Todellinen prinsessa

"Olipa kerran prinssi, joka halusi puolisokseen prinsessan, eikä vain mitä tahansa prinsessaa, vaan todellisen prinsessan. Prinssi etsi ympäriinsä maita ja mantuja, mutta ei löytänyt sopivaa: prinsessoja oli kyllä siellä ja täällä, mutta koskaan hän ei saanut selville, olivatko he todellisia prinsessoja. Prinssi palasi kotiin pettyneenä ja murheissaan, sillä hän niin kovin mielellään olisi löytänyt itselleen todellisen prinsessan."

Olin tänään taas ortopedin kontrollissa. Nyt on kolme kuukautta tai 12 viikkoa olkapään luudutuksesta. Ensin otettiin röntgenkuvat ja sitten pärräilin mopolla kirurgian polin aulaan odottelemaan. Kylläpä jännitti... Ortopedi toi myöskin taas ennen mun vastaanottoaikaa täyteltäväksi kyselylomakkeita, jotka raapustelin valmiiksi, kun hän otti vastaan yhden henkilön ennen mua.

Vastaanotolla käytiin jälleen kuviot läpi. Kerroin tilanteesta, että on ollut vaihtelevaa kyllä ja että tilanne tuntuu nyt ihan hyvin sujuvan alun (jos sairaalan kipuja ja ortoosisohlauksia ei lasketa) jälkeen kyllä jotenkin junnaavan paikallaan. On niitä outoja rusahteluita ja jopa lieviä subluksaatiotyyppisiä tuntemuksia sekä risahduksia, jotka eivät kyllä tule lavasta vaan jostakin olkapään sisältä ikäänkuin. Ortopedi kuunteli ja mietti tilannetta.

Röntgenkuva näytti sinänsä ok:lta, mutta siellä ei näy yhäkään luutumista. Lisäksi parin ruuvin kohdalla saattaa näkyä kirkastumista, mikä tarkoittaisi sitä, että ruuvit olisivat päässeet hiukan, ihan siis vaan millimetrejä mutta kuitenkin, liikkumaan. Kyseiset ruuvit jotenkin vaan osuvat ehkä niille kohdille, joissa niitä outoja liikahdustuntemuksia ikävän kivun kanssa on tullut...

"Eräänä iltana oli kova myrsky. Aivan linnan ikkunalasitkin helisivät ja kattotiilet lonksuivat tuulen vonkuessa ja sateen piestessä pihamaata. Äkkiä linnan porttiin koputettiin ja vanha kuningas meni avaamaan. Portin takana seisoi prinsessa, aivan likomärkänä ja mutaisena rajuilman jäljiltä. Ja tämä prinsessa sanoi olevansa todellinen prinsessa.

“Pianhan se nähdään!” ajatteli vanha kuningatar. Hän meni vierashuoneeseen ja laittoi prinsessan sänkyyn patjojen alle pienen herneen. Patjojen päälle hän asetteli vielä aluspatjoja ja untuvatäkkejä. Niin vuode oli valmis prinsessalle."

Kliininen tutkimus kuitenkin "ortopedin näppituntumana" oli sellainen, että hän ei siinä tuntenut liikettä, vaan levy ruuveineen vaikutti liikkuvan ihan lavan ja olkavarren mukana kuten kuuluu. Sanoin myös siitä, mihin kohtaan kivut suunnilleen kohdistuvat ja että musta tuntuu, että levykin ruuveineen on aika pinnassa... "Se on vähän sellainen prinsessa ja herne -juttu... Ei se levy ole niin pinnassa, voin taata, että levyn ja ihon välissä on vielä useampi sentti kudoksia", totesi ortopedi taas hänelle ominainen virne kasvoillaan. Mua nauratti tuo kommentti paljon :D "Vai että prinsessa ja herne..." hirnuin siinä :D Luutumattomuus vaan tässä nyt sitten hiukan ehkä kaikkia mietityttää ja kyllä mä siinä jotakin ääneen manailinkin aiheeseen liittyen. Ortopedi totesi kuitenkin, että ei hän kuitenkaan vielä tässä vaiheessa oleta minkään varsinaisesti viallakaan olevan...

Myös joku toinenkin kyselylomake täyteltiin vielä sitten lopuksi siinä vastaanotolla, ortopedi tekee tuloksista kuulemma kuvaajan, jonka avulla hän seuraa, miten mulla menee. Nauratin häntä kommentoimalla, että sitten sitä kuvaajaa esitellään kuitenkin jossain ortopediyhdistyksen kokouksessa... :D Mutta ei ehkä kuulemma kuitenkaan :D Mistäpä sitä kuitenkaan tietää?!

