Ihmisistä

Tässä viime päivinä on tullut pohdittua jälleen monenlaisia juttuja. Eniten oon varmaankin miettinyt ihmisten käyttäytymistä ja sitä, millaisia ihmisiä ja persoonia mun lähi- ja ystäväpiiriin kuuluukaan. Sekä sitä, millaiseksi tämä koko lähellä pyörivä porukka ystävistä sukulaisiin on muutaman viime vuoden aikana muotoutunut.

Jotenkin musta tuntuu, etten ihmisten käytöksessä jaksa tätä nykyä enää yhtään "turhanpäiväistä" höpinää tai sitä, että puhutaan paljon, mutta puheessa ei ole mitään sisältöä. En jaksa kuunnella ihmisiä, joiden suurin ongelma olisi - no, sanotaan nyt vaikkapa kärjistetysti tekokynnen katkeaminen, jonkun tietyn merkkilaukun puuttuminen omasta laukkuvalikoimasta tai että nyt ei ole syystä x vaikka vaatekaappia täytetty viimeisimmillä merkkivaatteilla. Enkä jaksa energiasyöppöjä, jotka puhuvat vain itsestään, omista "ongelmistaan" (jotka voivat jonkun toisen mielestä olla aika pieniä, vaikka toki, suotakoon meille jokaiselle tämän pallon asukkaalle oma näkemys ja kokemus siitä, mikä kenellekin on ongelma) eivätkä kertaakaan oman vaahtoamisensa aikana ehdi, tajua tai ymmärrä kysyä, miten sillä toisella keskustelun (ai mikä keskustelu? Yksinpaasaustahan tuo on!) osapuolella meneekään ja mitä hänelle kuuluu.

Siis minäkin rakastan kyllä naisellisia hömpötyksiä, on ripsenpidennyksetkin, merkkilaukkujakin, kaapista löytyy jopa merkkivaatteita. Rakastan myös designia, kauniita asioita, sisustamista. Välillä varmaan itsekin innostuessani saatan paasata jostakin omasta jutusta ja varmaan jonkun mielestä pyöritän liikaa kaikkia ajatuksia "päissäni" (hehe, ymmärtänette pienen sanaleikin), kun aika pienet on piirit ja kuviot nykyään.

Mutta: mun elämä ei pyöri pelkän materian, ulkoisen olemuksen eikä myöskään muun pinnallisen, pelkän kuoren, ympärillä. Ja jos joskus vuosia sitten olen saattanut pyöriä vähän liikaa oman navan ympärillä, väittäisin, että näin ei todella ole enää. Elämä kyllä opettaa ja laittaa nöyrtymään meistä jokaisen jossakin vaiheessa ja kyllä sairastuminen on ollut ihan väkisinkin ollut mulle mieletön myllerrys, arvojen ja omien ihanteiden tarkistuksen paikka.

Arvostan ennen kaikkea ihmisten aitoutta, inhimillisyyttä, avoimuutta, rehellisyyttä. Kykyä heittäytyä hetkeen, näyttää oma herkkä puolensa ja kykyä keskustella syvällisesti. Myös tilannekomiikka, musta ja aivan hullu huumori kuuluvat ominaisuuksiin, joita ihmisessä arvostan - huumori ja heittäytymisen taito kertovat mun mielestä myös ihmisen aitoudesta ja avoimuudesta. Hyvässä huumorissa on parhaimmillaan myös tavattoman suuri määrä herkkyyttä ja tunneälykkyyttä taustalla.

Omat läheisimmät ystäväni ovat tietysti hyvinkin erilaisia, ja niin täytyykin olla. Korurasiassa täytyy olla erilaisia koruja, jotta tasapaino säilyisi. Mutta kaikkia ystäviäni yhdistävät edellä mainitsemani ominaisuudet. Viime aikoina erityisesti hyvin syvälliset, pohdiskelevaiset ystävyyssuhteet ovat vahvistuneet, sillä on valitettavan montakin läheistä ystävää, kenellä on taustallaan monia ikäviä asioita. Nämä erilaiset vaikeudet yhdistävät meitä. Toisaalta myös ex tempore -henkisyys on korostunut ja jälleen peräänkuuluttamani hullu huumori, joka myös auttaa kaikkia jaksamaan ja tavallaan myös käsittelemään tiettyjä vaikeita tuntemuksia.

