11 päivää leikkauksesta

Samantyyppiset systeemit tänään kuin muinakin edeltävinä päivinä: sopivassa suhteessa köpöttelyä, seisoskelua, jumppaa ja venyttelyä. Ainut isompi muuttuja (ei sentään tullut matkalle paria muuttujaa ;)) tälle päivälle on ollut lääkkeiden määrä: tänään on eka päivä kun mun ei enää reseptin mukaan tarvitse syödä kolmiolla merkittyä, Gabapentin-nimistä kipulääkettä. Celebra ja Panadol Extend -kipulääkkeet jatkuvat vielä pitkään ja näiden lisäksi menee vielä Xarelto-tukoksenestolääkettä sekä tarvittaessa Somac-mahansuojalääkettä. 

Tuon Gabapentinin puuttumisen huomaa. Oon ollut tänään kipeämpi mitä esim. eilen ja jalka on tuntunut myös jäykemmältä. Ei kuitenkaan mitään sellaista kipua mitä ei kestäisi, joten ajattelinkin et on ehkä ihan hyvä muutenkin tunnustella mitä vointi on ilman pahinta lääkepöhnää, eipähän ainakaan tule liikaa touhuttua kun kivun tuntee herkemmin. Tästäkin varoiteltiin sairaalassa - siis että liika kipulääkityskään ei ole hyväksi, koska sit tulee liikuttua todelliseen vointiin nähden liikaa ja se kostautuu.

Kävin tänäänkin takapihalla köpöttelemässä terassia edestakas. Koitin oikein miettimällä miettiä, miten kävelen ja hakea oikeanlaista askelta, mutta ei se vaan lähde vielä yhtään. Eikä tarvinne lähteäkään, mutta pitäähän sitä yrittää :) Nivusessa tuntuu liike eniten tai jossakin tuolla lantion sisällä luussa, vaikea selittää. Kipuna siis. Nivel välillä muljahtaa (mikä ei tietenkään enää satu), mutta sekin lienee normaalia vielä tässä vaiheessa kun kudokset ei tue sitä vielä juurikaan. Suurin ongelma kuitenkin on kai nuo kudokset ja lihakset, ne ei vaan tajua miten normaali kävely sujuu :) Askel tulee jotenkin ihan holtittomasti. Varmasti oisin nenälläni ja lonkka pois paikaltaan jos ei ois keppejä! Mutta täytyy vaan harjoitella ja harjoitella ja harjoitella, että jalka vahvistuu ja että aivot muistaa taas miltä sen kävelyn pitäis oikeasti tuntua ja näyttää.

Niin joo, sen verran on kyllä myös muutosta aiempaan, että kudosnesteet alkaa valua reiden lisäksi kohti polvitaivetta ja pohjetta. Tunne on inhottava! Nytkin makailen tässä jalka ylhäällä, josko pahin turvotus vähän laskisi eikä polvitaive tuntuisi niin täydeltä. Laskimotukosta en pelkää eikä tämä niin pahalta tunnu, kyse on vielä normaalista turvotuksesta josta varoiteltiin.

Nämä mun kirjoitukset on väistämättä aika lailla nyt toipumispainotteisia. Katsotaan sit alanko harventamaan kirjoitustahtia hiukkasen, jos päivät vaan alkavat toistaa samaa kaavaa :D Lienee tylsää lukea vain samantyyppisiä stooreja päivästä toiseen?! Tosin eiköhän nämä jututkin pikkuhiljaa muutu muuksikin kun toipuminen pikkuhiljaa edistyy...

Sen verran vielä muuta asiaa, että oon miettinyt, että vaihdan hiustyyliä sit kun oikeasti alan olla paremmassa kunnossa. Ikään kuin uuden elämän merkiksi ja voimaksi. Mitähän sitä keksisi tähän pehkoon?!?!