Kuva

Kuva

perjantai 12. toukokuuta 2017

Aika



Netistä luen illalla, että presidentti Mauno Koivisto on joutunut saattohoitoon. Ei mene kauaakaan, kun presidentin menehtymisestäkin jo uutisoidaan. Uutisesta tulee jotenkin tyhjä olo, vaikka ei minulla ole oikein mitään sen isompaa omaa tarttumapintaa häneen. Mutta olihan hän kuitenkin yksi oman aikakautensa suurmiehiä ja historiantekijöitä Suomessa...

Nyt muutamana viime päivänä, viime viikkona on tullut pohdittua monella tavalla muutenkin ajan merkitystä, ja tuo Koiviston menehtyminenkin liittyy omalla tavallaan näihin pohdintoihin. Aika kulkee vääjäämättä eteenpäin, ja tapahtumat, ihmiset, aikakaudet tulevat ja menevät.

On tullut pohdittua sitä, miten ihmiset omaa aikaansa käyttävät ja miten he kohtelevat muita ihmisiä. Mietittyä sitä, kuinka nopeasti aika kuluu, hetket, viikot, kuukaudet ja vuodetkin vierivät. Eihän sitä ajan kulumista oikein itse haluaisi miettiä eikä sitä tavallaan huomaakaan, jos ei keskity katselemaan asioita hiukan niiden yläpuolelta...

Tällä viikolla huomaan, että vuonna 2004 ostettu läppärikin on todetusti tällä hetkellä aivan kivikaudelta, vaikka ostohetkeen ja niihin aikoihin, jolloin läppärin ostin, liittyy niin paljon isoja, eläväisiä muistoja. Kaikki kuin eilisestä. Musiikkia, joka vie tiettyyn hetkiin ja tapahtumiin, suoraan sydämeen. 
Suunnitelmia omista häistä. Kuvia mm. nuorestaparista, lähisuvun juhlista, vastasyntyneestä esikoisesta ja hänen vauva-ajastaan jne. Kaikista kuvista huomaa kyllä, kuinka aika on kulunut vaivihkaa ja vauhdilla, lähes huomaamatta. Ja pian tämäkin läppäri on osa historiaa, osa mennyttä aikaa, sillä se ei oikein hyvin enää edes suostu käynnistymään. Kaikkia tiedostoja en ole siirtänyt muualle talteenkaan.

Anoppi muistelee eräänä päivänä mulle soittaessaan hauskaa tilannetta ehkä noin 12 vuoden takaa. Hän kertoo muistavansa tuosta tilanteesta erityisesti mun naurun. En edes itse muista kyseistä tilannetta, mutta jälkikäteen jäin tätäkin tilannetta miettimään. Samoin ylipäätään naurua, iloa ja niiden merkitystä.

Aika on katoavaista ja tämäkin päivä on osa huomispäivän eilistä. Ihmiset, tilanteet, aikakaudet ja hetket sekoittuvat ajan pyörteisiin. Lopulta hetkien ja ihmisten mentyä jäljelle jäävät kaikumaan vain heidän tekonsa, äänensä, naurunsa ja puheensa. Nämä kaikki tekevät heistä jokaisesta pienen mutta yhtä tärkeän osan ihmiskunnan isoa kuvaa ja historiaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.