Kuva

Kuva

perjantai 5. toukokuuta 2017

Muutakin kuin valohoitoa

"Jospa se ortopedi määräisi muutakin kun valohoitoa", naurahtaa osastonsihteeri mulle puhelimessa. Olen juuri soittanut kyselläkseni mun oikean polvesta tehdyn lähetteen tilanteesta. Vielä ei kuulemma ole lähetettä käsitelty.

Sihteerit taitavat jo kohta tunnistaa mut nimeltä, kun milloin mistäkin asiasta olen säännöllisen epäsäännöllisesti ajan mittaan heitä vaivannut. Kuntoutusosastollekin olen jo soittanut tällä viikolla (jolloin sain kuulla, että mahdollisesti pääsisin osastolle vielä ennen kesäsulkua). Tai no, sitä vartenhan he töissä ovat, että vastaavat monen muun tehtävänsä ohella myös potilaiden puheluihin ja tiedusteluihin mm. toimenpiteistä, ajanvarauksista ja muista vastaavista asioista. On mulle sanottukin, että aina saa soittaa, jos on kysyttävää, mutta toisinaan tuntuu, että häiriköin :)

Myöhemmin viikolla soitan vielä uudelleen, ja sihteeriä jo naurattaakin, kun totean jo heti puhelun alussa että taas mä täällä häiriköin... :D No, huumoria on hyvä aina kuitenkin olla tarvittaessa mukana, vaikka asiat vaikeita olisivatkin. Tilanne rentoutuu tuolloin usein huomattavasti, molemmin puolin, olipa kyse puhelusta tai vaikkapa vastaanottotilanteesta.

Nyt puhelun aikana selviää, että ortopedi on tehnyt kiireellisenä lähetteen sekä polven röntgeniin että magneettikuvaan. Olen tästä tiedosta kiitollinen. Nyt ainakin tiedetään, että asia ei jää pelkkään ensiavun lääkärin esittämiin tilannearvioihin, jotka perustuivat pelkästään pikaiseen kliiniseen tutkimukseen ja diagnoosiksi saatiin peräti niinkin selkeä kuin "M23.9 Määrittämätön polvinivelen sisäinen vika."

Toisaalta mietityttää, olisiko polvi pitänyt kuvata jo heti ensiavussakin, niin akuutti tilanne olisi nähty, koska kuitenkin ortopedi on katsonut  asian olevan kuitenkin melko pikaisesti tutkittava. Mutta tällä tavalla mennään nyt. Polvi on parempi kuin viikko sitten mutta se on tällä hetkellä erittäin arka polvitaipeen ulkosyrjästä, polven ulkosyrjästä pohkeen yläreunasta sekä tuntuu muutenkin joka askeleella oudolta, löysältä ja samalla jotenkin turpealta. Turvotusta ei juuri ole, mustelmia ei ole, pohkeessa ei ole nesteilyä. Sen sijaan nilkka on sekä ulko- että sisäsyrjältä arka ja turvonnut.

Lisää pohdintojakin siis polvessa tapahtuneesta kovasta muljahduksesta, pamahduksesta ja kivusta - siis näiden syystä - tuli myös myöhemmin, kun selvittelin Ehlers-Danlosin oireyhtymää sairastavien ihmisten vastaavissa tilanteissa syntyneitä polvivammoja. On hyvinkin mahdollista, että mulla oli polvessa säären ohuemman luun, fibulan, yläosan luksaatio tai subluksaatio - siis osittainen tai kokonainen sijoiltaanmeno. 


Mun fyssaritkin pitävät tätä mahdollisena, tilannekuvaus, kova luinen pamahdus ja tämänhetkiset arkuudet ja oireetkin sekä polvessa että nilkassa (fibulan toinen pää on nilkassa kiinni) täsmäisivät. Polven sisältä sivusta tuntuu myös omituista "lumpsetta", mitä on vaikeaa kuvailla.

Täsmälleen samankaltaisista tilanteista kertoi eräs toinenkin EDS:ää sairastava ja myös oireetkin täsmäsivät mun tilanteeseen. Erittäin harvoin kyseinen luu luksoituu tai subluksoituu ja tällainen tilanne on lääkäreillekin vaikeasti tunnistettava, mutta EDS-potilaalle tilanne on hyvinkin mahdollinen eikä se vaadi mitään suurempaa iskua tai vammaa, vaan voi tosiaan tapahtua jopa sohvalta noustessa, vaikka se hullulta kuulostaakin.

