Kuva

Kuva

perjantai 4. tammikuuta 2019

"Polvi, lonkka, olka, olka..."



Ajatukset ja asiat palautuvat mieleen pätkittäin. Takana on olkapääortopedin kontrolli tänään ja siinä pohdittiin taas kaikenlaista. Osa meni jotenkin ohikin multa... Se oli sellaista ajatusten virtaa.

En oikein ollut valmistautunut polikäyntiin - tai no, tavallaan olin, mutta en sit kuitenkaan, vaan halusin mennä sinne hiukan fiilispohjalta kuitenkin. Ilman mitään tiettyä agendaa. Olin toiveikas vasemman, luudutetun olkapään luutumisen osalta, mutta sitten on ollut niin paljon näitä muiden nivelten ongelmia, että ne mietityttivät ja mietityttävät siis yhä. Hermojuttuja tms. ei nyt edes sivuttu eikä veritulppaakaan, eivätkä ne kyllä olleet mulla ykkösenä mielessäkään nyt.

Olin siis käynyt leikatun olkapään  röntgenissä ennen poliaikaa. Ortopedi kyseli heti vastaanoton aluksi, miten menee ja totesin, että osittain kohtuullisen hyvinkin mutta osittain tosi huonostikin. Leikatun olkapään suhteen olin tosiaan toiveikas, se on tuntunut viime aikoina jo paremmalta, vaikka risahteluja kuuluukin mutta onneksi niistä ei nyt tarvitse välittää sen enempää (enkä ole juuri välittänytkään), sillä olkapää on vihdoin luutunut, yes!!

Verrattiin tätä uutta röntgenkuvaa aiempaan röntgenkuvaan ja kyllä nyt selkeästi näkyi kuvissa ero, eli nivelraot olivat kuroutuneet kiinni. Hyviä uutisia siis tältä osin. Nyt vaan mulla on olkapään kierrot jääneet väkisinkin aika jäykiksi, ja niitä on tarkoitus saada nyt enemmän vielä jatkossa eli erityisesti siis liikkuvuutta lapaan. Olkapään luudutuksissa joillakin kuulemma on paremmat nuo kierrot, mutta mun tilanteessa tähän nyt mm. vaikuttaa nämä olkapään eri ongelmat, joita toipumisessa oli, enkä oo vielä päässyt käyttämään kättä niin hyvin kuin voisin.

Luottofyssarin tekstit näytin myös ortopedille. Hän katseli tekstit läpi ja tuumasi mm. mun viimeksi testatuista olkapään voimista, että mulla on voimat kuin nuorella miehellä tuossa ei-leikatussa kädessä :D Varsinkin ulkokierto. Se hiukan huvitti molempia. Mutta siis tämä on tosi hyvä juttu, kuntoutus on tepsinyt ja tepsii (ja toki vaikuttaa kun oon tehnyt vuoden aikana niin paljon asioita vain oikealla kädellä) ja toisaalta nämä voimakkaat lihakset pitävät mun oikean olkapään nyt edes jotenkin kasassa...

...sillä se ei ole hyvässä kunnossa. Puhuttiin siis myös muista mun ongelmanivelistä, ja yksi oli tuo oikea olkapää. Näytin miten se käyttäytyy, ortopedi tutki olkapään ja kyllähän hänkin näki, tunsi ja varmasti kuulikin olkapään klonksahdukset ja subluksaatiot eri suuntiin.
Lisäksi näytin oikean ranteen käyttäytymistä (subluksaatiot) ja vasemman polven temppuilut ortopedi myös näki. 

Pohdittiin sitten, mitä jatkossa. Näiden mun nivelten kanssa on käytännössä vaan kaksi vaihtoehtoa - joko niiden kanssa yrittää pärjätä jotenkin tai sitten harkittavaksi tulevat luudutusleikkaukset. Joko-tai. En hirveän innostunut ole esim. oikeaan ranteeseen tai olkapäähän tehtyihin luudutuksiin, kun tietää, mitä niistä toipuminen on käden käytön kannalta ja muutenkin. Nyt vieläpä voi sanoa, että esim. oman hygienian hoito ja vessakäynnit ja muut vaikeutuisivat tai lähinnä hoituisivat vain autettuna koko oikean käden toipumisen ajan, koska mulla ei esim. vasen olkapää taivu niin, että pystyisin sillä kädellä hoitamaan vaikkapa vessareissuilla pyyhkimisiä ym. Karu totuus.

