Joskus ihmisten ajattelemattomuus ja jatkuva omaan napaan katsominen tuntuu ylitsevuotavan käsittämättömältä. Yhtä käsittämättömältä tuntuu myös se tapa, jolla toisten ihmisten elämää ja olemista voidaan tuosta noin vaan kommentoida ja arvostella tai kuinka suuret vaikeudet tai tragediat voidaan sivuuttaa.
On liian helppoa nähdä asiat vain itsestään käsin. Nähdä, kuinka kaikki muu ympärillä on väärin tai huonosti, kuinka muut ovat syyllisiä kaikkiin negatiivisiin asioihin, kuinka itse ei ole mistään itse vastuussa ja kuinka kaikki muut ovat väärässä ja itse oikeassa. Oman itsensä päälle voi tuosta noin pukea marttyyrin viitan ja sulkea muut viitan ulkopuolelle, koska minä, minä, minä, ja ne ulkopuoliset ovat vain ikäviä, huonoja ja pahoja ihmisiä.
On liian helppoa nähdä vain ulkokuori ja olla näkemättä pinnan alle. Toisen ihmisen koko persoonan ja taustan, arvot ja asenteet, onnen, ilon, tuskan, surun, ahdistuksen, vihan ja muut hänen tuntemansa tunteet voi näin toimimalla kätevästi ohittaa. Katsoa muttei kuitenkaan nähdä.
On liian helppoa olettaa kuin ottaa selvää asioista. Olettaminen kun on paljon helpompaa, sillä se ei vaadi erityistä työtä eikä perehtymistä siihen, miten asioiden oikea laita on eikä varsinkaan sitä, että saattaisi joutua vaihtamaan omaa käsitystään asioista. Tämähän olisi suuri virhe ja merkki siitä, että ihminen onkin erehtyväinen!
On liian helppoa kiirehtiä ohi kuin pysähtyä ihmisen lähelle. Tällöin voi jatkaa oman elämänsä formulakuskina olemista, joka paahtaa tilanteesta ja asiasta toiseen kovalla sykkeellä ja kierroksilla. Ainut vain, että voitto ei välttämättä olekaan mahdollinen ja seurauksia ei välttämättä pysty ennakoimaan: rumaakin jälkeä saattaa tulla. Kaikkein pelottavinta ja kauhistuttavinta kun olisi varmasti pysähtymisen kautta joutua kohtaamaan omat arvonsa ja käsityksensä maailmasta ja ihmisistä uudelleen.
On liian helppoa tunteiden vallassa sanoa edessäsi olevalle ihmiselle jotakin erittäin jyrkkää ja negatiivista, joka ei oikeasti millään tavalla tilannetta paranna, vaan aiheuttaa jopa jälkikäteen katumusta.
Entä, jos katsoisitkin joskus peiliin ja miettisit tarkemmin, miltä vastaavin tavoin sinulle tehdyt, tekemättä jätetyt, sanotut ja sanomatta jääneet asiat tuntuisivat? Entä, jos kysyisit lähimmäiseltäsi, mitä hänelle oikeasti kuuluu ja miten hän voi?
Entä, jos kuuntelisit?
Kuuntelisit, jotta voisit nähdä ihmisen sielun, sydämen, haavoittuvuuden ja inhimillisyyden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.