Moni saattaa viettää aikaansa itselleen aivan vääränlaisten ihmisten seurassa. Sellaisten ihmisten kanssa, jotka imevät ihmisestä kaiken voiman, tukahduttavat henkilön oman minuuden ja ne syvimmät tarpeet, joita jokainen kuitenkin kaipaisi, jotta voisi tuntea itsensä hyväksytyksi juuri sellaisena kun on. Täältä kotiympyröistä katselen välillä tosi hämmentyneenä ja surullisena ihmetellen, kuinka paljon eri ihmiset miettivätkään nykyään vain sitä, miten kukakin henkilö - muka "ystävä" - hyödyttäisi jotenkin. Halutaan kuulua "piireihin", koska niistä on hyötyä itselle. On "ystäviä", joiden seura kyllä kelpaa, mutta ei oikeasti henkilön aitouden tai syvän ystävyyden vuoksi vaan siksi, että tätä henkilöä tarvitaan muista syistä. Ajatellaan, että tämän henkilön "ystävä" haluan olla, koska hänestä on hyötyä uralleni. Haluan saada mainetta ja kunniaa, julkisuutta. Kun tämä henkilö kuuluu "ystäväpiiriini", saan sitä buustausta, jota tarvitsen saadakseni jotakin materiaa ja ihailua.

Hyötyykö tällaisista "ystävistä" lopulta? Ovatko nämä siipeilijät, ulkoisesti menestyvät henkilöt tukenasi, kun elämä heittää tuosta noin vaan, mitään kyselemättä ja anteeksi pyytelemättä, sormia napsauttaen eteesi jonkin ison vaikeuden, suuren haasteen, jota et välttämättä yksin pysty selättämään? 

Jos olisit itsellesi rehellinen, tietäisitkö tältä istumalta, kumman sinä valitsisit: teennäistä iloa, näennäistä mainetta ja kunniaa sekä "piirejä" henkisesti köyhässä ja kylmässä seurassa vaiko lämminhenkisen, välittävän, syvällisen ja hullun huumorin illan ymmärtävän porukan seurassa?

Ainakin minä tietäisin. Tai paremminkin: TIEDÄN.

Joulun henki

Seuraavan joulutarinan kirjoitin ystäville ja sukulaisille joulukirjeeksi alunperin jouluna 2009. Muokkasin sitä hiukkasen tänään ja ajattelin, että jaetaanpa tämä bloginkin lukijoille jo näin hyvissä ajoin, kun joulukortitkin jo tipahtelevat postilaatikoista. Meidän perheen joulukortit lähtivät/lähtevät tänä vuonna vain aivan muutamiin paikkoihin, joten olkoon tämä joulutoivotukseni samalla toivotus kaikille teille: ystävät, sukulaiset, tutut, työkaverit ja te kaikki muut blogin lukijat! Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta ❤️

---

”Joulun henki? Eihän sitä voi nähdä, kuulla, haistaa tai maistaa. Sen tunteminenkaan ei oikein tahdo onnistua. Ulkonakin on niin synkkää ja märkää nyt, eikä lumesta ole kuin pieni aavistus tai maa on aivan loskainen. Äläkä vaan sano, että taas kirjoitat oikein imelän pitkän joulukirjeen! On helpompiakin keinoja toivottaa hyvää joulua: on facebookit, twitterit, instagramit, kikit, whatsapit, kännykät, tabletit, tietokoneet ja muut. Vai joulun henki - ei jaksa kiinnostaa!” 

Yllä mainitulla tavalla voisi joku joulun henkeä ja hyvän joulun toivottamista kuvailla. Mutta älähän hättäile! Mitäpä jos pysähtyisit ja rauhoittuisit hetkeksi… Oikein hyvä! Malta vielä hetki. 

