Kuva

Kuva

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Paperinpyörittäjät

Tänään vietin puoli päivää työläppärin kanssa seurustellen. Oli käynnisteltävä kone pitkän tauon jälkeen taas, jotta sain päivitykset ajan tasalle ja laitettua pari kysymystä myös HR:ään. Olivat mm. maksaneet mulle vahingossa elokuun palkan, vaikka ei mulle töistä kuulu näin pitkän poissaolon jälkeen mitään tuloja tulla... Kiva rahahan se ois ollut, mutta ei se mulle nyt kuulu :) Muutakin kysyttävää heiltä oli, joten ei muutakun viestiä naputtelemaan. Istua ei siinä onneksi kauaa tarvinnut ja läppärin kanssa seurustelukin tarkoitti vaan lähinnä sitä, että kone käynnisteli itseään muutamia kertoja päivitysten jälkeen ja kävin välillä kirjautumassa koneelle ja verkkoon uudestaan, jotta uudet päivitykset pääsivät taas asentumaan.

Tänään tuli myös mun ortopedin kirjoittama B-lausunto polikäynnistä. Siinä kerrottiin hyvin tämän hetken tilanne ja tulevat tutkimukset. Jäin kyllä miettimään ja googletinkin tuossa jo jonkin verran, mitä ihmettä tarkoittaa sana "whiplas" tässä lauseessa: "Tehdään vielä magneettitutkimus, jossa tarkoituksena arvioida iliopsoas-jänne ja whiplas-lihaksen tilannetta ja sen lisäksi uä-ohjattu punktio, jolla infektio pyritään poissulkemaan." Onko tuo nyt sitten sanelun perusteella väärin kuultu sana vaiko pitäisikö sen olla "whiplash"? "Whiplash" tosin liittyy lähinnä niskan alueen retkahdusvammoihin, ja sellaista mulla ei kyllä tietääkseni ole tekonivelleikkauksessa tai sen jälkeenkään tullut :D Mikähän se sitten olisi? Osaako joku arvella tai keksiikö samantyyppisen toisen sanan, joka voisi väärin kuultuna tulla kirjoitetuksi tuossa muodossa? No, pääasia kai se on, että ortopedi tietää, mitä tutkimuksia halutaan tehdä ja miksi...

Tuon B-lausunnon perusteella selvisi myös mun sairausloman kesto. En muistanut sen loppumispäivää, meni ihan ohi siellä polikäynnillä, kun jännitin niin älyttömästi :) Ortopedi kirjoitti siis sairausloman 1.12. saakka. Työterveyslääkäri myötäilee ortopedia tässä asiassa, joten huomenna soitan työterveyteen ja pyydän työterveyslääkäriä kirjoittamaan A-todistuksen tuohon päivämäärään saakka, jotta saan kyseisen paperin lähetetyksi suoraan HR:ään. Ja näiden kaikkien papereiden lisäksi mä tarvitsen vielä myös työterveyslääkärin B-lausunnon ja arvion mun työkyvystä, jotta saan sen toimitetuksi Kelaan ja varmaankin myös liittoon, kun haen kuntoutustukihakemuksen käsittelyn ajaksi myös liiton rahaa. Huhhuh mitä paperisotaa... Onneksi jaksan henkisesti ihan kohtuuhyvin, olen sinnikäs, ei ole mielenterveysongelmia ja on kuitenkin vielä energiaa pyöritellä näitä moninaisia papereita tämän kaiken muun ohella... Ikävää on ajatella niitä ihmisiä, jotka joutuvat kaiken kärsimyksen ja muun jaksamisen rajoilla olemisen lisäksi myös monenlaiseen paperisotaan, jotta jostakin toimeentulonsa saisivat. 

Sitäpä työterveyslääkärikin on todennut mulle, viimeksi maanantaina, että onneksi mulla tilanne on kuitenkin selkeä. Että ongelmat selkeästi johtuvat lonkasta, vaikka haastava tilanne muuten onkin. Ei tarvitse todistella lääkäreillekään mitään kun on selkeä vamma/epämuodostuma kyseessä ja alkuperäinen diagnoosi myös selkeä ja nyt myös ortopedin yllmääräisen kontrollin lopputulemana todetut ongelmat.