Hoitovaihtoehtoina kyseiseen luksaatioon/subluksaatioon on EDS-potilailla käytetty mm. kipsausta tai lopulta on saatettu luuduttaakin fibula sääriluuhun kiinni. Tämä ei ole sama kuin koko polven jäykistys, vaan polven liike on siis säilynyt, kun nivel on säilynyt kuitenkin. Mutta sitähän mä en tiedä, onko mun tilanteeseen sittenkään hoitovaihtoehtoja, vaikka kyse olisikin tuosta fibulasta... Ja voihan olla, että tilanteesta ja tapahtuneesta huolimatta sekä röntgen- että magneettikuvat ovat puhtaat tai lähes puhtaat, koska EDS-potilaan joustavat kudokset eivät tuollaisissakaan vammoissa välttämättä kovin paljoa vaurioidu jos ollenkaan. Mutta katsotaan nyt, asia kerrallaan. Tänään fyssareistani yksi totesi, että on kuitenkin hyvä, että polvi kuvataan kunnolla.

Lonkista vielä lisäksi täytyy kirjoittaa... Muutama viikko sitten otetussa lantion röntgenissä on ilmeisesti löytynyt oikeasta tekonivellonkan lonkkamaljasta paikallista osteolyysiä? Radiologin teksti on puutteellinen, siinä lukee "oikealla acetabulumissa paikallisesta lyysistä" mutta tuosta kyllä käsittäisi juurikin noin, että jotakin muutoksia on nähty. Tuo ei kyllä ole mikään hyvä juttu, jos noin on, se siis tarkoittaa, että tekonivelen liukupinnasta (mulla muovia) olisi irronnut hierrettä, joka hiljalleen alkaa syövyttämään luuainesta tekonivelen ympäriltä ja tuossa tapauksessa lonkkamaljan seutua... Lisäksi oli kerrottu, että mulla on vasemmassa lonkassa coxa valga. 



Onhan tuostakin joskus puhuttu mutta nyt se on ekaa kertaa tekstissäkin. Lonkan kehityshäiriö tuokin, eli reisiluun nuppi on muotoutunut lonkan kasvuvaiheessa liian suoraksi ja tuo taas aiheuttaa subluksaatiotuntemuksia jo sinällään ilman EDS:ääkin + vääränlaista kuormitusta lonkkamaljaan... Hohhoh, kyllä nää on vaan hienot nivelet mulla!!

Ja se on vielä mainittava erikseen, että tästä kummankin lonkan tilanteesta mulle ei ortopedikaan nyt maininnut mitään. Puhui vain, että ei ole muutoksia aiempaan röntgenkuvaan. Musta alkaa tuntua siltä, että kaikkea ei kerrota mulle ehkä niin suoraan miten asiat oikeasti ovat, etten vain lannistuisi... Enkä mä lannistu, en ole sellaista tyyppiä, mutta kyllä asiat pitäisi mun mielestä suoraan sanoa. Kaikki faktat vaan pöytään! Ehkä kaikki eivät ole tämäntyyppisiä mitä minä, mutta mua helpottaa asioiden sisäistämisessä ja käsittelyssä, kun tiedän, missä mennään. Ymmärrän tietysti, että välttämättä ihan kaikkea ei aina pidä kertoa eivätkä kaikki potilaat edes halua tietääkään asioista niin tarkkaan, mutta tämä pitäisi mun mielestä miettiä aina tapaus- ja potilaskohtaisesti. Minut kyllä omat hoitavat lääkärit tietävät ja tuntevat jo sen verran hyvin kuitenkin, että tietävät, miten asioita käsittelen. Avoimesti ja realistisesti. Hämmentävintä on lukea tutkimustuloksista vaikkapa Kannasta, kun niistä on puhuttu ensin ihan muuta...!

Mutta on tässä muutakin toki tehty kuin märehditty nivelien tilanteita. Asioiden ärsyttävästä keskeneräisyydestä huolimatta oon käynyt tällä viikolla altaallakin - mikä meni ihan kohtalaisesti, tarpeellisella varovaisuudella - ja lisäksi iloinnut esim. tämän päivän kesäisestä säästä, joka on ollut kyllä aivan huikean hienoa verrattuna sanotaanko nyt vaikkapa aivan järkyttävään vappusäähän :D Ja lasten ilo puolestaan monenlaisista ulkoharrastuksista ja leikeistä ulkona kevyemmissä vaatekerroissa on ollut myös tosi palkitsevaa ja hienoa katsoa. Ylipäätään tämä kevätaika on aivan parasta, uuden elinvoiman ja elämän heräämistä. Valo ja aurinko myös tuovat mulle tosi paljon hyvää fiilistä. Ja sitä toden totta tarvitaan, sillä välillä asiat kuitenkin väistämättä mietityttävät, keho tarvitsee paljon palautumisaikaa ja lepoa sekä kivut häiritsevät sen verran, että on löydettävä sitä hyvää fiilistä kaikista mahdollisista asioista, mitkä itselle tuntuvat hyvältä. Joten tervetuloa kevät, tervetuloa kesä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.