtia ja nahistelua, eikä lapsista ole välttämättä virta meinannut illallakaan loppua ihan heti vaan toisinaan on unta odoteltu.
On luettu salaa sängyssä myöhään Roope-Setä -taskukirjoja ja muita kirjoja ja kun on menty ihmettelemään valon kajastusta huoneessa, peiton alta onkin löytynyt pikkutyyppi taskulampun kanssa lukemassa. "Kun ei uni tuu! Ei mua nukuta, kun mä oon miettinyt vaan mun kaikkia kavereita ja kevätjuhlaa..." on mm. saatu vastaukseksi.
Ehkäpä meno kuitenkin tästä rauhoittuu, kun arki muotoutuu hetkeksi paremmin sekä uimakoulun että kesäloman muotoiseksi ja rytmitkin muokkautuvat vähän loivemmiksi ja rauhallisemmiksi. Muutaman kuukauden ajaksi ainakin.
Mutta tosiaan, mä itse olen ollut koko viikon, tai oikeastaan tässä kai jo vähän pidempäänkin melko lailla "valmista kauraa." Oon todella puhki, poikki, kipeä... Jotenkin nyt kaikki koko tämän kevään pyöritys alkaa vaatia verojaan, vaikka mun henkinen kantti on aina hyvä, "fight back" ja huumorilla sekä itseironialla mutta myös inhimillisyydellä sävytettyä.
Ensi viikolla alkava kuntoutusosastojakso tulee kyllä monellakin tavalla hyvään saumaan; asioita, tutkimuksia ja mun kokonaistilanteen pohdintaa saadaan toivottavasti nyt yhdellä kerralla taas eteenpäin ja toisaalta voin keskittyä ihan täysin nyt itseeni ja (varovaiseen) kuntoutukseen. Vaikka juuri tällä hetkellä tuntuukin, että osa ajasta kyllä menee myös aivan täyteen lepoonkin... Mutta silti on hienoa, että pääsen tuolle jaksolle, jossa huomioidaan kokonaisuus erittäin hyvin. Samaan aikaan kotona myös muukin perhe saa tavallaan vähän omaa rauhaa, mua ei tarvitse autella, ja isovanhemmat ovat vahvasti tuki- ja apujoukkoina arkipäivisin, mikä on hieno ja tärkeä asia.
Kuntoutusosastojaksoa varten kirjoittelin tässä eräänä päivänä kaikki ne asiat ylös, jotka nyt mua vaivaavat ja mietityttävät. Siinä oli koko kehon kuvausta ja "vikalistaa", kipujen kuvausta, yleistä mun tilanteen pohdintaa niin apujen/avustamisen/muiden kuvioiden osalta... Mutta kuitenkin, tulostettuna kolmisivuinen paperinippu, josta tulostin paritkin kopiot, niin voin antaa niitä tarvittaessa mm. lääkäreille ja muille ammattihenkilöille muistinkin - sekä minun että heidän muistin - tueksi.
Kolme sivua kai kertoo aika paljon siitä, kuinka paljon mulla on asioita vaiheessa ja kuinka paljon mulla on myös kehossa ongelmia. Paljon on kaikenlaista... Vaikka kirjasinkin ylös vain pahimmat oireet ja tärkeimmät selvitettävät asiat. Lisäksi oon täyttänyt vielä kuntoutusosaston oman esitietokyselyn, joten kyllä nyt piisaa ainakin yksityiskohtia, joista voi tarttua kiinni kokonaisuuteen!
Ai niin, ja tosiaan, mun oikea polvi kuvattiin myös tällä viikolla sekä röntgenissä että magneetissa. Tuloksia kuulen ensi viikon aikana myös ortopedilta. Täytyy samalla häntä valitettavasti vaivata myös vasemmasta jatkuvasti subluksaavasta, särkevästä olkapäästä ja lukkoutuvasta, särkevästä ja voimattomasta oikeasta peukusta/ranteesta, jotka ovat kyllä olleet niin hankalat, että välillä sitä ihan tosissaan miettii, mitä ihmettä tästä kaikesta oikein tulee: lihaksia pitäisi ylläpitää ja vahvistaa, asentotuntoa parantaa, jotta nivelet pysyisivät kasassa - mutta miten teet kohta mitään kun isoja ongelmia on kaikkialla? Miten siis ylipäätään hoitaa tätä kokonaisuutta, mikä on tärkeysjärjestys asioilla? Ennustettahan ei ole kellään. Paitsi ei tämä hengenvaarallista mulla ole, mutta todella paljon kaikkeen elämään ja toimimiseen, liikkumiseen vaikuttavaa...
Toimintakyky, kävelykyky, elämänlaatu, kipujen hallinta, henkinen jaksaminen nyt ovat mun asioiden tärkeyslistalla ainakin ehdottoman tärkeinä ykkösenä. Kysymys vain kuuluu, millä keinoin tämä kaikki voidaan ylläpitää parhaiten. Vastausta tähän on syytä pohtia tarkkaan ja huolellisesti, mutta uskon, että asiat järjestyvät siten kuten niiden kuuluu järjestyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.