Totesipa työterveyslääkäri myös, että on hieno juttu, että mun ortopedini on näin sitoutunut hoitamaan mut kuntoon ja etsimään syitä mun lonkan ja reiden kipu- ja lihasheikkousoireisiin - ei ole kuulemma mitenkään harvinaista, että potilas jätetään pärjäämään omin avuin ja selvittelemään vaikkapa yksityisen sektorin kautta kalliilla hinnalla leikkauksen jälkeisiä ongelmia. Se on kyllä hirveän surullista :( Vaikka tilanne nyt on mulla tämä mikä on, oon tyytyväinen että mut leikkasi juuri tämä ortopedi joka nyt myös tilannettani selvittää ja yrittää löytää syyn, hänellä on lääkärin etiikka ja moraali todella asianmukainen ja myös sydän paikallaan, ehdottomasti. Tokihan huono leikkaustulos tietyllä tavalla saattaisi hänen maineeseensakin vaikuttaa, joten kyllä lisätutkimuksia senkin puolesta on hyvä tehdä. Vaikka varmasti on tehnyt leikkauksessakin kaiken niin hyvin kuin mahdollista, mutta silti ongelmia voi jälkikäteen ilmetä.

6 kommenttia:

  1. Ettei se elokuussa maksettu ollut jotain lomarahoja? Hämärä mielikuva, että jotain tuollaisia ylläreitä olisi itsellekin maksettu silloin kauan kauan sitten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut, lomarahat maksettiin kyllä ihan ajallaan heinäkuun puolivälissä :) Tuo oli ihan ylimääräinen palkka, vahingossa maksettu. Sen maksoin tänään jo takaisin firmalle...

      Poista
    2. Milloin Mervi muuten jäit kokonaan pois töistä? Millaista sulla silloin oli liikkuminen ja arki muutenkin?

      Poista
  2. Jäin eläkkeelle vuonna 2003. Heti ensimmäisen hakemuksen jätettyäni. Nyt ajatellen olin silloin vielä suht hyvässä kunnossa. Kävelin jopa ilman kyynärsauvaa tai yhden avulla pitkiä matkoja. Toki polvet oli röntgenkuvissa jo ihan sököt ja alkoivat särkeä kesken työpäivänkin. Tuolloin mietin, että kuinkahan kauan olen yrittänyt turhaan sinnitellä - olisin varmaan päässyt jo aiemmin eläkkeelle. Vaikka toisaalta se tuntuikin ihan ennenaikaiselta. Hyvin pian kuitenkin totesin, että parempi niin, ei kipujen kanssa ole täysin työkykyinen.

    VastaaPoista
  3. No toi meni vähän hassusti, että muka pitkiä matkoja. Siis pitemmät matkat yhdellä kepillä, tarkoitin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mielenkiinnosta kyselin... Faktahan kun on se, että vaikka mä kuntoudunkin (näin tietysti uskon!) tästä töihin ennemmin tai myöhemmin, tulee mulla olemaan loppuelämän nämä vialliset lonkat (vasemmassakin kun on tiettyjä ongelmia, tosin lievempänä kuin mitä oli tuossa leikatussa) ja mulle muutenkin on annettu aika epäselviä vastauksia vielä, millaiseen kuntoon tästäkin lopulta kuntoutuu. Ja varmasti uusintaleikkauksia on edessä ennemmin tai myöhemmin... Lonkkien lihaksissakin kun on dysplasiasta johtuen poikkeavuuksia.

      Mutta tämä ei silti tarkoita sitä, että peilaisin itseäni pelkästään "lonkkapotilaana" (kauhea termi muuten!) kuten jotkut ovat epäilleet vielä siinä vaiheessa kun eivät ymmärtäneet mun toipumisen minusta riippumattomista syistä kestävän, vaan tämä kaikki tarkoittaa sitä, että mä haluan hyväksyä tilanteen ja tosiasiat jo nyt. Olla realisti. Mutta silti elää niin täysillä ja täysipainoista elämää kuin mahdollista, niin nyt kuin myöhemminkin :) Ei mua tarvitse kaikesta huolimatta mihinkään kategorioihin luokitella...

      Poista

Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.