Naisena on myös muita ongelmallisia asioita, joita on hyvä miettiä, jos kädet eivät ole toimivat. Tarvitsen myös jotenkin toimivia käsiä liikkumiseen ja siirtymisiin. Joten... Niin. Siinäpä riittää miettimistä sitten koko liikunta- ja toimintakyvyn kannalta, jos oikeaan ranteeseen tai olkapäähän tehtäisiin jotakin. Mutta kestänkö noiden nivelten ja niistä aiheutuvien kipujen, puutumisten ja muiden ongelmien kanssa?

No sitten... (Huoh. Huokasin tässä kohtaa muuten just hyvin syvään ääneen... On tää niin ihmeellinen kaveri tämä Ehlers-Danlos eri nivelongelmineen mulla!!) Tuo vasen polvi. Iänikuinen murheenkryyni, jonka kanssa on vekslattu, vatvottu, jahkattu, testailtu, kuntoutettu jo useampi vuosi. Huonommaksi on sekin vaan mennyt, ja nykyään on sellainen, että on koko nivel, patella tai molemmat yhtäaikaa sijoiltaan eivätkä meinaa mennä paikoilleen välttämättä ollenkaan... Eli elelen varmaan suurimman osan ajasta jo koko ajan sijoiltaan olevan polven kanssa. Voin kertoa, ettei se naurata. Jatkuvasti saa olla vänkäämässä polvea paikoilleen tai vähintäänkin varoa ja miettiä, ottaako jalka alle vai onko vaarana lentää nurin. Kivut tietysti myös ovat tätä luokkaa, siis kovat.

Mitä sitten jatkossa? Emmää tiiä... Paitsi sen tiedän, että kyllä olkapääortopedi selkeästi kuunteli, mitä kerroin ja yhdessä siinä sitten pohdittiin asioita. Sain itse käytännössä päättää, miltä musta tuntuu tuon polven osalta, että juttelenko siitä mun vastuuortopedin kanssa hänen polillaan. Sanoin, että en haluaisi (minkä olkapääortopedi kyllä ymmärsi) mutta ei tuo polvi todellakaan ole mikään hyvä, vaan kovasti vaivaa. Niinpä totesin sitten, että kyllä kai se täytyy käydä siellä polilla. Polvesta otetaan myös taas röntgen ennen sitä. Nämä varmaan tulevat sitten, kun aikoja vaan on. (Eli Hst soittelee taas kirran polille, osa 936786786...)

Vasemman olkapään luutumisprosessi jatkuu vielä, samoin seuranta. Oli puhetta myös, että jos rauta vaivaa olkapäässä paljon, se voidaan aikanaan poistaakin mutta ei vielä ainakaan vuoteen. Oikeaa olkapäätäkin jäädään pohtimaan ja seuraamaan. Seuraava kontrolli molemmista olkapäistä röntgenkuvineen on 3 kk päästä. Oikean olkapään magneettia ei tarvitse ottaa, sillä se ei hyödyttäisi - tilanne on kuitenkin todennäköisesti se, että pehmytkudosten kunto lienee ihan hyvä, ongelma on vaan tuo sidekudoksen purkkamainen löysyys ja se tiedetään jo vasemmasta olkapäästäkin. Niinpä luisen rakenteen näkeminen riittää.

Oikean ranteen osalta myös käsikirurginkin konsultaatiosta tarvittaessa puhuttiin, mutta ei... Ei. Nyt ei pysty kykenemään kaikkeen. Pitää valita ne pahiten oireilevat nivelet ja miettiä, jos, mitä, miten ja milloin. Kuntoutusosastojaksostakin vielä puhuttiin lopuksi muutama sana ja siitä nivelkohtaisesta suunnitelmasta, jonka olin itse jo aiemmin ottanut puheeksi. Sitä katsotaan sitten tilanteen mukaan tuolloin... Ortopedeilla on nyt myös langat käsissään mutta totesin, että se kokonaisuus on vaan kuitenkin aina huomioitava, muuten ei tule mistään mitään.

Että näin. Vähän kaikenlaista tämän uuden vuoden aloituksena tässä. Hyvää ja sitten vähän mietityttävääkin.

Jee, jee, jee jee jee... ;)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.