Ne linkkaa kel on lommoja

Aurinkoinen, rauhallinen tiistai-iltapäivä. Oon juuri nyt sohvannurkassa puolittain makaamassa/istumassa. Aloittelin tätä kirjoitusta jo aamulla mutta sen verran oli väsähtänyt ja kipuinen olotila etten jaksanut oikein pitää puhelinta/padia tässä käsillä, ja teksti jäi kesken...

Olkkarin ikkunoista näkyy terassi, jossa kävin jo tänään viettämässä aikaani, auringossa heiluvat haavan lehdet, vasta kynnetty, äestetty ja kylvetty naapurin pelto. Puiden ja pensaiden ihana vihreys - vaikkakin sataakin saisi, jotta siitepölyistä päästäisiin myös eroon ja luonto saisi tarvitsemaansa nesteytystä. Anyway, on ollut aivan ihanaa viettää aikaa jonkin verran myös ulkona päivisin ja nauttia näistä lämpimistä loppukevään/alkukesän säistä! Siitepölykauden hankaluuksista huolimatta.

Oon myös muutenkin pyrkinyt löytämään jokaiseen päivään jotakin positiivista ja jos se ei oo ollut jotakin älytöntä ja huumoripitoista esim. ystävien kanssa kirjoitellen/soitellen tai meemien, somejuttujen, sarjakuvien tai huumorisarjojen muodossa, niin sitten oon vaan kuunnellut musaa ja nauttinut ulkona oleilusta sen verran, mitä kulloinkin pystyy. Perhe ja läheiset ovat toki nytkin keskiössä ja koko ajan rinnalla kulkijoina tietysti. Pääsinpä jopa viikonloppuna veljen ja ystävänsä duon keikkaa vähän kaupungille katsomaan mun ystävän kanssa ex tempore -meiningillä, uu! Se kotoa poistuminen ja rento, hauska mutta rauhallinen illanvietto tuli myös tooosi tarpeeseen! Oon ollut niin paljon vain kotona, en oo päässyt täältä oikein mihinkään muualle paitsi muutaman kerran fysioterapiaan ja sukulaisten luo käymään, joten kyllä todellakin piti jo päästä muuallekin, ettei täysin mökkihöperöidy.

Superkärsivällisyyttä on muutenkin vaadittu tässä viime viikkoina. Ollaan nyt sellaisessa vaiheessa tässä olkapään toipumisessa, että kun on leikkauksesta kulunut jo hmm... Huomenna tasan 11 viikkoa, ei jaksaisi yhtään enää tuota ortoosia tai ylipäätään koko hankaluuksia käden käytössä. Tai kipuja ja muita hankaluuksia. Tai vaikka sitä, että nukkuminen on yhäkin mahdollista vain ja ainoastaan selällään napakasti tyynyillä tuettuna, eikä siinäkään löydä oikein hyviä asentoja, vaikka kuinka on aputyynyä ja pyyherullaa ja muuta viritelmää auttamassa asennon löytymisen kanssa.

Korostan yhä, että olkapää tuntuu tässäkin tilanteessa paremmalta ja tukevammalta kuin mitä se oli ennen leikkausta. Ehdottomasti. Oon myös oppinut toimimaan kohtalaisesti ja liikkumaan jo vähän paremmin ja pidempään vasen käsi ortoosissa ja oikeassa kädessä keppi, vaikka esim. ulkona liikkuminen näin on erityisen vaikeaa (ja pidemmille matkoille pitää olla yhäkin pyörätuoli tai mopo, tosin enpä missään sairaalaa pidemmällä reissulla oo ollutkaan). Mutta ristiriitaista kipujen ja olkapään tietyn tukevuuden suhteen kuitenkin on se, että samaan aikaan kun olkapää on tukeva, sen sisällä jossakin on tuntunut yhä niitä samoja omituisia tuntemuksia, risahduksia ja niksahduksia kuin mistä kirjoitin aiemminkin ja minkä vuoksi olkapää kuvattiin muutama viikko sitten ylimääräisesti.

Noiden lisäksi tuossa yhtenä päivänä, toissapäivänä itse asiassa se taisi olla,  suihkun jälkeen puin päälle vasemmallakin kädellä varovasti auttaen (eli ilman ortoosia tuossa kohtaa tietysti, käsi roikkui vapaana) ja yhtäkkiä jostakin olkapään seudulta tuli pari isompaa muljahdusta ja kunnollista rusahdusta, jotka sattuivat paljon. Näiden jälkeen, kun sain vaatteet ja ortoosin taas päälle, kivut yltyivät ihan kunnolla ja piti ottaa taas reilummin vahvempaa kipulääkettäkin jatkuvasti menevien peruskipulääkkeiden ohella. Kivut jatkuivat eilenkin myös. Jossakin vaiheessa havahduin viime yönä, että olin unissani avannut ortoosin eli käsi oli ortoosin "kaukalon" ulkopuolella. Varmaan ne kiputuntemukset laittoivat mut alitajuisesti avaamaan käden vapaaksi... Ja mies kommentoi, että yritin myös unissani nostaa kättä oudosti ilmaan.