Hengitä syvään. Maista, haista, tunnustele, fiilistele. Muistele… katsele. Pian huomaat monia sellaisia asioita, joita ei arkisin oikein ehdikään huomata.

Huomaatko kynttilöistä heijastuvan tunnelmallisen valon? Huomaa, kuinka tuo valo vilkahtaa hetken isovanhempasi naurunrypyissä ja tuossa kauniisti ikääntyneessä ihossa. Näe ääretön määrä iloa noissa paljon nähneissä silmissä, kun hän vilpittömästi ja tässä hetkessä eläen nauttii lastenlastensa ja lastenlastenlastensa joulun ilosta ja temmellyksestä. 

Muista, kuinka onnellinen olit, kun sinun ja poikaystäväsi ensimmäisenä yhteisenä jouluna katsoit jouluaattona poikaystävältäsi lahjaksi saamaa elokuvaa kyynelsilmin, kun tunsit elokuvasta välittyvän niin valtavan määrän välittämistä ja poikaystäväsi rakkautta.

Muistele sitä joulua, kun jouduit jäämään armeijan harmaisiin, ja olit muka aivan yksin (tai niin perheesi luuli) - mutta kaikilta läheisiltäsi salaa lähettelitkin koko joulun tekstiviestejä salaisen tyttöystäväsi kanssa.

Huomaa, kuinka ohikiitävän hetken vanhempasi näyttävät taas kuin vastarakastuneelta 70-luvun (tai aiempien vuosikymmenten) nuoreltaparilta.

Katsele pientä vauvaa tai lasta, joka nukahtaa äidin syliin tai tyytyväisenä omaan sänkyynsä. Voiko olla mitään yhtä viatonta ja suloista näkyä?

Kuvittele, miten ihanalta maistuukaan ensimmäinen laadukas suklaakonvehti tänä jouluna. (Viimeisen jouluna nautitun suklaakonvehdin makua ei kannatakaan vielä miettiä…)

Muistele niitä iloisia teiniajan jouluja, kun lähditte kaveriporukalla laskemaan pulkkamäkeä yli 30 asteen pakkasessa, ja kunnon talvivarusteiden puuttuessa jouduit pukemaan päällesi isäsi pilkkihaalarin ja karvahatun. Näkyhän oli luonnollisesti aivan hirveä, mutta viis siitä - pulkkamäessä oli hauskempaa kuin koskaan!

Muistele, kuinka eräänä jouluna söit niin paljon joulukinkkua, että lopulta oksensit.

Naura ajatuksellesi siitä, kuinka äitisi ja mummosi eräänä jouluaattona keskellä yötä päättivät kahdestaan järjestää jumppatuokion keittiön lattialla Katri Helenan ja Kari Tapion konserttien kuuntelemisen innoittamana.

Muistele kaikkia niitä jouluun liittyviä iloisia, hauskoja, syvällisiä ja tunnelmallisia hetkiä, jotka olet viettänyt ja tulet viettämään joko yksin tai yhdessä, perheen tai ystävien kanssa. Ja jos mieleesi hiipii jokin negatiivinen ajatus tai muisto, unohda se nyt ja keskity hyviin hetkiin. Viha, katkeruus ja negatiiviset muistot vievät meistä ihmisistä sen kaiken hyvän ja positiivisen energian, joka meissä kaikissa kuitenkin piilee pinnan alla.

Joulua voi viettää monella tavalla. Joku syventyy joulun sanomaan ja hiljentyy yksin. Toinen viettää joulua isossa porukassa sukulaisten kesken. Kolmas käy kirkossa. Neljäs matkustaa ulkomaille pakoon kaikkea sitä kaupallisuutta ja kiirettä, joka voi jouluun liittyä. Muutamat näkevät vanhat kaverinsa pitkästä aikaa ja juhlivat railakkaasti joulupäivän saunaillassa tai tapaninpäivän tansseissa. Jotkut laulavat koko joulun ajan joululauluja, kunnes ääni on käheänä ja laulujen sanat ja melodiat pursuavat jo korvistakin ulos. Joku vain nauttii useammasta vapaapäivästä keskellä arjen kiireitä.

