Ei-luutunut ortopedin ongelma

Eka kuntoutusosastoviikko on nyt takana ja kirjoittelen tätä kotisohvalta käsin leppoisasti. Oon nyt kotilomalla viikonlopun. Olipa hyvä fiilis tulla kotiin, vaikka usein käykin niin, että henkisesti on fiilikset vielä kotiin tullessa esim. sairaalassa ja jotenkin ei pääse ihan äkkiä "kotimoodiin..." Mutta nyt ei käynyt onneksi niin.

Oikeastaan mulla on ollut hauska fiilis tämän päiväisestä ortopedin kontrollista lähtien... :D Vaikka asiat eivät nyt mitään hauskoja olekaan niin itse kontrollikäynti oli kuitenkin niin hyvähenkinen, että päällimmäiseksi fiilikseksi jäi kuitenkin hymy. Olin nimittäin kontrollivastaanotolla perinteinen ortopedin ongelma -paita päällä ja se herätti hilpeyttä :) Taisi osua hyvin tohtorinkin huumoriin...!

Mutta ensin ne varsinaiset kuulumiset vastaanotolta... Sillä tavalla voidaan olla tyytyväisiä tähän tilanteeseen, että olkapää vaikuttaa tosi tukevalta ja että se on kipujen kannalta jo nyt parempi mitä ennen leikkausta, koska se ei enää pääse muljuamaan ympäriinsä. Kuten aiemminkin kirjoitin, kipuileehan se vielä herkästi ja on haasteellinen myös mm. lapaluun osalta mutta siltikin tämä on ihan erilaista nyt mitä ennen leikkausta: toipumiseen liittyvää kipuilua. Mutta se on ikävämpi juttu vielä, että olkapää ei ole vielä luutunut... Eli yhä joudun olemaan suht varovainen kaikessa toimimisessa ja ortoosia on pidettävä vielä ainakin seuraavat 6 viikkoa. Tämä vähän harmitti, olin jotenkin arvellut että kun olkapää tuntuu jo näinkin hyvältä, luutuminen voisi ollakin jo käynnissä mutta ei se näköjään sitten pitänytkään tunteena paikkaansa. Noh, ei auta kuin odotella. Kuulemma viimeistään kolmen kk:n kohdalla täytyisi jo luutumista olla tapahtunut. (En halunnut edes kysellä, mitä sitten, jos näin ei olisikaan...) Sinänsä röntgenkuvat onneksi näyttivät kuitenkin hyviltä, eli levy ja ruuvit olivat aivan samassa asennossa mitä ne olivat leikkauksen jälkeenkin eli mitään irtoamisia tai ruuvien katkeamisia onneksi ei kuitenkaan ollut.

Sain kuitenkin luvan nyt aloitella enemmän lapaluun liikkeitä. Kipua kuunnellen. Mitään "vääntöliikkeitä" ei saa tehdä eikä mieluusti oikein yrittää olkapään liikerataakaan testata eli ei saisi nostella kättä eteen ylös tai sivulle ylös, koska se ei tee hyvää luutumisen kannalta.  Lapaluuta kuitenkin nyt pitää alkaa liikuttaa kolmeen eri suuntaan, käytiin nämä liikkeet sitten myöhemmin myös vielä fysiatrian polin tutun fyssarin kanssa läpi. Liikkeitä täytyy tehdä mieluusti... ...paljon :D Mutta hallitusti ja huolellisesti.

Altaalle menosta puhuttiin myös ortopedin kanssa ja se jäi vähän auki ja mun mietittäväksi. Hän pohti hiukan sitä, että mitä oon itse mieltä, olisko se varmasti turvallista ja realistista? Ja painotti, että kaatua ei saa, luutumisvaihetta ja tätä tilannetta ei saa pilata ja jos esim. kaatuisin, siellä olisi pian olkapää tuusannuuskana ja ruuvit/levy irti... Ortopedi mietti myös sitä, että miten olkapää sitten voitaisiin tukea altaalla, kun ortoosia veteen ei voi viedä. Sanoin, että kyllähän mä hirveästi altaalle jo kaipaan mutta se on totta, että liikkuminen ja kävely on vielä huteraa (tämän ortopedi näkikin). Mietityttää myös se, miten olkapää kestäisi vielä niin pitkän aikaa ilman ortoosia kuin mitä altaalle pääsemiseksi, siellä olemiseen ja pois tulemiseen menisi. Siis se aika, mitä mulla menisikään pukuhuoneesta suihkun kautta altaalle ja takaisin...

