Itsenäisyys

Jälleen yksi viikko elosta ja arjesta takanapäin, joulukuu on alkanut ja suunta on taas kohti uutta, juhlallista Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä juhlistavaa viikkoa. Tämä viikko tuntui sillä tavalla hyvältä, että nyt oli rauhallisempaa noiden kaikenlaisten tutkimus- ja kuntoutuskäyntien osalta, vaikka se kipupolikäynti olikin. Muuten ei kuitenkaan nyt ollut mitään "pakollista menoa", sillä näitä kyllä on piisannut joka lähtöön koko syksyn. Pääsimme ystävän kanssa jopa myös perjantai-iltana hyvin nopealla varoitusajalla hiukan juhlimaan, mikä teki kyllä molemmille hyvää ❤ Kun ei tässä ole kumpikaan yhtään mihinkään päässyt eikä oikeastaan ketään muita nähnyt kuin omaa perhettä ja perheen lisäksi lähinnä lääkäreitä, fysioterapeutteja tai muita terveydenhuollon ammattilaisia.

Perjantaina kunnan vammaispalveluohjaaja ja sosiaalityöntekijä kävivät myös päivällä meillä päivittämässä palvelusuunnitelmaa ja juttelemassa samalla muutenkin siitä, mikä mun tilanne ja vointi tällä hetkellä on. Ovat tulleet siksi meille, ettei mun tarvitse täältä lähteä jälleen johonkin sinkoilemaan... Muutoksia aiemmin sovittuihin asioihin ei tule, vaan yhäkin mennään perheenkin yhteisellä päätöksellä niin, että en hae esim. henkilökohtaista avustajaa. Kuljetusapu on ja jatkuu ja siivouspalveluseteleihin saadaan jatkomyöntö taas hetkeksi.

Mulle ja meille on tärkeää, että oma vointi ja lepo huomioiden kuitenkin pärjäilen ja pärjäämme muutenkin kotona perheenä mahdollisimman itsenäisesti. Onhan niitä tilanteita, jolloin tarvitsee apua esim. liikkumisessa ja muissakin asioissa ja arki pyörii paljon miehen avulla mutta pyrin pärjäämään kuitenkin mahdollisimnan paljon itse, kun teen vaan asioita rauhassa ja omaan tahtiini. Tällainen käsitys vammaispalveluohjaajallakin musta on - eli että luonne on sellainen, etten ihan heti luovuta, mikä on tärkeääkin tässä tilanteessa. Muuten apua saadaan ympärillä olevilta läheisiltäkin, ykkösenä isovanhemmat. Mutta se todettiin, että jos esim. olkapääleikkaus tai jonkin muun nivelen leikkaus tulee jossakin vaiheessa, täytyy asioita katsoa taas uudelta kantilta. Silloin mahdollisimman suuri omatoimisuus ja itsenäisyys ei olekaan enää niin itsestäänselvää.

Ensi viikolla onkin itsenäisyysjuhlaviikon ohella mm. allasterapiaa ja lisäksi olkapään osalta hoitoa... ...mitä siitä hoidosta eli radiologin pistämistä aineista nyt sitten ikinä tuleekaan. Toivottavasti se kortisoni-puudutusinjektio ei nyt ainakaan lisää tuota olkapäätä kipeyttäisi. Skeptikko en haluaisi olla mutta epäilyttääpä kuitenkin hiukan :) Mutta katsotaan... Miettimällä tämä asia ei ainakaan parane!

--

Mitä 100-vuotiselta Suomelta odottaa ja mitä itsenäisyys mulle sitten merkitsee? Tätä olen tässä samalla kirjoittaessani pohtinut.

Ensimmäisenä ajattelin sitä, miten tärkeää on tasa-arvo, sananvapaus ja tässä yhteydessä samalla myös toisten ihmisten kunnioitus. On hienoa, että jokaisella on mahdollisuus nostaa avoimesti asioita esiin ja kirjoittaa julkisesti asioita tai julkaista mielipiteitään ja tärkeiksi kokemiaan asioita vaikkapa sosiaaliseen mediaan. Silti tällaiselta keskustelulta toivoisin sitä, ettei nyt ihan mitä sattuu kirjoitella vaan mietittäisiin, millaiset seuraukset omilla kirjoituksilla ja mielipiteillä voi olla.

Kunnioitettaisiin ja arvostettaisiin muita ihmisiä ja kirjoitettaisiin asiallisesti, omat tiukatkin mielipiteet hyvin perustellen. Ei kiihkomielisesti eikä liikoja provosoiden vaan sanat järkevästi ja selkeästi asetellen. 

Kohdeltaisiin muutenkin erilaisia ihmisiä hyvin ja inhimillisesti, otettaisiin erilaisten ihmisten tasavertaisuus ja toiveet huomioon. Mahdollistettaisiin se, että meillä kaikilla ihmisillä olisi mahdollisimman yhtäläiset oikeudet elää hyvää ja itsensä näköistä elämää. Tätä varten veteraanitkin aikoinaan taistelivat: saadakseen aikaan rauhan ja pohjan rakentaa hyvä elämä kaiken tapahtuneen pahan ja kärsimysten tilalle.

Monet asiat lähtevät eteenpäin pienistä hyvistä teoista, joita jokainen pystyy omassa arjessaan tekemään ja toteuttamaan.

Tällainen on mun itsenäinen, satavuotias Suomeni, jossa jokainen ihminen on mestaripiirros ja arvokas juuri sellaisena kuin on.