Vappuajelu suuntautui tänä vappuaattona kuntoutustutkimuspolille. Olin jo toissayönä toisellakin ajelulla, joka suuntautui ensiapuun ja nyt tämä kuntoutustutkimuspolinkin aika liittyi samaan asiaan: alati vain enemmän ja enemmän kipeytyneeseen oikeaan olkapäähän ja kyynärpään alueen tiettyihin kohtiin, joita itse epäilin tulehdukseksi. En ollut ihan hakoteillä.
Tuo kuntoutustutkimuspolin aika tosin sovittiin jo alkuviikosta, kun viime viikonloppuna raastavissa kivuissa eräänä yönä jälleen valvoessani lähetin hoitaville lääkäreilleni viestiä. Toinen heistä sitten soittikin heti maanantaiaamuna, että mulle järjestetään kiireaika kuntoutustutkimuspolille erikoistuvalle fysiatrille. Mutta jouduin kuitenkin myös ensiapuun kivuissani tuossa välissäkin, keskellä yötä myöskin. Tuolloin sain lääkitystä (joka ei auttanut) ja todettiin tilanteen haasteellisuus sekä se, että leikkaavaa ortopedia myös infotaan tilanteen vaikeutumisesta jälleen. Mutta kirurgian päivystäjä suositti kaikesta huolimatta, että menisin silti myös kuntoutustutkimuspolille, jossa tuttu lääkäri voisi vielä tsekata tilanteen.
Niinpä siis tänään taksi suuntasi taas keskussairaalalle. Mun veli tuli myös mukaan vastaanotolle, ihan varmuuden vuoksi, jos olisi tarvittu tilanteen vaikeudesta kertovaa toistakin näkökulmaa. Kiitos hänelle tätäkin kautta ❤️ Mutta ei mitään vääntämistä asioista tai epäselvyyttä asioista ollut, päinvastoin. Oli oikein asiallinen ja hyvä vastaanotto, käytiin rauhassa tilannetta läpi fysiatrin kanssa ensin. Sitten hän tutki kättä kokonaisuutena kyynärpäästä olkapäähän ja vertasi myös liikeratoja vasempaan, jo luudutettuun olkapäähän. Ortopedi oli pyytänytkin myös mun yllätykseksi myös vielä sitä, että fysiatri katsoo vähän kiertoliikkeitä oikean olkapään luudutusasennon suunnittelemiseksi. Hän on siis myös kartalla siitä, että tilanne on vaikeutunut yhä vaan pahemmaksi. Se on hyvä asia, että tieto on kulkenut eteenpäin, sillä onhan tämä ollut nyt viime aikoina ihan sietämätöntä.
Todettiin, että mulla on kyynärpään alueella ns. golffarin kyynärpää -tyyppistä ärsytystä (?! varsinainen golffari olenkin?!) ja tulehdustyyppinen tilanne. Ranteen ojentajajänne ympäröivine lihaksineen on tosi ärtynyt, samoin myös hauiksen alaosa, varmaan siinäkin siis joku jänteen kiinnityskohta. Lisäksi ultrattiin patti mun kyynärpään ulkosivun vieressä, mikä on onneksi "vaan" joku sidekudosmuodostelma tai lipooma. Ärtynyt on sekin, mutta se liittynee noihin muihin kyynärpään alueen ongelmiin. Sain ohjeeksi tietyt helpot kuminauhaliikkeet ranteelle ja tämän lisäksi lepo ja käden/ranteen ergonomia täytyy muistaa koko ajan, mutta se tulee kyllä luonnostaankin. Mistä lie tuokin ongelma tullut... Samantyyppistä ongelmaa on vasemmallakin muttei näin hankalana.
Myös oikean käden pikkurilli ja nimetön mulla ovat turrat, ja niihin liittyy mahdollisesti ulnarishermon jonkinlaista ärsytystä syystä x - ehkä olkapään temppuilusta johtuvaa mutta voisi olla myös TOS-tyyppistä oiretta (tähän vähän viittasi jokin testi, tosin sitä ei voitu tehdä täysin hyvin olkapään tilanteen takia) tai jopa kaularankaperäistä, mutta mulla ei ole kaularankakipua ja liikeradat ovat ok, joten ota tuostakin sitten selvää. Mutta on mulla varmasti koko yläkroppa muutenkin aivan jumissa, kun koko ajan saa varoa tuota hemmetin olkapäätä, että missä se milloinkin lonksahtelee ja vaeltaa...
