Älä koskaan ikinä

Älä koskaan ikinä jätä mitään sellaista tekemättä, minkä tekemättä jättäminen saattaisi kaduttaa myöhemmin. Vaikkapa jättäisi väliin Suomipop-festareita tai jättäisi käyttämättä yhtäkään festaripäivän lippua, kun kerran kolmen päivän liput on ostettu. Mutta jos lähdet festareille, älä koskaan ikinä mieti sitten jälkikäteen, että no ottaapas tämä festarointi koville tai että no ei kyennyt sitten kuitenkaan enää jäädä kolmannen festaripäivän iltana katsomaan mm. Robinia tai Profeettoja. Vaikka olisikin ottanut niin kipeää ja muutenkin niin koville, että kotiin piti lähteä ajoissa.

Mutta pahinta olisi, jos jättäisi osallistumatta tällaisiin megamusiikkitapahtumiin kuitenkin ihan kotia lähellä, oli sitten terve ihminen tai ei, koska niin se vaan on, että tätä hetkeä ja elämää tässä eletään juuri nyt, ei eilistä eikä myöskään huomista. Hetkeen on tartuttava juuri siten kuin on mahdollista - ja nautittava siitä.

Myöhemmin, tapahtumasta kun on kulunut jo pari päivää ja kehokin alkaa taas olla jotenkuten omassa eikä kipujen tai minkään vääristyneen kollageenin aiheuttamien ongelmien hallussa, voikin sitten lähteä taas selvittelemään keskussairaalalle soittaen, mitä kuuluukaan kirurgian polille. "Long time, no see!" (Vai "hear?" Valitse itse, kumpikin käy.) Koska onhan toki ortopedeja niin ihanaa deittailla - lääketieteellisessä mielessä siis tietysti. Ja kun olet soittanut puhelun, totea jälleen kerran, että älä koskaan ikinä ainakaan kuvittele, että asiat sujuisivat mitenkään mutkattomasti tai edes kohtuullisen sujuvasti tietojen ja asioiden käsittelyn kannalta. Että älä koskaan ikinä jätä ainakaan soittamatta ja selvittelemättä, koska asiat eivät muuten vaan hoidu! 

Nytkin oli mun lähetteitä käsitelty ties kuinka monen henkilön toimesta, ja olipa sohlattukin ja vielä fysiatrian polillakin oli tietoja jotenkin näpelöity niin, että sinnekin täytyy soittaa vielä ja kysellä, että mitenkä? Mitä siellä on tietoihin nyt kirjailtu ja kenen toimesta ja miksi, koska kuitenkin olen joka tapauksessa menossa sinnekin polille myös elokuussa. En tosin vasemman polven enkä olkapään asioissa (tai näin ei ollut ainakaan tarkoitus), vaan oikean ranteen. Mutta kas kummaa, tilanteet muuttuvat ja elävät, nivelet sanelevat ihan oman rytmiikkansa mun arkeen.

Kukaan mun tutuista ortopedeista ei ole paikalla tällä viikolla (tai näin ainakin käsitin), mutta nyt mulle on kuitenkin määrätty aika erikoistuvalle ortopedille nyt tälle viikolle. Kaikenmaailman sähläyksistä ja päällekkäisistä lähetteiden käsittelyistä huolimatta. Tämän ajan mulle kuitenkin sihteerin mukaan oli järjestänyt eräs tuttu ortopedi. Hyvä nyt kuitenkin, että käyn näytillä, ettei se reilun viikon takainen ensiapureissun tilanne jää pelkästään yleislääkärin ihmettelyjen ja kauhistelujen varaan. 

Fysiatrian polille menneistä tiedoista puolestaan jatkan selvittelyjä huomenna... En tiedä, mitä siinä lähetteessä on ollut, mutta lähetteestä fysiatrialle ei mitään uutta iloa mulle ole, sillä a) mulla on tosiaan jo aika yhdelle fysiatrille sinne, b) fysiatrian polin fysioterapeuteilla ei ole mitään uutta annettavaa mun niveliin, ei ole ollut aiemminkaan, vaikka hyviä tyyppejä ovatkin, ja sitäpaitsi mun fysioterapiat ovat aivan muualla nyt, ja c) tässä ei ihan kauheasti millään stabiloivilla harjoitteilla pystytä näitä niveliä juuri nyt tukemaan kun on akuutit ongelmat nivelissä päällä. Ei ainakaan niin, että yksin koittaisin kotona tehdä jotakin, siitä ei vaan tule mitään.

Mutta nyt kuitenkin ekaksi muutaman päivän päästä vaihteeksi kirurgian polille. Jos siellä vaikka toteaisi: "Hei tohtori, taas mut nähdään täällä näissä merkeissä! Mutta meidän pitäis varmaan lakata deittailemasta tällä tavalla, vaiko mitä olet mieltä..." (Noh, tätä lääkäriä en ole varsinaisesti kunnolla tavannut muutoin kuin leikkaussalissa maskit ym. naamalla enkä muista, kuka hän on, mutta noin niinkuin yleisesti jos mun ja ortopedien kohtaamisia mietitään... ;))