Tapaninpäiväyökyöpelinä (hirveä sana!!) kirjoittelemassa... ;) Nyt on koko joulupäivä tullut lähestulkoon maattua/lojuttua sängyssä ja sohvalla ja palauteltua itseä taas jollakin tavalla elävien kirjoon joulunvieton seuraamuksista.
Olimme koko perhe ennalta sovitusti reissussa jo 22.12. lähtien miehen suvun luona/kera ja tulimme takaisin kotikonnuille aattona alkuillasta. Kotona tehtiin vain pikainen enimpien tavaroiden purku, ja sitten menimme vielä jouluaattoillan viettoon mun vanhempien luo mun lähisuvun ollessa perinteisesti myös paikalla.
Joulu on mulle tärkeä ja tunnelmallinen juhla, olenhan myös itse miehen kanssa syntynyt joulun aikoihin ja jouluun sisältyi myös muutakin tärkeää sukujuhlaa nyt, mikä oli toki tiedossakin ja reissailun syynä. Oli kuitenkin hiukan liian rankkaa tämä matkustelu ja muu aktiviteetti ja sen on taas kerran huomannut tämän päivän voinnissa. Joulu on menty nyt puhtaasti tahdolla ja asenteella. Syksyn ja joulun ajan väsymys näkyi jossakin määrin myös ihmisten käytöksessä, mikä on harmittavaa mutta ymmärrettävää. Toisaalta vastapainoksi löytyi myös hyvää tahtoa, anteliaisuutta, rakkautta, iloa, riemua ja nauruakin. Joulun ajan tunteiden sekamelskaa :)
Onneksi oli mahdollista sitten tänään - tai eilen, no päivällä kuitenkin, vain olla, toipua, levätä, lääkitä hyvin itsensä ja kuunnella musiikkia... Siten sain pahimmat kivut jotenkin talttumaan. On joulussa ollut silti tietysti paljon ihanaa ja hyvääkin; sukulaisten tapaamista, iloisia kohtaamisia ja lasten riemua, mitkä ovatkin joulussa usein niitä kaikkein tärkeimpiä asioita. Isovanhempien iloa on ollut myös mieluista ja ihanaa katsoa - niin suvun vanhimpien iloa kuin myös vähän nuorempien isovanhempien.
Edellisessä postauksessa oltiin vielä pojan aivotärähdyksen ja flunssan jälkimainingeissa. Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja poika on jo ihan ennallaan eikä flunssastakaan ole enää jälkiä muuten kuin pienen nuhan muodossa. Mun omasta tilanteestakaan ei ole tällä hetkellä ihmeempää kerrottavaa, joululomalla kun olen nyt itsekin :D Seuraavaksi mulla on tulossa ennen loppiaista se olkapääortopedin vastaanotto.
Olkapää on ollut sellainen kuin se on ollutkin nyt viime aikoina, tasaisen huono, mutta koska sinnillä vedin reissussa vain kepin/keppien kanssa, on se ollut nyt parina päivänä hankalana. Samoin kyllä oikea ranne ja jalkojenkin nivelet, kävelin kuitenkin tilanteeseen nähden aika lailla liikaa enkä levännyt tarpeeksi reissussa ihan vaan jalat ja/tai koko keho suorana sängyssä. Ei sitä vaan jotenkin voi tai tajua vaan menee vaan jollakin ihmeellisellä ylisuorittamisen energialla ja ne kaikki energiat ja voimavarat menevätkin sitten siinä...
Pyörätuoli olisi ollut hyvä jouluaatonaattona olleessa sukujuhlassa, jossa kävelymatkaa tuli mulle suht paljon ja lopulta se kävely tuntuikin nivelten tilanteessa ja subluksaatioissa niin, että oltiin hyvin lähellä kipukohtausta. Tässä vaiheessa sanoinkin miehelle, että nyt on pakko lähteä, en pysty enää olemaan juhlassa. Mutta olen ylpeä siitä, että ylipäätään olin reissussa ja selvisin reissun keppien kanssa. Enkä varmaankaan näyttänyt myöskään niin "reppanalta" liikkumiseni kanssa muutenkaan kuin miltä olisin ehkä pahimmassa tapauksessa saattanut näyttää...
Päätin, etten ottanut juhlaan myöskään rannetukea oikeaan ranteeseen. Pyrin olemaan herättämättä hirveästi ylimääräistä huomiota ;) (Vaikkakin säestin kyllä pianolla muutamat joululaulut totutusti vanhasta muistista, vaikka en ollut vuoteen niitä soittanutkaan... Ihmeen hyvin lopulta sain oikean kädenkin toimimaan! Aluksi kyllä tahmasi ihan huolella mutta en tiedä, huomasiko sitä niin paljoa muut kuin minä...?) Miehen sukulaiset kyselivät kyllä, miten jakselen, mutta heistä moni tietääkin kyllä tilanteen.
Pyörätuoli ei kuitenkaan olisi mahtunut mitenkään meidän autoon, kun mukana oli niin paljon joulutavaraa. Mulla on nyt vieläpä uusi tuoli, jonka sain viime viikolla. Oheisesta kuvasta poiketen nuo harmaat eturenkaat vaihtuvat vielä mustiksi... Huomatkaa pianon koskettimet noissa pinnasuojuksissa! ❤
Uusi pyöris on pikkusen isompi mitä entinen pyöris, sillä siinä on ajateltu tulevien kelauksen keventäjien ja niihin liittyvien tarvikkeiden tarvitsemaa "kapasiteettia" ja kestävyyttä. Yhdistettynä tietty mun omaan kokoonkin.
Joulun aika ja lomailu jatkukoon vielä hetkisen. Sitten onkin aika suunnata katseet ensi vuoteen, joka toivottavasti olisi ainakin oma tilanne huomioiden parempi mitä tämä vuosi ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.