Muuttuuko suunta?

Eilen aamulla kännykän kello herätti jo ajoissa, vaikka olikin syyslomaviikon maanantai. Piti suunnata fysioterapiaan. Tai "piti", sillä mieluusti mä aina fysioon menen. Tuosta fysiosta kohta vähän tarkemmin lisää. Sunnuntaina tuli oltua liikkeellä paljon ja tämän kyllä huomaa kehossa kaikella tavalla, vielä tänäänkin. Mieluisa sunnuntai oli kuitenkin kaikin puolin. Oon silti vieläkin yökkärit päällä, ja vasta pari tuntia sitten kunnolla pääsin sängystä ylös ja jopa tänne sohvalle :D

Sängystä ylös lähteminen onkin mielenkiintoista puuhaa nyt. Klonks, poks, niks, raks, krunts sanovat nivelet yksi toisensa jälkeen, kun niitä asettelen ja pamautan ensin kohdilleen noustessani varovasti ylös kuulostellen. "Kokoan itseni kasaan", joka kerta, fyysisesti. Se ei oo mitään uutta mutta nyt olkapään pitää myös asettua ja sitä ympäröivien lihasten myöskin selällään pitkään oleilun jälkeen, ennen kuin pääsen liikkeelle. Tarkkana saa nyt olla oikean jalankin kanssa, se on niin pökkelö alkuun mutta onneksi se siitä sitten vähän vetreytyy, kun ekat askeleet ottaa.

Oikea jalkaterä tuntuu nyt erityisen kipeältä ja askeleen ottaminen on vaikeaa, jalkaterä ei oikein kärsisi koskettaa maata. Ihmeellinen hermokipu, joka viime parina viikkona on jalkaan ilmaantunut tiettyihin kohtiin jalkaterästä reiteen ja pakaraankin, häiritsee. Mutta nyt mä sentään tiedän, mistä tää hermokipu johtuu: viime viikon ENMG:ssa todettiin hermovaurio, joka ei olekaan polvitasolla, kuten oletus oli vaan paljon ylempänä, vähintään reidessä mutta todennäköisemmin lannerangan kohdalla tai vielä ylempänäkin. Kyseessä voi olla esim. pullistuma tai sitten joku ihan muu asia, johon otetaan varmaan kantaa ortopedin kontrollissa tällä viikolla. Tai luulen, että otetaan mutta eihän sitä tiedä.

Ajatukset hermovaurion ja ihan kaiken nyt tässä viime viikkoina terveysasioissa tapahtuneiden asioiden suhteen ovat pyörineet aika paljonkin mielessä. Ihan väkisinkin... Välillä pohtii tiettyjä menneitä asioita esim. ortopediselta osastolta ja sitä, miten mitäkin asioita hoidettiin tai ei hoidettu. Tietyt asiat ja tilanteet tuntuvat ihan käsittämättömiltä nykytilanteen ja -tiedon valossa. Tulin väärin kohdelluksi muutaman kerran, ja nämä ovat asioita, joita ei voi ohittaa ja unohtaa.

Terveysasioiden suhteen "toimeen tarttumista" pohdin viime postauksessa ja nyt voin sanoa, että juu, toimeen on tartuttu ja aika napakastikin, sillä muutoin ajan myötä "muistot kultautuvat" ja kohta sitä varmaan muuten ajattelisi, että antaa olla, ei tässä mitään... Vaikka ei tiettyjä asioita pidä hyväksyä. Oon selvitellyt myös tiettyjä kuntoutusasioitakin tässä ohessa, sillä Kelan tekemät kilpailutukset vaikuttavat niihin ja mun kuntoutuksiin fysioterapian osalta ainakin tämänhetkisen tiedon mukaan. Näistä ei kuitenkaan sen enempää nyt tässä, kerron sitten, kun on kerrottavaa... Jos on kerrottavaa :)

Nyt juuri mun fiilis on ihan hyvä, mutta näihin viime viikkoihin on liittynyt kyllä ihan oikeasti niin paljon kaikenlaista negatiivista tapahtumaa myös muussakin arjessa ja olosuhteissa, että välillä on kyllä todella mietitty niitä kuuluisia syntyjä syviä sekä itse että läheistenkin kanssa. Ihmeellinen negatiivisten asioiden kasautuma! Ihmisillä ja ylipäätään läheisillä on onneksi kaikki hyvin eikä näihin negatiivisiin asioihin jumiuduttu olla. Silti pientä ja isompaa vastoinkäymistä on muuten piisannut niin, että lopulta on jo kaikki naurattanutkin, kun kaikki on tuntunut menevän niin totaalisen pieleen :) Erityisesti kaikenlaisten teknisten vempaimien ja arjessa tärkeiden laitteiden, kulkuneuvojen, kodin toimivuuden ym. suhteen on piisannut jos jonkinlaista säätämistä ja selvittelyä myös läheisillä. Näihin mun terveyskuvioihin lisättynä. Mutta ehkäpä tämä suunta tästä kääntyy... Niin mulla kuin muillakin! Pakko uskoa niin, on tässä jo tarvottu ihan tarpeeksi pohjamudissa.

