Kotiin

Enää huominen kokonainen päivä täällä reissussa, ihanassa auringossa ja lämmössä ja sitten takaisin koti-Suomeen... Oishan täällä voinut pidempäänkin olla, mutta lapsia alkaa jo kaivata (ja sitä kotoisaa hulinaa ympärille), omaa kotia ja omia tapoja, omaa arkea ja kaikkea sitä, mikä nyt omasta elämästä tekee juuri sitä omaa ja erityistä. Täällä Kreikassa ollaan Kreikan tavoilla ja tavallaan kylässä. 

Uskomatonta, että mä kirjoitan noin, että kaipaan sitä tavallista arkea! Se kun tulee olemaan mulla toistaiseksi yhä edelleen sitä kotona pyörimistä... Mutta kuten sanonta kuuluu: "joskus täytyy matkustaa kauas nähdäkseen lähelle." Tää reissu tuli todella hyvään kohtaan ja tarpeeseen, se on ihan selvä juttu, ja täältä saa virtaa taas jaksaa, mutta kyllä kotona on kuitenkin aina kotona. Mä oon koti-ihminen ja arvostan niitä pieniä piirejäkin, vaikka tätä lonkkadysplasiahässäkkää kaikkine sivujuonenkäänteineen en tietysti itsessään arvostakaan. Kukapa arvostaisikaan... Mutta onhan tämän diagnoosin myötä kuitenkin alkanut arvostaa asioita ihan eri tavalla mitä ennen. 

Mä en tavoittele kuuta taivaalta enkä myöskään rakentele ylimääräisiä pilvilinnoja. Matkailu on mahtavaa, mutta mihinkään maailman ääriin en kaipaa tekemään jotakin suurta ja hienoa. Ne pienet jutut merkitsevät tosi paljon, ja niistä mä ammennan voimani. Kun kone laskeutuu Helsinki-Vantaalle lauantaina, on tunne hieno, vaikka tiedänkin lennon olevan taas fyysisesti rankka ja tiedossa on sen jälkeen vielä autossa istumista. Kotona Keski-Suomessa odottavat kuitenkin omat pienet rakkaat, läheiset ja oma koti.

Jalat ylhäällä kirjoittelen nyt selälläni... (On tosi huono asento lonkalle ja jalan saa nostella ylös käsillä, mutta pakko olla näin vähän aikaa, että saa turvotusta erityisesti tosta oikeasta jalasta vähemmälle.)

Adonis, Afrodite, piiloutujat ja muut ystävät

Harrastan usein ihmisten tarkkailua. On mukava seurailla esim. kaupungilla tai muutenkin, miten ihmiset käyttäytyvät eri tilanteissa ja sosiaalinen tyyppi nyt muutenkin hakeutuu toisten seuraan. Täällä etelän lomalla on ihmisiä joka lähtöön, eri maista ja kulttuureista, niinkuin nyt asiaan kuuluu. On myös yhtä monia tapoja viettää aurinkoista päivää altaalla ja rannassa. Otanpa muutamat hauskat esimerkit...

Ekaksi ovat ne, jotka ilmeisesti nahan tummuus- ja punaisuusasteesta päätellen ovat joko viettäneet etelässä jo vähintään kolme viikkoa tai sitten he vaan ovat ilman aurinkorasvaa aamusta iltaan ja kalastavat joka ikisen auringonsäteen. Mitenkään eri kansallisuuksia vähättelemättä tai arvostelematta, musta nämä tyypit ovat kyllä aika usein brittejä... Patsastelevat tärkeän näköisenä altaan reunalla ystäviensä kanssa jutustellen tai sitten ovat reissussa lastensa kanssa. Lapset kyllä rasvataan aurinkorasvalla ja monilla on vielä uv-puvutkin päällä, mutta aikusethan eivät mitään rasvoja tietenkään tarvitse!