Fysiatri tutki myös mun selän tilannetta vähän ja testasi myös jalkojen tilanteet. Selkä ei nyt ole niin pahana mitä välillä on ollut mutta kyllä heti tutkimuksen jälkeen jäi säteilykipua vasempaan jalkaan tuikkivasti. Mulla on myös tiettyjä tuntopuutoksia alaraajoissa, mitkä viittaavat vähän tietyn hermon ärsytykseen. Nyt kuitenkin olkapääongelma on ykkönen ja sen leikkaus, joten tässä vaiheessa ei lähdetä MRI:lla selän tilannetta selvittelemään, kun ei mitään selkäleikkausta olla tekemässä ja tästä sanoinkin, että en todella mitään selän leikkausta tähän enää kaipaisi! Ihan tarpeeksi on näissä nykyisten nivelongelmienkin kanssa...
Jalat ovat aika entisellään nivelineen, tosin mulla nytkin testatessa ilmeni oikean jalan ihmeellistä nykinää ja vatkausta. Joku hassu ilmaisu tuohon fysiatrilla oli mutten muista mikä, joku sellainen, että käskyt menevät oikeaan jalkaan perille vähän niinkuin isompina köntteinä nykäys nykäykseltä mutta vielä kuvaavammin sanottuna... Vasen ongelmapolvi on just nyt vähän rauhallisempi mitä aiemmin, mikä on hyvä asia nyt kun on tuo olkapää jo niin pahana, mutta polvessakin aina tilanne vaihtelee. Vasen lonkka oli testatessa hankala myöskin nyt, sellaista nivelrikkotyyppistä kipua, mutta myös ehkä selkäperäistä kipua ilmeni jalan ylösnostotestissä vasemman pakaran ja takareiden sisälle.
Mulle tehdään kuitenkin nyt sekä ylä- että alaraajojen ENMG, kun tuota hermo-oireilua on ja samalla katsotaan vähän myös sitä, onko tapahtunut mitään aiemmille vasemman olkapään uusintaluudutuksessa syntyneille hermovauriomuutoksille vai onko niitä miten vielä näkyvillä. Tuo kertoo samalla myös vähän selänkin tilanteesta. Muuten sovittiin sitten siitä, että fysiatri pyrkii kuntoutusylilääkärin kanssa viestimään ortopedille, että saataisiin tuo oikean olkapään luudutus tehtyä mahdollisimman pian. Ja jos vaan mulla on mahkut, niin voisin ehkä käydä myös fysioterapiassa... Tuota vaan täytyy vähän harkita, koska mä oon kuin olenkin todennäköisesti koronan suhteen vähän sellaista riskiryhmää, että taudista toipuminen tulisi kestämään pidempään. Eli on se vaan parempi välttää ylimääräisiä lähikontaktejakin...
Mulle on tarkoitus myös järjestää kuntoutusosastojakso leikkauksen jälkeen, mahdollisesti jo kesällä. Tuohan siis kertoisi vähän siitä, että leikkaus olisi ennen kesää jo... Toivotaan näin, sillä tällaisissa kivuissa oleminen on sietämätöntä. Oon verrannut näitä olkapään kipuja siihen, miltä mun vasen olkapää tuntui silloin, kun se oli just tutkittu nukutuksessa ja todettu, että se ei ollut, toden totta, luutunut. Sain silloin heräämössä fentanyyliä aika moneen otteeseen... Ja siitäpä muutaman viikon päästä tehtiinkin uusintaluudutus.
Että... On haasteellista nyt. On todella. Siksi tuo ensiapukäyntikin oli pakko tehdä, vaikka ne ensiavun kipulääkkeet eivät sen ihmeemmin auttaneetkaan. Mutta tietoa menee eteenpäin. Tänään kyllä fysiatri pikkuisen muutti iltalääkitystä yhtä lääkettä vahvistavasti, mutta nähtäväksi jää, auttaako se sen enempää. Kyllä odotan vaan sitä, että leikkaus tehtäisiin, vaikka onkin tämä koronahärdelli ym. En vaan kestä yli kesän näin, eikä vaihtoehto ole, että vaimo ja äiti vaan vaikeroi sängynnurkassa unta vailla koko kesän kivuissa.
Sellaisia vappuaaton kuulumisia tänä vuonna. Ihan hirveästi ei voinnin kannalta juhlittavaa ole - eikä sitä juhlaa kyllä koronatilanteenkaan vuoksi olisi (vaikka kotosalla lähinnä viime vuodet ollaan oltukin). Mutta totean jälleen, kuten niin monesti muutenkin: olen rakkaiden ympäröimä niin fyysisesti kuin etänäkin ja musta välitetään. Se on kaikkein tärkeintä.
Pitäkää huolta ❤️
