Lysähdin uupuneena juuri sohvan nurkkaan ja mietin vaan tässä pienessä mielessäni, että on kyllä ihan älytön homma, miten just silloin kun on joku lääkäri- tai sairaalakäynti, autolle näköjään käy jotain...
Mutta aloitetaanpa ensin ihan aamusta... Hiihtolomaviikon aloituspäivä oli tänään. Mun oli tarkoitus lähteä lasten kanssa mummulaan, mutta lopulta sinne menivätkin vain lapset hoitoon. Pöpöjä on näköjään yhä liikkeellä ja eikös mulla sitten ollutkin aamulla koko kroppa ihan kipeänä, jokainen nivel ja selkä sekä niska erityisesti. Kuumettakin oli, paleli ja vointi ihan "töttöröö." Lapset kuitenkin saatiin mummulaan. Onneksi mun vointi kuitenkin koheni sen verran, että iltapäivällä ollutta Rapid Recovery -mallin mukaista ensitietokurssia tekonivelleikkauksiin liittyen pystyin menemään kuuntelemaan. Tänään olikin viimeinen ajankohta niistä neljästä mulle etukäteen annetusta ensitietokurssin ajasta.
Kuulemma pitävät tosi tärkeänä, että noille ensitietokursseille osallistutaan, ja eipä siinä, ihan hyvää infoa siellä tulikin, vaikka toki netistä olen asiasta paljon jo tietoa muutenkin kerännyt. Paikalla oli kuuntelemassa niin polven, lonkan, ranteen kuin olkapäänkin tekoniveltä odottavia henkilöitä omaisineen. Olihan se aika kummallista istua kolmekymppisenä siinä potilasporukassa, josta suurin osa oli eläkeikäistä ellei vanhempaakin väkeä - kymmenkunta arviolta neli-viiskymppistä henkilöä paikalta löytyi. Ja sitten minä, ainut nuorempi nainen. Odotettavissa siis lienee todennäköisesti osastolla itseä vanhempia vierustovereita... :)
Huvitti kyllä fysioterapeutin rempseä puhetyyli ja olemus sekä "paasaus" siitä, että koittakaahan oikeasti ottaa liikkumisen apuvälineitä ajoissa käyttöön, että suomalaiset ei millään haluaisi kävellä kepin tai keppien tai muiden apuvälineiden kanssa... Nauratti :) Että nyt ei ole mikään kilpailu siitä, kuka pärjää ilman keppejä pidempään tai että kuka toipuu leikkauksesta nopeiten; tärkeintä olisi, että ontumisesta pääsisi kokonaan eroon ennen kuin liikkumisen apuvälineistä luopuu. Useimmiten kestää aika pitkään lonkan tai polven tekonivelleikkauksen jälkeen saada kävely normaaliksi, varsinkin jos liikkuminen on ollut huonoa pitkään. Mutta mihinkäs tässä kiire!
Ihan kuin minä; viimeseen asti taistelin etten mitään keppiä tai keppejä julkisesti käytä, mutta onhan niistä apua. Ja kuten fyssari totesi, kipulääkkeitäkään ei todennäköisesti tarvita niin paljoa, jos keventää liikkumista muulla tavalla. Tuo on niin totta, se on itsekin huomattu.
Ensitietokurssin jälkeen oli tarkoitus hakea lapset mummulasta yöksi kotiin, ja niin teimmekin, kunnes emme mummulasta päässeet kovinkaan pitkälle kun auton moottori päätti tehdä stopin kesken matkan. Just joo. Tämä oli jo neljäs kerta tällä suht uudehkolla autollamme, kun jäimme tien päälle (tai usein minä olen itsekseni jäänyt tällä autolla tien päälle)... Ei muuta kuin soitto autoliikkeen päivystysnumeroon ja auto jälleen kerran hinaukseen + laina-auto alle.
Älytöntä koko hommassa oli se, että viimeksi syksyllä, kun autosta puhkesi rengas, olin menossa lonkkaan liittyen ekalle ortopedikäynnille. Ja nyt taas auto temppuili kun olin ollut lonkkaan liittyvässä "tapahtumassa!" Ja vielä lisää omituisuutta tähän hommaan toi se, että miehen veljenkin perheen auto oli hajonnut tänään vain muutama tunti ennen meitä - ja heillä oli nyt lainassa isovanhempien auto. Onneksi kuitenkin homma luonnistui hyvin niin, että miehen veli haki lapset takaisin mummulaan yöksi, jotta lasten ei tarvinnut jäädä myöhään illalla odottelemaan hinausta ja pääsyä kotiin nukkumaan. (Okei, olisi tietysti taksillakin päästy, mutta aika huonossa hapessa sitä olisi lasten kanssa kotona oltu...)
Huhhuh, että semmonen päivä. Minä ja autot ei sovita yhteen... Eikä minä, lonkkaan liittyvät tapaamiset ja autot! Ihan ihmeellisiä juttuja nämä.
Olen ihan puhki, josko sitä suuntaisi nukkumaan ja saisi uudelleen nousseen kuumeen pois, sillä "onhan päivä vielä huomennakin" ja "turha surra, täähän on vain elämää", kuten Pate Mustajärvi lauloi aikanaan. Nyt on kyllä hyvä aika harkita, lähteekö toi ongelma-auto vaihtoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.