Luottamus

Laitoskuntoutuksen loppupätkä on taas alkanut ja eka kuntoutuspäivä on takana. Sen verran ristissä on silmät viime yön heikohkojen unien ja päivän ohjelman jäljiltä, että saas nähdä, mitä tästä tekstistä tulee, mutta yritetään ;) Vähintäänkin sitä ajatusten virtaa, jos ei muuta...!

Saavuin jo eilen illalla Peurunkaan, jotta sain rauhassa laitella tavaroita ja vaatteita paikoilleen ja asettua tänne huoneeseen, jota tänään tullessa ei välttämättä olisi edes saanut ennen kuin vasta iltapäivällä. Ei olisi ollut kiva odotella kamppeet hotellin säilössä koko päivää huonetta ilman lepomahdollisuutta, joten oikein hyvä näin. Yö tosiaan meni repaleisesti. Perinteinen ekan yön levottomuus eri paikassa kuin kotona ja olkapään ym. lisäksi vasen, leikkaamaton lonkka kiukutteli niin, ettei oikein löytynyt hyvää asentoa olla mitenkään tai vähintään asennon vaihtamiseen heräsi sitten, kun vihdoin oli nukahtanut.

Jostakin syystä nyt sisäkierto sekä jalan nostaminen lonkasta ylöspäin on tosi kivuliasta, ja sisäkierrossa tulee selkeästi joku kipeä "stoppi", siis selkeä este. Jos reisiluun nuppi menee "esteen yli", tuntuu tosi tosi kipeä risahtavan tuntuinen muljahdus ja silmissä vaan säkenöi kivusta. Tällaista ihan vastaavaa kiputuntemusta ei tuossa lonkassa ole aiemmin ollut, vaikka kiputuntemuksia on ollutkin. Oikeassa tekonivellonkassa näitä kyllä ennen leikkausta oli ja silläpä tämä tuntuu kovin tutulta.

Hiukan kyllä väistämättä mietityttää, ettei ole esim. labrumvaurio kyseessä tai että ettei nyt tuollakin ala nivelrikko jatkuvista subluksaatioista johtuen kummitella. Tosi ikävän tuntuinen vaiva ja välillä aiheuttaa jalan alta pettämistä, kun tuon jalan polvikin on niin surkea. Ei tähän niveltilanteeseen ja olkaleikkausta odotellessa muutenkaan kaipaa todellakaan yhtään enempiä vaivoja...

Mietin sitäkin tänään fyssarin kanssa, että voisiko tuo olla jotenkin sijoiltaan tai jokin hermo puristuksissa. Mutta tuskinpa, kun tuo "esteen" tuntemus on niin selkeä ja siitä sitten nivel kipeästi "risahtaa yli." Mutta katsellaan, katsellaan... Ei tämä kuntoutusta estä, samaan tyyliin mennään mitä ennenkin, ja joka päivä altaalla aion käydä ym. :) No okei, ehkä pitää vähän kuulostella ja varoa tiettyjä liikkeitä mutta ainakin nyt vielä tehdään altaalla ihan hyvin harjoituksia.

Tänään oli tapaamiset sairaanhoitajan ja kuntoutusohjaajan kanssa (ja hyvät keskustelut molempien kanssa olikin! Samanhenkisiä ihmisiä ovat) ja lisäksi sitten se allaskäynti + toimintaterapeutin vetämä toiminnallinen ryhmä. Kuntosalillakin olisi ryhmä kokoontunut mutta en mä sinne sitten mennyt, kun se olisi ollut heti altaan jälkeen ja olin aivan letku ja virta pois, lonkka kiukutteli silloinkin + ei kuntosalilla oikein olisi ollut mulle sellaisessa kunnossa tekemistä. Liikunnanohjaajakin kehotti ihan suosiolla lepotuokioon, joten menin sitten siinä välissä huoneelle hetkeksi lepäämään ja nukahdinkin ehkä vartiksi. Teki ihan hyvää kyllä.

Eilisestä vielä sen verran, että sain silloin montakin puhelua eri tahoilta, ja asiat selvenivät monellakin tavalla... Se olkapääleikkauksen jälkeen mulle tuleva spica-lasta mietitytti aiemmin niin paljon mua, että ne erilaiset lastamallit kummittelivat välillä mulla unessakin! Laitoin sitten sunnuntaina meiliä leikkaaville ortopedeille tästä sekä parista muustakin mua mietityttävästä asiasta, mutta koska kokemus on, etteivät ortopedit ole oikein hyvin tavoitettavissa eivätkä välttämättä soita edes lupauksestaan huolimatta (kröhöm, tästä nyt kehitysehdotus kaikille, jotka tuntevat piston sydämessään ;)), en odottanut välttämättä mitään vastausta tähän meiliin.

Yritin sitten selvittää maanantaina myös toimenpidesuunnittelijoilta, millainen lasta on kyseessä ja kysyin samalla myös, onko heillä tietoa tarkemmasta leikkauspäivästä. Ensimmäisenä jututtamani henkilö ei tiennyt asiasta, mutta jätti soittopyynnön toiselle hoitajalle, joka sitten soittikin eilen heti aamulla. Sen verran sain selville, että ei lasta ainakaan mikään puolivartalokipsi ole... :D Lisäksi myös kuulin leikkauspäivän, mikä oli myös hyvä asia tietää. Hiukan ennen maaliskuun puoltaväliä ennen leikataan.