Kuka kuitenkaan vielä väittää, ettei joulun henkeä muka ole olemassa? 

Tämän luettuasi ehkäpä voit todeta, että kyllä joulun henki on olemassa: se täytyy vain löytää. Ja se löytyy meistä kaikista, sinusta ja minusta.

Onnellista joulua sekä ilon ja onnen hetkiä vuoteen 2015!

---

Aika

Kummallista. Taas on yksi viikko jo lähestymässä loppuaan. Aika kuluu jostakin syystä hirveän nopeasti ja vilauksessa - itse asiassa koko syksy on mennyt ihan hurjan nopeasti, vaikka ainakaan mulla ei mitään hässäkkää, siis kiirettä, ole ollutkaan eikä muutenkaan mitään järisyttävää ole tapahtunut. Enpä tiedä, tarvitseeko tässä mitään sellaista tapahtuakaan :) (No jos saisi toivoa, toki mä voisin vaikka huomisaamuna jo omistaa täysin terveet lonkat ja jalat muutenkin... Sepä ei vaan taida tapahtua ihan noin vaan toivoen, ikävä kyllä :)) 

Yhtäkkiä syksy onkin jo ohi ja on tultu joulukuuhun. Mietiskelen päivittäin kaikenlaista joulujärkkäilyyn liittyvää kuten vaikkapa joululahjoja, joulukortteja (joita en kyllä tiedä jaksanko tänä vuonna väsäillä, saas nähdä) ja muuta. Ja koristelen kotia, luon tunnelmaa ja sisustan, kodin viihtyvyys on entistäkin tärkeämpää mulle nyt kun täällä niin paljon aikaa vietän. Seuraavaksi odotan postipakettia ja sieltä paljastuvia uusia verhoja keittiöön ja olohuoneeseen. Ai että ne on hienot! Kunhan joku kiipeää ne vaan ripustamaan paikalleen :) Verkkokaupoista on tullut tilattua muutenkin jo suurin osa joululahjoista, se on näppärintä, ettei tarvitse kaupoissa raahustaa. Lahjojen paketoinnin hoidamme sitten täällä kotitonttupajassa.

Oon ootellut hiukkasen postia polilta, viime viikolla soittelin sinne ja pyysin, että lähettäisivät viimeisimmän selän magneettikuvauksen sekä myös viimeisimmistä puheluista tehdyt lausunnot. Kaikki pitää olla tallessa, että tietää, mitä papereihin on kirjattu... Sillä ne on vaan niitä asioita, jotka merkkaavat. Silloin kun soitin, ortopedin soittoaikoihin liittyvät sanelutkin olivat vielä olleet purkamattomina... Kiirusta on siellä ollut siis. En oo myöskään saanut ortopedin kirjoittamaa sairauslomapaperia, josta oli puhetta jo yli 2 viikkoa sitten. Ollut varmaan mukana siinä purkamattomassa sanelussa, oletan. En itse asiassa edes tiedä, mihin saakka hän mulle kirjoitti sairauslomaa, kun puhui parista kuukaudesta lisää. Onko pari kuukautta sama asia kuin kaksi kuukautta? No, työterveyslääkäri kirjoitti viime viikolla tuonne tammikuun loppuun ortopedin puheita myötäillen, joten siltä osin ei nyt oo tuolla paperilla kiire. Oishan nuo paperit kuitenkin mukava saada piakkoin myös tänne saakka. Taidanpa siis soitella huomenna polille uudestaan ja kysyä, mikä on papereiden tilanne. Mielenkiinnolla myös odotan, milloin kuntoutusajankohta selviää (lue: milloin saan Peurungasta postia) ja mitä kaikkea etukäteispapereita siihenkin liittyen vielä mulle tulee kotiin täyteltäväksi. Varmaan menee vielä viikkoja, eivät nuo kuviot mitään parissa päivässä selviteltäviä juttuja ole.