Tämän porukan alalaji ovat sitten vähän vanhemmat ihmiset, jotka ovat heidän ihon kunnostaan päätellen ottaneet elämässään vähän enemmänkin aurinkoa. (Niinkuin vaikka se yksi mamma Sekaisin Marista -leffasta, muistatteko...) Katselin yhden rouvan pahasti laikukasta, punaisen tummaa selkää, josta oli ihoakin lähtenyt, ja mietin, eikö tuo ole jo kipeäkin ja löytyykö syövän esiasteita... 

Sitten on heitä, jotka ovat tulleet lomalle Kreikkaan, mutta eivät ilmeisesti ole varmoja, onko täällä kuuma tai paistaako täällä aurinko tai sitten heitä vaan palelee koko ajan. Ovat kyllä viettämässä aikaa allasalueella, mutta koko ajan varjossa, vuorautuneena pitkähihaisiin, pitkälahkeisiin housuihin, kenkiin ja hattuihin. Lukevat lukemattomia kirjoja varjossa. Ymmärtäisin ehkä, jos kyse olisi vanhuksista tai muuten sairaan oloisista ihmisistä, mutta ihan nuoria, terveen oloisia ihmisiä nämä ovat olleet eivätkä kovin vaaleitakaan. En tietystikään tiedä ihmisten taustoja, joten voihan olla, että syyllistyn nyt ennakkoluuloihin tässä tai arvosteluun, mutta kerron vaan mitä näen...

Onpa sitten niitä ihanasti pumpattuja bodyjakin, treenattuja vartaloita ja niitä esitellään loikoilemalla altaan reunalla eteerisesti horisonttiin katsoen (naiset) ja hauikset oikeassa asennossa auringossa kylpien, jotta haba varmaan erottuu (miehet). Tätä showta on huvittavaa seurata :D Mikäs siinä, jos tuo käytös heille iloa suo, jokainen tyylillään...

Ja sitten, kotoisasti, olemme me kaikki muut. Me, jotka olemme niitä ihan tavallisen erikoisia lomalaisia, jotka nautimme lomastamme aurinkorasvan kanssa läträten, välillä auringossa, varjossa, bikineissä, uikkareissa, altaassa, shortseissa, hameissa, hellemekoissa. Jos alkaa polttaa, osaamme mennä myös sisälle ja huolehtia, ettemme pala - muttemme ylihysterisoi uv-säteiden vaikutusta. Nautimme rennosti olostamme, emme mieti miltä näytämme (paitsi ehkä illalliselle mennessämme) vaan olemme etelän LOMALLA. Ei silloin pingoteta eikä mietitä ylimääräisiä ja jos ei halua olla auringossa, voi sitä olla muuallakin kuin täällä!

En se ollu minä!

Nyt alkaa jo vähän nahkasta näkyä, että ollaan vähän kuumemman/polttavamman auringon alla mitä kesäisin meillä kotoisessa Suomessa. Täytyy viettää aikaa myös varjossa, muuten mulla alkaa kesiä nahka leuasta (! Mulla on vissiin niin vahva ridgeforresterimainen leuankärki?) ja nenästä, hyvistä aurinkovoiteista huolimatta :D Mulla on niin vaalea iho, että tarkkana saa olla, ettei pala. Mutta rusketustakin haluaisin... :)

Onpa tullut vähän sählättyä täällä. Eilen oltiin illallisen jälkeen yksillä drinksuilla ja siitä kun sitten oltiin lähdössä ja otin toista keppiä vastakkaiseen tuoliin nojaamasta, kaatoi mun paitaan tarttunut toisen kepin kädensija kivasti hirveellä ryminällä sen drinkkilasin lasipöydälle... Koitin tässä vaiheessa vielä salamannopeilla keppikäsireflekseilläni pelastaa drinkkilasin, mutta eikös se ehtinyt tippua lattialle ja hajota tuhannen päreiksi. Kyllä nolotti, mutta olipa pimeää, joten ei tarvinnut olla ihan parrasvaloissa :D Siitä sitten sisälle huhuilemaan baarimikolle että joo hei vaan, mä tiputin tuolla yhden lasin lattialle... Ja täti tulikin sieltä hymyillen rikkalapion ja -harjan kanssa ja totesi, että ei se mitään. 