Altaalle mun täytyy myös päästä kävelemään mieluusti, ja samoin vielä rappuset altaaseenkin. Jos näitä en pysty tekemään samantapaisesti mitä ennen, mä en kyllä oikein vielä allaskuntoinen ole vaan selkeästi on liikaa riskejä itsensä telomiseen. Nyt nivelet mulla on vielä niin holtittomat, että varsinkin kun esim. mulla jalat väsyvät, ne pyörivät ja lonksuvat/subluksoituvat ympäriinsä miten lystäävät. Peurungan altaalla on toki myös hissi mutta kyllä mulla on vakaa tahtotila päästä ne raputkin :D Nyt kuntoutusosastolla oon päässyt peräti neljä porrasta hitaasti ja huterasti ylös alas - ja alastulovaiheessa on jalat aivan totaalisen letkut spagetit..... Ja vasen polvi myös temppuilee koko ajan aivan hirveästi. Peurungan fyssarin kanssa sitten jo pohdittiinkin, että odotellaan nyt vielä muutama viikko ainakin. Parempi olla varovainen...

Olkapään osalta jatkosuunnitelma on nyt sitten se, että ortoosia pitää pitää ainakin vielä kuusi viikkoa ja sitten on taas röntgenkuvaus, ortopedin uusi kontrolli ja myös fyssarin kontrolli keskussairaalalla. Sitten katsotaan taas missä mennään. Lisäksi vasemman polven osalta tulee myös röntgenkuvaus (röntgeniä ei ole otettu aikoihin ja sillä lähdetään taas liikkeelle, viimeksi niveleen on kurkattu 01/2017 tähystyksessä) ja myös mun "oman ortopedin" eli lonkan leikanneen ortopedin aika on polveen liittyen heti, kun aika nyt vaan hänelle löytyy. Tietenkään hänelle ei taaskaan löytynyt vielä aikoja, kun kävin hoitajan juttusilla heti olkapääortopedin kontrollin jälkeen... Olkapääortopedille aika löytyi kesäkuun alkuun heti mutta eipä vaan tälle mun omalle ortopedille :D Mikä ei oo yllättävää kyllä ollenkaan, näin on ollut aina... Noh, tieto on jossakin ennakkoajanvarauksissa, joten josko sekin aika sieltä joskus vielä tulee sekin. Vaikka oon varautunut soittelemaan kyllä kirran polille, jos ei ala kuulua.

Mutta lopuksi vielä se polin hauskuus tältä päivältä :D Oon olkapääortopedille ilmeisesti jonkinlainen tutkimuspotilas/esimerkkitapaus ja täyttelin taas ennen vastaanottoa tiettyjä kyselykaavakkeita (joita täyteltiin leikkausaamunakin läjä). Vastaanotolla sitten ortopedi kysyi lupaa myös ottaa ortoosista kuvaa - varmaankin siksi, että tämä ortoosi olikin lopulta tähän mun toipumiseen soveltuva ja myös muutenkin varmaan otettiin tutkimukseen tai talteen se kuva, että tällaista on käytetty Jyväskylässäkin vastaavaan leikkaukseen, ettei tarvitse kenellekään lähteä lykkäämään välttämättä mitään kipsimestarin tekemää viritelmää... Näitä leikkauksia kun ei paljon tehdä.

"Toi teksti on kyllä hyvä!" hän naureskeli ja mä totesin iloisesti että niin, totta kai mulla pitää olla tällainen tilanteeseen sopiva asennepaita ja kerroin, että on muutkin ortopedit tämän jo nähneet ja on näitä paitoja muillakin ortopedien ongelmilla ;) Sitten kuvanottovaiheessa ortopedilta tuli myös tarkennus: "otetaan kuva niin, että toi teksti myös näkyy" :D Eli pidin sitten toisella kädellä vielä kiinni ortoosin kainaloon menevästä remmistä niin, että teksti näkyi.

Ortopedi halusi myös ottaa selkäpuolen "#Q79.6" -tekstistä kuvan. "Ei näistä kuvista sua tunnista..." hän sanoi hymyillen ja näytti etupuolelta otettua kuvaa, jossa ei mun pää näkynyt. "Vai ei tunnista... Jos menee esim. Instagramissa katsomaan hashtagilla #ortopedinongelma, niin sieltähän niitä kuvia tulee ja voi seurata, miten mulla menee..." :D (Eikä mua nyt haittaa, vaikka joku muutenkin tunnistaisi, kun oon somessa sen verran aktiivinen.) 

Instagramissa ortopedi ei kuulemma "valitettavasti" ole. Sanoin, että niin, saa mun blogiakin tietysti seurata! Sen verran jännä ilme oli ortopedilla, että jatkoin: "...tai no, mistäs sitä tietää, jos vaikka jo seuraatkin..." Meitä kyllä molempia huvitti :D Ja pitkään mua huvitti vielä vastaanoton jälkeenkin, nyt vielä kotonakin. Terveisiä vaan, jos satut lukemaan tätä!

Lieköhän moniakaan potilaita, jotka tällaista hyvin laadukasta asennetta ja huumoria viljelevät?! Enpä tiedä ;) Mutta mä viljelen! Ja muutamat vertaisystävät myös tekevät niin. Asenteella vaan eteenpäin, ei tässä muu auta!