Stand By Me

When the night has come
And the land is dark
And the moon is the only light we'll see
No I won't be afraid, No I won't be afraid
Just as long as you stand, stand by me

Aurinko painuu mailleen ja tämäkin toukokuinen päivä on pian ohi. Päivä on ollut mulle rauhallinen, oon saanut lepäillä. Lepo on tarpeen, herkästi taas pyrin tekemään asioita itse liikaa ja vointi menee takapakkia. Mutta lapsilla on ollut vauhdikasta; he ovat olleet aktiviteettipuistossa monta tuntia mun vanhempien kanssa ja sitä ennen yökylässä miehen vanhempien luona ja eilen vielä sitä ennen sukulaispojan synttäreillä. Mies on kertausharjoituksissa ja tämä aiheuttaa vähän ylimääräisiä järjestelyitä arkeen mutta on onni, että isovanhemmat, varsinkin mun vanhemmat, ovat nyt auttamassa mua arjen pyörityksessä.

Oon koko päivän jotenkin tosi herkässä mielentilassa. Tulee paljon mietittyä elämää, kaikkia niitä upeita ja arvokkaita, pieniäkin asioita, joita se päivittäin tarjoaa. Vaikka olisi kuinka vaikeaa, kunnioitus ja arvostus elämää kohtaan on niin suurta, että silti näen kaikki arkeen ja elämään kuuluvat asiat hyvin tärkeinä ja merkityksellisinä. Arjen ärsyyntymisetkin vaikkapa kotona ovat aika pieniä asioita kuitenkin isossa kuvassa ja ne hyvät asiat menevät näidenkin edelle. Pikkuasioista ärsyyntyminen tai kinaaminen on oikeastaan aivan turhaa!

Oon menettänyt muutaman vuoden sisään monen mielestä paljon, mm. liikunta- ja toimintakykyä aika radikaalisti. Silti olen myös saanut paljon ja luulen, että näin ei olisi käynyt ilman sairastumista. Esimerkiksi toivottavasti ainakin suuremman empatiakyvyn, taidon pysähtyä ainakin välillä pienienkin hyvien asioiden äärelle. Myös arvostus omaa perhettä, läheisiä ja ylipäätään hyväsydämisyyttä ja hyviä, pyyteettömiä ja vastapalveluksia kaipaamattomia tekoja tekeviä ihmisiä kohtaan on noussut. Lääketieteestä ja kuntoutuksesta puhumattakaan. Haluan olla myös itse tekemässä hyvää ja tuottaa iloa muille tavalla tai toisella, jos mahdollista.

If the sky that we look upon
Should tumble and fall
Or the mountains should crumble to the sea
I won't cry, I won't cry
No I won't shed a tear
Just as long as you stand, stand by me

Päivällä katson prinssi Harryn ja Meghan Marklen kuninkaallisia häitä. Upea pari, upea häätunnelma sekä kaikki järjestelyt. Erityisesti gospelkuoron esitys "Stand By Me" on aivan erityisen upea ja se saa kyllä kylmät väreet aikaan ja mut todella liikuttuneeksi. Kappaleen sanomakin on erittäin hieno - jokainen tarvitsee toisia ihmisiä aina välillä tuekseen elämän myrskyissä ja huonommissa hetkissä. Yksin ei kukaan ole mitään. Ilman muita ihmisiä en minäkään pärjäisi.

Kappaleen myötä jään miettimään yhä enemmän taas elämää ja niitä kaikkia asioita, joiden merkitystä ihmiset eivät aina ymmärrä, ennen kuin he menettävät jotakin. Ihmiset unohtavat itsensä ja toisensa. Saattavat kadottaa itsekunnioituksensa ja oman arvostuksensa, tunteen siitä, että jokainen on tärkeä ja arvokas omana itsenään, juuri sellaisena kuin on. Liian usein ihmisestä tulee myös itsekäs eikä nähdä kuin oma napa, ja muita ihmisiä ja vaikkapa läheisiäkin kohdellaan kuin heitä ei olisikaan tai kuin heillä ei olisi minkäänlaista arvoa, kuin roskia tai kertakäyttötavaroita.

Surullista. Näin käyttäytymällä saadaan aikaiseksi vain hajonneita ja murenevia ihmisiä.

Elämässä on kuitenkin niin paljon kaikkea kaunista ja upeaa, minkä vuoksi kannattaa pysähtyä ja miettiä, miten käyttäytyy itseään ja muita kohtaan, millä elämänasenteella eri asioihin suhtautuu ja miten elämäänsä elää. Täytyy vain löytää se tietty elämänlanka, tietty elämän nälkä ja polte, mikä auttaa näkemään kaiken arvostuksella ja elämän kunnioituksella negatiivisuuden, kaunan, itsekkyyden ja katkeruuden sijaan.

"Äiti... Mulla on isiä ikävä", itkeskelee nuorimmainen hetken omassa sängyssään illalla. Toinenkin lapsi kertoo ikävöivänsä isiä. "Mäkään en saa unta kun mietin vaan koko ajan, mitä kaikkia kivoja asioita oon isin kanssa tehnyt", hän sanoo hiljaisella äänellä. Lohdutan ensin erikseen ja myöhemmin yhtä aikaa kumpaakin. "Hei me pärjätään tosi hyvin täällä! Kerrankin mä oon täällä nyt teidän kanssa enkä oo itse jossain kuntoutuksessa tai sairaalassa. Aatelkaapa miten hienoa! Isi tulee taas kotiin ennemmin kuin huomaattekaan. Paljon kivoja juttuja ehditte tehdä ennen sitä ja kouluakin on arkipäivisin, aika menee nopeasti. Miettikää vaikka jotain tosi kivoja asioita nyt, uni tulee kyllä nopeasti, kun ootte koko päivän niin paljon touhunneet kaikkea siellä aktiviteettipuistossa."

Lapset jo rauhoittuvat ja olen hetken hiljaa. Jatkan kuitenkin vielä lapsille puhumista.

"Ja tiedättekö... Joskus se ikävän tunne voi olla ihan hyväkin tunne. Se vaan kertoo siitä, että se ihminen, jota ikävöi, on teille tosi tärkeä ja rakas. Ja se on ihan älyttömän tärkeä ja hieno asia huomata."

Whenever you're in trouble, won't you stand by me
Oh stand by me,
Oh won't you stand now?
Stand by me