Heräsin jo aamuvarhaisella lasten ääniin ja kipuileviin niveliin. Nukuin onneksi ihan kohtuullisesti, vaikka pelkäsin vähän muuta eilisen olotilan perusteella. Eilen oli tosi hankala päivä, kun erityisesti vasen olkapää ja polvi kipuilivat, rusahtelivat ja lonksahtelivat oikein kilpaa ja en päässyt sängystäkään kunnolla ylös kuin vasta pitkälle iltapäivän puolella. Vietin kuitenkin sitten aikaa takapihalla auringossa ja nautin kuitenkin ihanasta kesäilmasta, vaikka tuulikin tosi kovaa. Tänään vaikuttaisi sää samanlaiselta kuin eilenkin mutta tuuli on onneksi jo rauhoittunut. Täytyy olla tänäänkin taas ulkona säästä nauttimassa, kun ei sitä taas tiedä, millaisiksi nämä kesäsäät muuttuvat nykyään...
Säästä tulikin mieleen, että viime sunnuntaina Göteborgissa Coldplayn konsertissa ei ollut alkuun ihan tällainen sää kuin nyt :D Mutta itse reissu oli hieno ja konsertti Norjan kuninkaallisten "seurassa" todella hieno elämys ja kokemus taas kerran! Tästä konsertista voit käydä lukaisemassa tuolla tämän blogin Facebook-sivuston puolella eli täällä:
Eilinen voimakas kipuilupäivä liittyi varmasti jälkikäteen, viiveellä, tuleviin kehon tuntemuksiin sekä kuntoutusosastopätkien että tuon Göteborgin reissun yhteisistä rasituksista. En antanut keholle näiden välissä aikaa palautua ja rentoutua kunnolla, vaan sinnittelin enemmän ja vähemmän alitajuisesti ja tietoisesti tuon Göteborgin reissun yli. Ei voinut päästää kehoa ihan täysin rentoon moodiin, sillä tiesin reissun ja matkustamisten + konsertissa istumisen olevan mulle rankkaa ja varmasti kipeyttävää ja sitähän se toki olikin. Eilinen voimakas nivelten oireilu ja kipuilu tuli kuitenkin silti jollakin tavalla vähän puskan takaa, kun arvelin jo päässeeni harvinaisen hyvissäkin voimissa ja olotilassa jatkamaan kotiarkea, mutta olin väärässä... Sieltähän ne nivelten tosi vaikeat oireet ja kivut taas sitten pääsivät yllättämään takavasemmalta.
Koskaan ei oikein täysillä pysty ennakoimaan, miten keho mihinkin tekemisiin tai tekemättä jättämisiin reagoi, ja tämä tekee erityisesti Ehlers-Danlosin oireyhtymästä tosi arvaamattoman ja ärsyttävän elämänkumppanin. Elämää on kuitenkin elettävä siitä huolimatta, joten sitten vaan pyritään sopeuttamaan ne ympäröivät olosuhteet kulloiseenkin vointiin ja päinvastoin. Onneksi on nyt ollut mahdollisuus lepäillä, kun on lepoa tarvinnut.
Tänä aamuna havahduin ensiajatuksena siihen, että on jo heinäkuun ensimmäinen päivä. Heinäkuun!! Miten kesäkuu menikin noin äkkiä... :) Ja tuntuu, että kesä olisi muutenkin vasta alkanut. Toisena ajatuksena mieleeni pälkähti, että mullahan on nyt oikeastaan myös kesäloma!! Eli koko heinäkuussa mulla ei ole yhtäkään ennalta sovittua vastaanotto- tai muuta tutkimuskäyntiä sairaalassa eikä myöskään nyt fysioterapia- tai allasterapia-aikojakaan. Kuntoutan itseäni ihan tavallisella muulla elämällä ❤ Tämä tuntuu tosi hienolta ja tärkeältä asialta tutkimuksia, polvioperaation, monenlaisia tapaamisia ja kontrollikäyntejä, asioiden selvittelyitä, nivelten haastavia ongelmia, kuntoutusta - monellakin tavalla rankkoja ja intensiivisiä asioita - sisältäneen alkuvuoden jälkeen. Täytyy nauttia nyt näistä heinäkuun päivistä niin hyvin kuin suinkin pystyy, suunnittelematta asioita liikoja. (No Suomipop-festareille on tarkoitus kyllä suunnata musasta nauttimaan, mutta muuten... :))
Elokuun ekalla viikolla alkaakin taas sitten täysi tohina mm. fysio- ja allasterapiasta alkaen. Allasterapia-aikoja sovittiin Peurungan fyssarin kanssa jo useitakin elokuuhun ja Jyväskylän Fysioterapian fyssarikin soitteli muutama päivä sitten, kyseli kuulumisia ja mietittiin myös jatkojuttuja vähän elokuulle ja toisenkin fyssarin kanssa ois tarkoitus silloin myös hiukan "palaveerata." Pari polikäyntiä keskussairaalalle sisältyy ainakin myös elokuuhun ja odottelen myös kuntoutusosastolta lausuntoja/papereita lähiaikoina, jotta voisin sitten Kelan puolelta alkaa selvittelemään laitoskuntoutusasioita. Ortopedian puolelta on myös mielenkiintoista sitten jossakin vaiheessa kuulla, millaista viestiä pääkaupunkiseudulta kuuluu. Ja katsotaan nyt, miten tuon vasemman olkapään ja oikea ranteen tilanne etenevät, hankaloittavat niin paljon mun liikkumista ja toimintakykyä nekin.
Mutta tätä kaikkea ennen eletään vielä kesätunnelmissa, hetkistä nauttien! Mitä juuri sinä odotat ja toivot heinäkuulta?
"En kysy minne ollaan menossa, sinäkään tiedä et, me vaan mennään..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.