Päivällä sähläsin myös. Oltiin syömässä snackbaarissa, johon käy välillä mereltä puuskittainen tuuli. Olin katsellut jo aiemmin, että kohta toi pahvinen juomamuki limsoineen kaatuu, jos vähänkin enemmän tuulee. Sittenpä se isompi tuulenpuuska tulikin ja oli kaatamassa mukin suoraan siihen kulkuväylälle musta poispäin. No mä taas ehdin reflekseineni väliin, tosin se ei auttanut. Onnistuinkin kaatamaan mukin suoraan mun omaan syliin... Mahtavaa! Onneks oli päällä vaan bikinit ja sellainen "hellehuivimekko", jossa ei paljoa tahrat näy ja joka kuivuikin tässä helteessä tosi nopeasti, joten nou hätä. Pöydän sai pyyhittyä paperilla... 

Pieniä juttujahan tuollaiset ovat, kunhan ei itteensä telo. Pari kertaa on mulla jo keppi luistanut märillä allasalueen laatoilla, ja siinä on vaarana lentää nurin. Saa tarkkaan kuljeskella kyllä. Rappusissa myös.

Ja lopuksi taas muutamia kuvatunnelmia...

David Copperfield ja turvonneet jalat

Loma jatkuu mainioissa merkeissä. Mitään ihmeellistä ei ole tullut tehtyä, ollaan vaan oleskeltu ja kuljeskeltu hotellialueella ja rannassa. Ja mä olen ollut altaassa. Mitään muuta ei oo tarkoitus tehdäkään, retkillekään ei ole tarkoitus osallistua. Oikein lepoloma (ja mulle myös vesijumppaloma)!

Jalat tykkäävät vähän huonoa tästä kuumuudesta täällä ja varmaan tosta "paljosta" (= mulle paljosta) kävelystäkin - on turvotusta. Vedessä olo tuskin tällaista aiheuttaa vaan lähinnä tämä kävely maalla ja rappuset tänne huoneelle... Rappusissa koitin välillä kävellä ilman tukeakin (tulee välillä hinku testata!) mutta ei siitä tule mitään. Sain myös kommentteja: "Kohta saat sen sun nivelen pois paikaltaan ja joudutaan olemaan täällä vähän pidempäänkin kuin viikko... Harjoittele vaikka kotona, mut älä täällä..." Tottahan se on, ei täällä ollessa kannata riskeerata mitään.

Mulla on turvotusta erityisesti tossa oikeassa jalassa mutta vasemmassakin, sen tuntee inhottavana kiristyksenä. Oon juonut varmaan liian vähän, vaikka nesteytyksestä on koko ajan huolehdittukin. Suolaa ja kivennäisaineita kyllä tulee ruuan mukana varmasti riittävästi, täällä tulee syötyä niin monipuolisesti. Täytyy myös muistaa nostaa jalat välillä ylös ihan reilusti. Sitä ei vaan malttaisi tehdä, kun pitää olla koko ajan altaalla ja auringossa! :D

Täällä on tällä hetkellä paljon tuttuja kasvoja (tai ainakin kaksoisolentoja). Ensin nähtiin eräs nuori sukulaismies, sitten Daniel Sedin. Tänään meitä vastaan kävelivät sekä David Copperfield että David Coulthard - ja Kreikan entinen pääministeri nähtiin puistelemassa pyyhettä parvekkeella hyvin tärkeän oloisena. Hehe, näille ollaan kyllä naureskeltu, kovin on saman näköistä ja oloista väkeä kuin mitä oikeat tyypit olisivat :D

Tämmöstä tänään! Ja tässä vielä muutamia kuvasia...