Puheluista vielä sen verran, että tänään oli ilmiselvästi "soita ystävälle, jolle et ole pitkään aikaan soittanut" -päivä. Sain tän päivän/illan aikana kolme puhelua ystäviltä, joiden kanssa en ollut pitkään aikaan jutellut ja joita en ole pitkään aikaan nähnytkään. Kaikilla omat kiireensä ja elämäntilanteensa... Tulipa hyvä mieli näistä puheluista ja keskusteluista! ❤️Ystävät❤️

"Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi..."

Eilen vietimme ystäväni kanssa karaokeiltaa oikein iloisissa merkeissä. Lähdettiin jo hyvissä ajoin keskustan karaokebaariin ja siellä oltiinkin ekat laulajat. Mä aloitin laulamisen ja ystävä jatkoi. Mahtavaa, kun karaokevetäjä alkoi yhtäkkiä laulaa kakkosääntä ystävän ekan biisin mukana, mulla meni kylmät väreet! Samaten kylmät väreet menivät kun ystäväni lauloi Chisun biisin "Yksinäisen keijun tarina", josta tuo tämän tekstin otsikkokin on. Mielettömän hieno kappale! Koskettavat sanat kyllä myös, jotenkin itsekin osaan niihin samastua juuri tässä elämäntilanteessa...

"Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin

Että vastatuulessakin lentää jaksaisi

Kovat oli ajat ollu hällä takana

Mut kuka uskois et on olemassa surullisia keijuja?"

Saatiin laulaa monta biisiä, myös duettokin (osittain kaksiäänisesti!), ennenkuin väkeä alkoi olla baarissa jo tungokseksi saakka, joten sitten siirryttiin seuraavaan paikkaan lauluja jatkamaan. Oli mielettömän kivaa laulaa pitkästä aikaa taas oikein kunnolla eikä se jäänyt vain muutamiin biiseihin tai vaan yhteen lauluvuoroon, kuten se usein tuppaa jäämään, jos karaokeen menee liian myöhään illalla. Mä niiiiin nautin laulamisesta ja esiintymisestä! Kyllä sai taas sekä purettua huonoa että ladattua positiivista energiaa itseensä!

Tänään käytiin ystäväperheen mökillä kesäpäivää viettämässä ja samalla reissulla haettiin tyttö viikonloppureissultaan kotiin. Kyllä oli väsynyt reissaaja ja mökillä parhaan ystävänsä kanssa ulkopuuhissa, trampoliinilla pomppiessa ja uidessa itsensä ihan väsyttänyt neiti :) Nukahti takapenkille nopeasti ja kotipihaan tullessa oli tyttö niin väsynyt, ettei olisi halunnut lähteä autosta pois ollenkaan vaan mielellään olis jäänyt autoon nukkumaan :D Sitä itkeskelikin aikansa. Mutta sisälle tultiin ja nopeasti lapset täälläkin saatiin omiin sänkyihinsä unten maille.

Unta tässä vähän taas itsekin kaipaa, kun viime yönä tuli valvottua pitkään... Pitkälle aamun puolelle ;) Ja toki muutenkin ottaa taas kipeästi jalkoihin tuo eilinen liikenteessä olo ja tämän päivän autossa istuminen. Taas on kiitettävästi ylimääräistä turvotusta tossa oikeassa jalassa erityisesti. Milloinkohan tuo turvottelukin lakkaa... Kun sais turvottelun muuten pois, mutta jalan lihakset taas kunnolla toimiviksi ja sitä kautta "tervettä turvotusta" eli lihakset kasvuun. Huomasin nimittäin tänään autossa istuessani, että nuo reiden lihakset on aika surkastuneita, oikea jalka on polven yläpuolelta reidestä paljon kapeampi (paitsi siitä haavan alueelta) mitä vasen on, jossa vaan lihakset vahvistuu kun se jalka on niin paljon enemmän töissä kun liikun. Tällä menolla surkastuvat vielä nuo jalan lihakset lisää, jos ei jotain parannusta toimivuuteen saada lähitulevaisuudessa jollakin konstilla.

