Pääsiäinen on ihana kevään juhla ja tämäkin vapaa katkaisee mukavasti kevätkiireet, mutta kun on monta juhlapyhää peräkkäin, tulee lopulta jotenkin kyllästynyt olo, tulee syötyä liikaa... ja kuunneltua lasten kitinää siitä, ettei ole mitään tekemistä. Onhan arkikin usein hektistä ja tuo omat haasteensa itse kullekin, mutta se kuitenkin rytmittää elämää kivasti. Tietystä järjestyksestä ja rutiineista pitävälle arkirytmi on ihan toivottuakin siis. Kuten toki lomatkin, mutta... No, on hyvä, että on sekä arkea että lomaa (vaikka mulla nää tavallaan sekoittuvatkin) :)
Kyllä mä itse asiassa nyt pääsiäisenä vähän taas täällä kotona ahkeroinkin, eli ei mennyt pelkäksi lojumiseksi. Tai siis ahkeroin sen verran mitä pystyin... Kevätsiivousvimma iski taas kerran ja tyhjensin mm. mun vaatekaapeista monta muovipussillista vaatteita kierrätykseen ja eteisen kaapeista pari pussillista kenkiä myös. Ihan alimmille hyllyille en oikein pysty kumartelemaan enkä myöskään olemaan/istumaan lattialla, joten värväsin miehen ottamaan kenkiä kaapin perukoilta pois ja pyyhkimään eteisen vaate- ja kenkäkaapin pohjalta liat ja pölyt. Raivattiin myös talvitakkeja muualle säilytykseen. Saatiinpa siinä ohessa sekin kaappi järjestykseen, ja järjestyksestä tykkäävä on iloinen!
Niin... ja on myönnettävä, että kyllähän mä myös imuroin torstaina. Sitä kuuluisaa keppi-imurointia. Ihan itseään voi syytellä, kun on ollut aika huomattavaakin kipuilua tässä viime päivinä vähän joka puolella kroppaa ja vahvoja kipulääkkeitä on otettu. Mutta, pakko on välillä tehdä tiettyjä asioita, ei elämää voi jättää elämättäkään, oli tilanne mikä tahansa. Eikä tämä kokonaisuus, "yhtiö nimeltä Perhe Oy" vaan toimi kovinkaan jouhevasti, jos täällä ei äitikin välillä osallistu juttuihin sen mukaan mitä pystyy. Ja kun mä oon nyt kaikesta huolimatta kuitenkin ihan hyvillä fiiliksillä, samoin muu perhe, ei kai olla missään katastrofin partailla?!
...vaikka katastrofiksi uhkasi kyllä tänään muodostua juniorin, herra 4,5 v, hiusten leikkaaminen! Tai siis hiustenleikkuuyritykseksi se jäi. En mä käsitä, miksi tuo hiusten leikkaaminen on muka niin kamalaa... Herra 4,5 v on saanut jostakin päähänsä, että hiuksissa on tuntoa, jos niitä yritetään saksilla leikata :D Joten yritäpä siinä sitten!
Viimeksi hiusten leikkaaminen kesti 3,5 tuntia, melkoisella maanittelulla ja lahjomisella lopulta onnistui. Mutta en kyllä uudestaan tuollaista tuntimäärää käytä enää jatkossa yhteen hiustenleikkuuseen, jonka pitäisi olla nopea juttu :D Nyt sitten mies päätti, että ostaa kotiparturivehkeet, joilla toivottavasti saataisiin sitten ihan koneellisesti leikattua kerralla lyhyempi kampaus meidän temperamenttiselle pikkumiehellemme. Yrittänyttä ei laiteta...
Noin muuten olen miettinyt, mitä kaikkea aiempien vuosien pääsiäisiin onkaan kuulunut ja miten pääsiäisiä on vietetty. Parhaiten (kun sivusilmällä katsoin tänäänkin illalla Harry Potteria) muistui mieleen se pääsiäinen, kun olimme tunteneen mieheni kanssa vasta muutaman kuukauden. Silloin mm. makasimme mahallamme vierekkäin levitetyllä sinisellä sohvalla mun asunnossani, söimme hedelmäturkinpippureita ja katsoimme Harry Pottereita. Siinä oli jotakin kovin viatonta. Tuostakin pääsiäisestä on jo kymmenen vuotta aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.