Kotilomaviikonloppu on alkanut! Kotosalla siis nyt sunnuntai-iltaan ja sitten takaisin osastolle, jossa on kyllä koko ajan mua tutkittu, hoidettu ja kuntoutettu todella hyvin ja kokonaisvaltaisesti. En voi muuta kuin olla todella kiitollinen. Mutta anyway, täytyy kuitenkin kirjoitella tämän päivän kuulumiset, jotta ei ihan unohdu, kun tässä kuitenkin kohta uuvahtaa ihan täysin, kun oon päässyt tuttuun kotiympäristöön ja se sellainen tietty ylivirittyneisyys katoaa.
Tänään ei ollut kuin yksi fysioterapiakerta ja sitten lisäksi ortopedi piipahti jututtamassa ja tutkimassa mun vasemman olkapään, oikean ranteen ja oikean polven. "No, ortopedin ongelma", hän tokaisi heti mut nähdessään :) Olin just silloin tulossa vessasta, ja oli vähän hassu kohtaamisaika, mutta hiippailin siitä sitten keppeineni sängylle istumaan kun en saanut siinä edes käteltyäkään.
Vasenta olkapäätä testailtiin eri suunnista liikkuvuuden ja voimien osalta. Voimat ovat olkapäässä hyvät mutta selkeästi olkapää subluksoituu eli klonksahtaa osittain pois paikoiltaan tietyssä sivuttais-koholiikkeessä. Toisaalta liikkeet ovat rajoittuneet kun koitan kohoasennossa kättä kääntää oikealle yläviistoon tai jos käsi pitäisi viedä selän taakse alas, erityisesti kipujen vuoksi. Ensin ortopedi mietti, oisko kyse solisluun ongelmasta mutta sitten totesi, että ei kun kyllä kyse on ihan olkapäästä kuitenkin. Hoitona tähän on toistaiseksi vain stabiloivat harjoitteet ja jos olkapää lähtee menemään enemmän pois paikoiltaan, jäykistys, sillä kiristysleikkauksella ei saataisi hyviä tuloksia. Jäykistykseen ei kuitenkaan ruveta ennen kuin on pakko eli tätä ratkaisua ei toivottavasti tarvita aikapäiviin...! Kuten ei mihinkään muihinkaan niveliin.
Oikean ranteen/peukun tyvinivelen ongelma puolestaan on sama vanha De Quervain, eli peukun jänteet eivät pääse liikkumaan kunnolla, ja siinä on sit myös turvotusta ja tulehdusmassaa estämässä peukun ja ranteen liikettä. Tosi ongelmallinen vaiva mulle, kun oon oikeakätinen. Tämän suhteen suunnitelma ois se, että fysiatri pistäisi ranteeseen kortisonia, joka toivottavasti auttaa - mutta jos ei, käsikirurgillekin on tästä jo puhuttu.
Oikea polvi puolestaan on kuvien mukaan ollut ok eikä se antanut myöskään testauksissa periksi sen ihmeemmin mitä mun nivelille ylipäätään tyypillistä on, vaikka kipuja testaus toikin nivelen taakse ulkoreunaan, pohkeen ulko-yläreunaan ja polvilumpion/polven sisäsivuun ja sitten kivasti vielä tekoniveleenkin niin paljon, että kyyneleet mulla valui taas silmistä kun testaus sattui niin paljon. Jäi kysymättä nyt sitten kuitenkin, mitä siinä huhtikuun lopun pamahduksessa on tapahtunut, kun siinä kaikenlaista juteltiin, mutta mikä lieneekään sitten.
Ylipäätään mulla on kyllä vaikea kokonaistilanne. Ortopedi aikoi kuntoutusylilääkärinkin kanssa miettiä jatkosuunnitelmia ja keskustella mun tilanteesta ja lisäksi aikoi ottaa myös yhteyttä erääseen toiseenkin ortopediin tuonne pääkaupunkiseudulle EDS-asioihin ja -kuntoutukseen liittyen ja siis mun näkökulmasta katsoen. Painonhallinta on myös mun tilanteessa tärkeä asia, mikä tietysti jatkuukin (tosin nyt ihan viime aikoina ei näiden nivelten akuuttien asioiden vuoksi ole kyllä juuri yhtään jaksanut panostaa asiaan, mikä on erittäin hyvin ymmärrettykin - onneksi paino on pysynyt suunnilleen siinä missä se on nyt pidempään ollutkin) ja tottakai tämän itsekin tiedostan. Ortopedi sanoi jotenkin niin, että eihän mun kävelystä normaalia enää tule mutta painonhallinnalla kuitenkin nivelten kuormitusta saataisiin vähemmälle ja sitä kautta oireita ehkä jonkin verran lievitettyä. Totesinkin, että no, en mä edes enää muista, miltä tuntuu kävellä normaalisti... :D Kun tämä on "mulle normaali kävely" ja jatkunut jo niin pitkään samantyyppisenä, vaikka hankalaa onkin.
"No lapsena varmaankin kävelit ainakin normaalisti... :) Ja silloin kun ekan kerran tavattiin, sun kävely oli parempaa", tuumi ortopedi. Vaikka olihan mulla silloinkin kuitenkin jo yksi keppi käytössä. Mutta eipä sitä kannata nyt nykytilanteeseen verrata, nyt on nyt, näiden oireiden kera, ja silloin oli silloin.
Miten tästä kaikesta tulee jotenkin mieleen seuraava pätkä vanhasta kappaleesta, heh :D
"Ennen oli miehet rautaa
Laivat oli puuta hiio-hoi! Hiio-hoi!
Puuta ovat miehet nyt
Ja laivat ovat rautaa hiio-hoi!
Hiio-hoi!"
Vaikka en tiedä mitä mä olenkaan. Mieluummin virttynyttä, katkeilevaa ja hapristuvaa kuminauhaa!
Kilojen pudottamisella on kyllä myönteisiä vaikutuksia. Minulla ei ole EDS vaan kummassakin lonkassa tekonivel ja lannerangassa nikamasiirtymä. Lokakuun lopussa painoindeksini oli 32,1 ja nyt 27,4. Söin aikaisemmin säännöllisesti tulehduskipulääkkeitä mutta kivut ovat vähentyneet niin, että nykyään pärjään ilman kipulääkkeitä. Kävely sujuu nyt kivuttomasti ja ajoittainen polvien oireilu on poissa. Vaatekokoni muuttui 48:sta 42:sen. Pudotin painoa ilman liikunnan lisäämistä ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan: lisää kasviksia, makeat ja vaaleat jauhot pois ja hyviä rasvoja maltillisesti. Kun vaan saa homman alkuun niin motivaatio kasvaa ja se onnistumisen elämys vaa'alla käynnin jälkeen auttaa jatkamaan.
VastaaPoistaHienoa kuulla, että tilanteesi on nyt parempi terveyden suhteen!
PoistaSamalla tyylillä tässä itsekin pudottanut painoa, hissun kissun tosin on mennyt ja nyt on junnannut pidempään paikallaankin tilanne. Mutta olen ravitsemusterapeuttien seurannassa kyllä koko ajan, mikä on tärkeää myös. Pikalaihdutusta ei nyt haeta vaan loppuelämän ajaksi tervettä suhtautumista ruokarytmiin ja muutenkin, joten muutokset lähtevät ihan perusasioista, mulla ykkösenä on erityisesti ruokarytmin säilyttäminen säännöllisenä + ylimääräisten herkkujen pois jättäminen. Mutta sitäkin on opeteltava, että herkutellakin voi, kunhan se ei jää jatkuvaksi tavaksi :)