Tänäänkin olkapään alue on tuntunut kummalliselta ja sen verran oon alueen lihaksia nyt myös jotenkin jännittänyt väkisinkin, että hartiat, niska, kallonpohja, rintakehä ja lavan aluekin on ihan tönkkönä. Inhottava olotila. Huomasin myös tuolla sängyllä tänään selälläni lepäillessäni, että kun liikutan kättä vähänkään sivulle ortoosista, tuntuu tai ainakin silloin tuntui olkapään kohdalla kummalliset rusahdukset kaksin kappalein. Ihan tulee muistoja aiemmista subluksaatioista kun vertaa myös oikeaan olkapäähän, joka lonksahtelee myös, mutta eihän tuo vasen voi subluksoitua! Eikä se tunnu niin isolta liikahdukselta mitä subluksaatiot mulla pahimmillaan mutta kuitenkin sellaiselta, että joku siellä nyt olkapään kohdalla liikkuu, mikä se ikinä sitten onkaan. Ja se liikahtelu sattuu.

Olin ortopediinkin toki yhteydessä näihin uusimpiin rusahduksiin liittyen. Tai en tämänpäiväisiin rusahduksiin vaan niihin toissapäiväisiin suihkun jälkeisiin kipeisiin tuntemuksiin. Ortopedi reagoi nytkin mahtavan nopeasti ja sovimme, että odotellaan ensi viikon kontrolliin ja rtg-kuviin saakka mutta hän myös pyysi ottamaan yhteyttä, jos jotakin huolestuttavaa ilmenee. Hänen arvelunsa on samantyylinen mitä aiemminkin, että mahdollisesti nuo tuntemukset johtuvat siitä, että lapaluuhun tulee nyt sellaista liikettä, mitä siihen aiemmin ei ole tullut...

Hmm. En vaan jotenkin lapaan yhdistä tuota rusahtelua vaan juurikin olkapään kohdalle, mutta eihän mulla ole omakohtaista kokemusta tällaisesta leikkauksesta enkä voi tietää, miten just mun keho tähän toipumiseen kulloinkin reagoi. Varmasti monia outoja tuntemuksiakin piisaa ja on piisannut. Tottakai lapa on myös kovilla, kun se tavallaan eniten nyt liikuttaa jatkossa koko käsivartta tai liike tulee käsivarteen lavan/rintakehän kautta epänormaalilla tavalla ja olkavarsi liikkuu koko ajan lapaluu mukanaan ja päinvastoin, mutta siltikin. Sekin on mietityttänyt, että luutuminen on kestänyt näin pitkään, kun puolestaan pari vertaisystävää pääsi jo 6 viikon jälkeen ortoosista eroon ja muutenkaan heillä ei juuri tällaisia ihme rusahdusmuljahduksia ole ilmennyt toipumisen aikana. Ja että mikä on se tilanne, jolloin mun pitäisi huolestua ja ottaa ortopediin yhteyttä... Käden irtoaminen, kuten ystävä ehdotti? :D

Kipuihinkin on sen verran tottunut vuosien mittaan, että ei niitä säikähtele. Eikä luksaatioita tai subluksaatioita tai muita nivelten lonkseita ja rusahteluja myöskään. Niiden kaikkien kanssa vaan koittaa pärjäillä päivästä toiseen. Eihän vaihtoehtoakaan ole :) Joskus joutuu aina väistämättä ensiapuun mutta sinnekään ei mene kuin aivan pakon edessä tietenkään, enkä nyt osaa oikein ajatella, että nämäkään kivut ja rusahdukset mitään ensiapua kuitenkaan vaatisivat. Tietty, jos tästä pahenisivat nuo kivut ja tietty "irtonaisuuden tunne" niin sitten ehkä, mutta sitäkin ennen ottaisin kuitenkin ortopediin joka tapauksessa yhteyttä. On muitakin huomioitavia vammaniveliä kuin tuo olkapää.

Eipä tässä auta kuin seurailla tilannetta ja toivoa sekä uskoa, että kaikki tuntemukset kuuluvat vaan asiaan eikä mikään ole vialla. Toivotaan ainakin. Huomenna onneksi on myös olkapääeksperttifyssarille aika, hänkin voi sitten omalta osaltaan pohtia, mistähän lie nyt kyse.

"Ne rykii kel on räkää
Piirtää kel on liituu
Ne linkkaa kel on lommoja
Ne rykii kel on räkää
Korkeella ne flygaa
Ne maksaa kel on laskuja..."