Mutta ai niin! On kerrottava vielä kivasta unesta, jonka muutama yö sitten näin enkä muistanut siitä kirjoittaa blogiin :) Olin unessa Juha Tapion konsertissa. Jossakin vaiheessa kun eka setti oli loppunut ja väliaika alkoi, Juha huomasi että olin yleisössä ja hänpä hyppäsi siihen mun istumapaikan eteen, sanoi että muistaa mut kun kirjoitti aikanaan mulle keppiin "tsemit!" nimmarin kera ja halusi jatkaa tarinaa... Kirjoitteli samaiseen keppiin lisää tekstiä, monenlaisia tsemppaussanoja. En muista tarkkaan, mitä teksteissä luki, mutta joku sanoista oli ainakin "voimia" ja muuten osa tekstistä oli jotenkin runomuodossa. Olin ihan otettu, muistan sen fiiliksen unesta vieläkin! Ja sitten satuin näkemään myös jossakin käytävällä "kohtalotoverini" eli lonkan dysplasian ja hitaan leikkauksesta toipumisen kanssa elävän Pauliinan, ja sekin kohtaaminen oli tosi kiva. Todettiin siinä molemmat, että onpas kiva nähdä sattumalta livenä :D Oli oikein hyvän tunnelman uni, ihan mahtava!

"Ois paratiisi meillä täällä näin jos elettäisiin aina lähekkäin

Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin suru silloin kiinni saa se ei vie mukanaan..."

Suomipop-festarin jälkifiilistelyjä

Jee! Oon koko päivän tunnelmoinut eilisissä Suomipop-festareiden fiiliksissä. 

Moni ystävä houkutteli mua lähtemään festareille mukaan, mutta olin tosi pitkään sitä mieltä, etten mä mihinkään kykene enkä jaksa lähteä ja muutenkaan ei huvita. No, perjantaina taas ystävät houkuttelivat lähtemään mukaan lauantaiksi ja kun katselin sääennustusta ja esiintyjäkattausta (tunnistakaapa kuvista osa esiintyjistä!), ja mies myös patisti että lähde vaan kun on mahdollisuus, päätin ostaa lipun lauantaille. Ajattelin, että katsotaan miten siellä pärjään ja aina pääsee poiskin jos ei pysty olemaan.

Tässä nyt istun sit sohvannurkassa eilisen jäljiltä. Vasemmassa jalkapohjassa on rakkula tai jokin hiertymä ja oikea leikattu puoli on kipeä reidestä ja takapuolesta (leikkauskohta kiristelee älyttömästi) ja lonkan ympärillä on jomotusta, särkylääkkeitä on otettu reiluhkosti, mutta silti oon älyttömän tyytyväinen siitä että lähdin! Päivä oli ihan huikea, esiintyjät mahtavia, sää upea, iloisia ihmisiä koko alue täynnä.  Muutamia sihijuomia juotiin mutta myös paljon vettä, koska oli toooodella kuumakin! Mutta järveltä myös välillä tuuli mukavasti alueelle.

Ja mikä parasta: mä ylitin itseni! En istunut koko päivänä juuri ollenkaan vaan keppien kanssa seisoskelin ja kävelin. Ja kävelin myös tähänastisen pisimmän matkani leikkauksen jälkeen - festarialueelta keskustan ravintolaan ja takaisin vielä festarialueelle. Eihän se vauhti päätä huimannut ja sanoinkin mun ystäville, että sori kun teillä menee aikaa mun odotteluun, mutta onneksi meillä oli hyvin aikaa. Skippasimme siis Apulannan kokonaan ja mentiin takas vasta kun Eppu Normaali aloitti soittamaan. 

Ihan koko Eppujen keikkaa ei loppuun asti kuunneltu. Siinä vaiheessa mun jalat jo huusi armoa ja olin ihan tyytyväinen, että ystävät ehdottivat, josko jo lähdettäisiin. Tänään on ollut olo kaikin puolin virkeä, on hymyilyttänyt lähinnä vaan :) Tällainen olotila kun säilyisikin! Just nyt on ihan sama, miten jalat toimii :D