Lomaltapaluutunnelmat

Nyt on vuorokausi kulunut siitä, kun palattiin reissusta. Ihmeen nopeasti on tällä kertaa palannut taas "kotimoodiin", ajatukset ja tunnelmat eivät jääneet Kreikkaan, vaikka aika usein jonkin reissun tai pidemmän kotoa pois olemisen jälkeen mulla menee muutamia päiviä päästä kiinni normaaliin elämään, kun ajatukset pyörivät vielä menneessä reissussa tai tapahtumissa. 

Pyykkikone pyörii yhä vieläkin, kun pesen nyt sitten ihan kaikki reissussa olleet vaatteet, puhtaatkin. Eipähän ainakaan vaatteiden mukana pääse mitään etelän öttiäisiä vaatekaappiin. Vaikkakaan en edes usko että vaatteissa mitään olisi, meillä oli niin siisti ja hyvä hotelli eikä sängyn jaloissa mitään mustia pisteitä näkynyt. Mutta kun on uutisissa jne. varoiteltu etelän lomilta tulleista luteista... Yäk, mä en kaipaa ainakaan mitään elukoita tänne huusholliin, tuollaisia pieniä ökkömönkiäisiä ainakaan! :)

Summataanpa vielä tuo etelän reissu kokonaisuudessaan... Ensinnäkin ne turvatarkastukset & tekonivelen kanssa reissaaminen. Suomen puolella turvatarkastuksessa en piipannut ollenkaan, ihan sujuvasti menin turvatarkastuksen läpi. Vieläpä päästiin liikuntaesteisten reittiä jonon ohi suoraan sinne läpivalaisuportille, se oli kiva juttu, ettei tarvinnut jonossa seisoskella. Olivat myös huolissaan, pystynkö kävelemään ilman tukea portin läpi, kun kepit menivät läpivalaisuhihnalle. No kyllä ne muutamat askeleet pystyy ottamaan. Kreikassa eilen puolestaan ei ollut mitään erityiskohtelua, tosin en ois sitä kaivannutkaan, kun jonoa ei muutenkaan ollut tarkastuspisteelle. Siellä myös kepit läpivalaisuun ja pyyntö kävellä portin läpi. Kukaan ei kylläkään kysellyt mitään, onnistuuko kävely vaan olettivat näköjään, että onnistuu? No, portti piippasi ja tiukan näköinen täti viittilöi mut sivummalle. "It's my hip", totesin, täti tutki vielä kropan ettei mulla ole mitään esineitä vaatteissani (heh, oli leggarit ja trikootoppi + alusvaatteet, joten aika vaikee ois ollut kuljettaa mitään ilman esineen näkymistä) ja totesi, että ok. Joten hyvin meni. Suomessa kuitenkin tuo huonosti liikkuvien huomioiminen ja auttavaisuus on kyllä ihan eri luokkaa.

Itse Rodoksella olosta ja koko lomasta jäi oikein positiivinen fiilis päällimmäiseksi. Aurinkoa, lepoa ja allasjumppailua hain ja niitä sain. Bonuksena kiva hotellialue, huomaavainen henkilökunta ja tosi hyvät ruuat ja juomat. Lonkka ei ollut reissussa häiritsevän kipeä, mitä nyt välillä jumitti ja jalat olivat turvoksissa, oikea jalka erityisesti. Ekat päivät matkustamisen jälkeen olivat pahimmat, kun kaikki pidempi istuminen ja seisominen kipeyttää tosi paljon ja siihen vielä kun yhdisti kropan tottumisen kuumuuteen... Mutta sen jälkeen meni ihan kivasti, jalat nostin välillä ylös ja lepäiltyä tuli. Ja jumpattua altaalla päivittäin, paljon. Allaskävely ja -jumppailu ei kyllä mun jalkaan lisää voimaa, kivuttomuutta tai parempaa toimivuutta lonkan alueen kudoksiin/lihaksiin tuonut, mutta se tuntui silti tosi hyvältä ja vedessä oli mahtavan kevyttä liikkua!

Lentomatkat olivat tuskaisia. Mennessä piti koneessa sisällä odotella sitä "jäänestovivun" korjausta pari tuntia ja siihen vielä lento päälle - ja eilen paluumatka viivästyi, kun aamulla koneen laskeutuessa Helsinkiin oli lintu osunut koneeseen. Kone siis saapui Rodokselle muutaman tunnin myöhässä, mutta onneksi oltiin silloin vielä hotellihuoneella. Luovutettiin huone vasta kun meille varmistettiin tekstarilla, milloin kuljetus lentokentälle lähtee. 

Itse paluulento sujui muuten kyllä  normaalisti. Mä nousin vähän väliä koneessa seisomaan, se pelkkä istuminen oli kyllä niin hankalaa, tosin kyllä seisominenkin sitten... Mutta kaiken kesti ihan hyvin, kun kuuntelin välillä musaa ja koitin miettiä jotain ihan muuta kuin kipuja. Meillä oli paikat taas ykkösrivillä. Kyllähän se mun "touhuaminen" vähän ihmetytti lähimpänä meitä istuvia, ja kerroinkin uteliaille sekä viikko sitten mennessä että eilen tullessa, mitä on leikattu ja miksi, kun kyselivät. Eilen mm. kyseltiin, onko mulla selkä kipeä. Kun sitten kerroin lyhykäisesti, mikä on tilanne, ilmeet olivat aika hämmästyneitä ja kovasti symppasivat ja olivat hyvillään, että oltiin päästy reissuun kaiken hässäkän keskeltä.

Ihan ehdottomasti kyllä lähtisin uudestaankin reissuun, vaikka tietäisinkin etukäteen, että lennot ja päivä-pari lentojen jälkeen voivat olla hankalampia. Oli se kaiken arvoista, energiaa on ladattu ja nyt vielä ainakin tuntuu, että vietän aikaa kotona oikein mielelläni! :) Lapset myös hyörivät ja pyörivät onnellisina tänään ympärillä, halailivat, pussailivat, kiukuttelivat sekä hakivat asiaankuuluvasti kaiken huomion, kun nähtiin pitkästä aikaa. Kaikki ovat taas koossa, kotona, pienten mutta kuitenkin niin tärkeiden ja isojen arkisten asioiden äärellä. Näin sen olla pitää, palaset ovat kohdallaan! :)

Sohvaselfie tältä päivältä :) (Tästä kuvasta muuten näkee ehkä jotakin tosta oikeasta jalasta, vaikka kuvakulma onkin kohtuuouto... Mutta noin oudosti taipuu jalka tällä hetkellä kun oon jalat ylhäällä ihan rentona. Lihakset ja kudokset ei tue niinkuin pitäis ja polvikin taipuu noin paljon yli.)