Kuva

Kuva

tiistai 30. syyskuuta 2014

Jännityksestä ja kepinpääkumeista

"Jumimpi" päivä tänään takana. Tää nyt oli taas näitä vaihtelevia päiviä kuten koko tilanne tällä hetkellä... Koko oikea jalka oli tosi jäykkä ja kireä ja makasinkin varmaan puolet päivästä koittaen saada lonkkaan ja reiteen vähän parempaa ja kivuttomampaa olotilaa jalan jumppaliikkeillä. Iltapäivää kohti tilanne kuitenkin rauhoittui ja pystyin kävelemäänkin, otin jopa askeleita ilman keppejä vähän itseäni testatakseni. Ei hyvän tuntuista yhäkään, mutta koitettava on aina välillä, sanoipa siitä kuka mitä tahansa... :)

Tänään on tullut välillä mietiskeltyä ensi tiistain tutkimuksia. Mä kun jännitän kaikkea noihin tutkimuksiin ja kaikkea sairaalaympäristöön liittyvää ainakin vähän, jännittää tietysti tuo magneettikuvauskin ja sitten se nivelpunktio myös, varsinkaan, kun niitä ei koskaan ennen ole mulle tehty. Ei tässä vaiheessa mitenkään hirveästi, mutta välillä ajatukset ovat noissa kuitenkin. Osaisikin ottaa kaikki asiat asenteella "menee miten menee" ja "turha näitä on etukäteen miettiä", mutta en vaan ole tyyppinä sellainen. Mutta tarviiko kaikkien ollakaan? On inhimillistä jännittää.

Vielä tutkimuksia enemmän mua mietityttää, löytyykö niistä jotakin ja jos löytyy, mitä. Siitä on taas kiinni niin moni asia - onko tulossa vielä lisää leikkauksia tai muita toimenpiteitä ja jos, millaisia. Tai mitä jos ei syitä löytyisikään - mitä sitten tapahtuu? Löytyykö keinoja mun auttamiseksi? Ei vaan pitäisi miettiä näitä asioita, mutta väkisinkin sitä miettii, ainakin välillä, kun on oma terveys ja tulevaisuus kyseessä enkä ole mikään tunteeton robottikaan. Tutkimustuloksetkin kuulen vasta lokakuun loppupuolella. Poliaikaa ei vieläkään posti tuonut, joten täytyy soitella huomenna polille ja kysellä, onko mulle laitettu jo joku aika lokakuun loppupuolelle. Olisi inhottava odotella tutkimusten tuloksia vasta johonkin marraskuulle vaikkapa! Muutenkin kaikki on jotenkin niin epävarmaa juuri nyt, kukaan ei vielä tarkemmin tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Elelen vähän niinkuin aallokon mukana, päivä kerrallaan.

Fyssariaika pitäisi myös taas soittaa ja varata. Ensi viikolla on myös "välitapaaminen" työterveyslääkärin kanssa, käyn juttusilla ja käydään vähän läpi, missä mennään. Ei ole kyllä mitään edellistä käyntiä kummempaa kerrottavaa... :/

Tuossa joku aika sitten ulkona kävellessä alkoi tuntua, että toinen kepeistä osuu maahan jotenkin oudon tuntuisesti. On sellainen löysä, ei ota tukevasti alustaan. Nyt kun otin asiakseni tutkailla tarkemmin asiaa, huomasin, että erityisesti toisen kepin (sen, jota on tullut enemmän käytettyä yksinäänkin) kepinpääkumi (kauhea sana, eikö! :D) on ihan rispaantunut yhdestä reunasta. Pitäisi varmaan vaikka Respectasta, josta kepit on ostettu, hommata noihin uudet kumit ihan kokonaan. Eipä tullut noita omia viininpunaisia keppejä hommatessa mieleen, että niitä joutuukin käyttämään niin paljon, että kumitkin kuluvat loppuun :D  Mutta onhan nekin niinkuin auton renkaat, käytössä kuluvia osasia...

Mutta näin se menee. Syksy tulee ja tunteet kuihtuu... Eikun lehdet ja puut kuihtuu... Ja kepinpääkumit kuluu ;)


...mutta onneksi aina jostakin pilkistää myös aurinko!

5 kommenttia:

  1. Halusitko jotkut erikoiskepit? Kyllähän ne kuuluu saada ilmaiseksi terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta... ja uudet tulpat aina kun kuluvat... ja jääpiikit kans. Tietää hän, jolla on jo varsinainen arsenaali kaikkea mahdollista (tai ainakin melkein) apuvälinettä kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulla on Kowsky-merkkiset omat kepit. Halusin hyvin pehmustetut kädensijat silloin kun tuli ilmi, että tätä keppeilyä tulee aika pitkään tehtyä... Ja kepit on hienot viininpunaisetkin :) Ne eivät myöskään kolise, kuten perinteiset lainattsvat usein tekee, ovat ihan hiljaiset. Voisihan sitä noita tulppia/kumeja kyllä käydä apuvälinelainaamosta kysymässä, vaikka kepit omat onkin...

      Poista
  2. Mulla on sellaiset anatomisesti muotoillut kädensijat. Ne on kyllä hyvät, mutta huonona puolena on se, että on oltava aina just oikeassa kädessä, koska ovat muotoillut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noissa mun kädensijoissa se on hyvä, että käyvät kumpaan käteen vaan... Ei niin väliksi, kumman nappaa matkaan, jos yhden kepin kanssa kulkee (esim. kotona).

      Poista
    2. Tietysti aina parempi, mitä anatomisempi ote ja kävelyasento, mitä pidempään tukea kävelyyn tarvii...

      Poista

Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.