Sitten soitettiin - soittopyynnön viime viikolla jätettyäni - Kelasta, ja sain selvitettyä kuntoutusasioiden jatkoa sen verran, että leikkauksen vuoksi allasterapiakäyntejä siirretään ainakin nyt alkuun 10 käyntikertaa fysioterapiaksi. Näin siksi, että en tietysti altaalle pääse vähintäänkään useampaan viikkoon heti leikkauksen jälkeen ja fysioterapiat ovat loppumassa. Fysioterapiakäynnit muutettiin myös niin, että ne ovat voimassa vielä 06/2018 saakka 03/2018 sijaan. Tämä on kokonaisuutena tosi hyvä asia, koska kuntoutussuunnitelmakin on kaikkineen tuonne kesäkuulle saakka voimassa ja näin ollen se voidaan sitten päivittää pidemmälle ajalle ja rauhassa vasta leikkauksen jälkeisen toimintakyvyn mukaiseksi.

Toimintaterapeuttikin soitti. Hänen kanssaan keskusteltiin oikeaan ranteeseen tulevasta uudesta, tukevammasta tuesta. Kerroin hänellekin tulevasta olkaleikkauksesta ja samalla myös siitä, että leikkauksen myötä saattaa tulla tarve myös muillekin päivittäisille apuvälineille, joita voi yhdellä kädellä käyttää. Mutta olennaisin lienee tuo rannetuki, jolla voitaisiin välttää tuo ranteen ylimääräinen kuormittuminen... Se kun tulee olemaan tosi kovilla sitten kun sekä liikkuminen että muiden eri asioiden tekeminen tapahtuu oikean käden avulla. Tietysti koko käsivarsi ja olkapääkin siinä rasittuvat.

Myöhemmin iltapäivällä soitti kuin soittikin sitten vielä toinen leikkaavista ortopedeistakin - Jyväskylän mies ;) Heh, olipa siinä hiukan koomisia kuvioita kylläkin alkuun, kun lapset villiintyivät jostakin syystä puhelusta aivan täysin ja huutelivat taustalla, että "Onko se herra ortopedi? Kuka on se herra ortopedi? Onko se ortopedi?" ym. yhtä järkevää :D Pahoittelin lasten villiintymistä ja sanoin siirtyväni vähän rauhallisempaan paikkaan puhumaan...

Puhelu olikin oikein hyvä ja selvensi taas asioita lisää.

Se spica-lasta tulee olemaan tukeva mutta ei siis mikään kipsityyppinen viritelmä. Onneksi!! Mutta olkapään tulee olla liikkumatta alkuun tietyssä kulmassa ja lasta on kuin onkin siis jokin ortoosi, joka on joko valmis sellainen tai sitten kipsimestari tekee sen. Asian pohtiminen on kuulemma työn alla. Suihkukäynnit onnistunevat kyllä ("ei se oikein ihmiselle mielekästä ole olla käymättä suihkussa...", tuumaili tohtori niin, että puhelimitsekin kuulin hänen kasvoillaan todennäköisesti olleen lievän virnistyksen) mutta siinä pitää olla tarkkana, että olkapää pysyy tällöinkin tuettuna. Tämä siis vaatinee apua suihkuun...

Ortoosi tulee olemaan vähintään 6 viikkoa mulla mutta jopa 12 viikkoon täytyy kuulemma varautua tarvittaessa. Luutumistilanne vaikuttaa tähän. Mutta tietysti vasta leikkauksen jälkeen tiedetään tarkemmat yksityiskohdat muutenkin. Kyselin myös itse leikkauksesta muutakin ja sain kuulla mm. sen, että se tehdään puoli-istuvassa asennossa.

Tuntui kyllä hyvältä saada ymmärtää, että asioita suunnitellaan huolellisesti eikä hutiloida mitenkään sinne päin tai tehdä mitään pikaratkaisuja. Tuo puhelu osoitti sen, että huolellista on. Kiitin taas ortopedia nopeasta yhteydenotosta ja ylipäätään siitä, että hoitaa asiat näin hyvin, loppuun saakka, ettei mun tarvitse olla epätietoisuudessa, sillä sitä on piisannut riittämiin. Hän sanoi, että mieluusti hoitaakin aina asiat niin, että ne ovat kunnossa eivätkä jää puolitiehen.

Arvostan tällaista toimintaa todella paljon! Itsekin oon aina ollut sellainen, että pyrin hoitamaan omalla vastuullani olevat asiat huolellisesti ja jämäkästi alusta loppuun, olivatpa ne mitä vaan. Työelämässä ollessanikin toimin näin. Niinpä musta tuntuu tosi hyvältä, että vastapuolella olevalla henkilöllä, jolla yhtenä on mun hoidossa nyt isot avaimet, on asioiden ja ihmisen hoitamisesta samantyyppinen käsitys ja näkemys.

Tulee tunne, että on turvallisissa käsissä. Aina ei ole valitettavasti ollut näin ja kuten aiemminkin olen kirjoittanut, sitä kerran rikottua luottamusta on vaikea enää korjata. 

Luottamus syntyy mm. siitä, että keskustelu on avointa, suoraa ja reilua ja että omalla vastuulla olevat asiat hoidetaan hyvin. Tai että hoidetaan tietynlainen asiakaspalvelu tai kohtaamiset hyvin, inhimillisesti ja toista henkilöä kunnioittaen. 

Näin on tapahtunut viime päivinä useasti.