Saan kuitenkin kaikesta huolimatta hiljalleen jättää ortoosia pois mutta tuntemusten mukaan. Lavan kiertoliikkeitä aloitetaan. Ortopedi mietti myös jotakin kevyempää kantosidettä tms. mutta lopulta päätettiin, että tämä ortoosi, mikä mulla on, on kuitenkin kaikkein tukevin. Sen tietää, että olkapää kipeytyy kyllä aika nopeasti ilman ortoosia ja silloin on käytettävä tukevaa systeemiä, että sen kivun ja rusahtelut saa hallintaan... Ja mulla on nyt tässä tietysti sitten myös aikaa kokeillakin ja laittaa tuntemuksista tarvittaessa myös meiliä ortopedille (tuossa illalla laitoinkin jo, kun jäi paljon kysyttävää, joka tuli jälkikäteen mieleen) ja hän saa sitten pohtia, miten asioihin täytyy reagoida, jos tarvitsee.

"Aamulla prinsessalta kysyttiin kuinka hän oli nukkunut.
“Voi, niin kovin huonosti!” hän sanoi. “Tuskin olen silmiäni ummistanut koko yönä. Mitä lienee sängyssä ollutkaan. Jotain kovaa allani oli, sen tiedän. Olen aivan täynnä mustelmia!”

Ortopedin luota siirryin hoitajan luokse pikaisesti sopimaan jatkosta ja sitten ajelin fysiatrian polin fyssarin luo. Hän oli joku mulle tuntematon henkilö ja muutenkin hän oli aika hämillään jotenkin koko mun tilanteesta, sillä ei hän ollut koskaan tavannut koko uransa aikana ketään olkaluudutettua potilasta. Hän soittikin sitten myös ortopedille vielä asioita varmistaakseen. Fyssarin anti jäi vähän laihaksi, mitä hän ihan avoimesti pahoittelikin ja minkä ymmärsinkin. Varsinkin hän oli aika varovainen puheissaan, kun kuuli, keitä mulla on omina fysioterapeutteina... Kokeneita henkilöitä ja yksi heistä myös ihan huippu maanlaajuisestikin :) Joten neuvoi lopulta vain pari lavan kiertoliikkeen aktivoivaa isometrista liikettä, mitään olkapään aluetta isommin liikuttavaa liikettä ei uskaltanut kehottaa tekemään, kun luutumistakaan ei ole. Altaan osalta sanoi, että voisikohan sinne kuitenkin koittaa mennä, jos käsivarren tukisi jotenkin vartaloon, mutta mutta... Kun lähetin tän päivän kuulumisista meiliä mun Peurungan fyssarille, hän oli kyllä myös aika lailla sitä mieltä, että en mä vielä nyt altaalle kyllä mene, nyt otetaan varman päälle.

Mun täytyy luottaa tässä nyt aivan todella paljon siihen, mitä mun oma keho kertoo. Oikeastaan jopa liikaa, sillä kukaan ei oikein sano nyt suoraan, että tee noin tai näin tai jätä nämä tekemättä, vastuu vähän kuin sysätään tässä tilanteessa mulle. Mun keho kertoo sellaisia asioita ja tuntemuksia, joista ääriharvalla on kokemuksia ja joita harva ymmärtää, eivätkä kyllä ainakaan he, jotka eivät ole kunnolla ottaneet selvää Ehlers-Danlosin oireyhtymästä tai olkapään luudutuksesta ymmärräkään. Eivät mitenkään. Ja silloin mennään metsään varsinkin, jos mua verrataan perusterveisiin potilaisiin, kuten tämänkin päivän fyssari myös sanoi. Olkapään luudutus - ja vielä yhdistettynä muun kehon temppuiluun - on ihan oma juttunsa. Ja siitä toipuminen ottaa ihan hirveän paljon voimille niin fyysisesti kuin henkisestikin, jolloin tarvitaan isoa motivaatiota ja tsemppiä. Kyllähän näitä mulla on mutta kärsivällisyys on erityisen koetuksella... Enkä uskalla miettiä, mitä sitten tapahtuu, jos olkapää ei luutuisikaan. On parempi nyt vaan yrittää olla ajattelematta tulevaan vaan yrittää pitää mieli virkeänä!

Seuraava olkapäärtopedin kontrolli sovittiin elokuun alkuun. Silloinkin otetaan tietty röntgenkuvat ja on myös fyssarin kontrolli. Tätä ennen on vielä sitten mun varsinaisen vastuuortopedin, tai mun tilannetta jo muutaman vuoden ajan seuranneen ortopedin vastaanotto vasempaan polveen (ja lonkkaankin) liittyen. Pyöritys jatkuu... Ja onhan se hyvä, että on nyt näin tiivis seuranta, se on selkeästi tarpeellista.

"Selväksi kävi, että hän oli todellinen prinsessa. Ei tavallinen prinsessa olisi kaikkien patjojen, aluspatjojen ja untuvatäkkien alta tuntenut pienen pientä hernettä. Sen saattoi vain todellinen prinsessa tehdä.

Prinssi otti hänet mielellään vaimokseen, sillä tiesihän hän saavansa todellisen prinsessan."

~ Sitaatit Maila Talvion suomentamasta H. C. Andersenin sadusta Todellinen prinsessa. ~