Mutta niin, siitä eilisestä fysioterapiasta. Puhuttiin hermovauriokuviosta vähän enemmänkin ja käytiin kuulumisia läpi. Fyssari arveli, että on hyvä nyt testata sekä nilkan voimia että myös nilkan/pohkeen tuntoaistiakin mm. kylmän, kuuman ja terävän sekä kevyen kosketuksen osalta, sillä tuota tuntoa ja voimia ei tarkemmin ollut testattu nyt ihan hetkeen ollenkaan. Nilkan tuntoaisti ja voima on vähän parempi mitä ihan alkuun oli silloin reilu 5 viikkoa sitten leikkauksen jälkeen mutta selkeästi lämpötuntemuksissa on häikkää ja myös terävä/kevyt kosketus -aistimusten osalta ero oli selkeä vasempaan jalkaterään verrattuna.

Sen lisäksi en myöskään saanut juurikaan vastustettua oikealla nilkalla fyssarin voimatestausta. Siis sitä, että mun ois pitänyt pitää nilkka koukussa kun hän koitti vetää nilkkaa ojennukseen... Ojennukseenhan se nilkka meni vähän väkisinkin. Mutta nilkkaa pystyy pikkusen paremmin kuitenkin koukistamaan mitä alkuun, tämä on positiivista.

Refleksejä myös fyssari testasi ja esim. akillesrefleksi oli vasemmalla puolella normaali mutta oikealla puolella refleksiä ei saatu esiin. Suoran jalan nostotestissä (fyssari nosti jalkaa) eli SRL tuli kipua nivuseen mutta myös säteilykipua istuinkyhmyn seutuville. Lisäksi puhuttiin selän asentohoidoista, tietyistä liikkeistä, joita voin sovelletusti tehdä hermotuksen aktivointiin ja fyssari myös käsitteli vasemman olkaseudun faskioita. Huomenna meen taas fysioterapiaan mutta toiselle fyssarille, joka jatkaa osaltaan olkapään ja käsivarren sekä hartioiden käsittelyä. Kyselin, onko vähän liian vähän aikaa näiden fysioterapioiden välillä mutta ei kuulemma, kun vähän eri asioista nyt kyse kuitenkin, joten menoksi siis myös huomenna.

Lantion luusiirteen ottokohdan haavan kanssakin on ollut häikkää. Se ei mennytkään kiinni vaan reunaan muodostui onkalo... Noh, siitäkin olin jo ortopedin pyynnöstä viime viikolla haavahoitajalla, joka poisti sisemmältä tunkevaa tikkiä jonkin verran pois ja nyt on haavan tilanne jo paljon rauhallisempi. Onneksi!! Jos saan vaan luvan (ja luulisin, että saan, ainakin jos homma menee kuten edellisessä toipumisessa ja haava on kiinni kunnolla), marraskuun alkupuolella Peurungan kuntoutusjaksolla pääsisin sitten altaallekin taas, jee...! Pitää pitää sormet ja varpaat ristissä.

Leikattu olkapää on mennyt tässä nyt vähän "sivussa", eli samaan tyyliin kuin maaliskuussakin. Enemmillä ja vähemmillä kivuilla riippuen monistakin eri asioista mutta kun asia on tuttua, ei siinä ole ollut ihmeteltävää sen enempää ja toivottavasti nyt ei sen enempää tarvitsisikaan. Täytyy toivoa parasta mutta ei liikoja. Tässä vaiheessa ei voi vielä oikein muuta tehdä kuin temppuilla ortoosin kanssa ja odotella luutumista vähän varovaisemmin liikkein - katsotaan, mitä perjantain röntgen kertoo vai kertooko vielä mitään... Jännää. 

Enemmän kuitenkin on melkeinpä nyt muiden nivelten ja asioiden kanssa ollut hankaluuksia viime päivinä. Erityisesti vasen lonkka aiheuttaa harmia ja tuskan huokailuja, ja tätäkin asiaa tutkitaan jatkossa. Niinhän se tosin onkin, että ne isoimmat ongelmat ja kivut menevät aina ykkösenä tietoisuuteen muiden jäädessä vähän taka-alalle.

Tätähän se mulla on aina, erilaisten nivelten ongelmien kanssa tasapainoilua ja pärjäilyä päivästä toiseen. Joka päivä vähän eri tavalla miten edellisenä päivänä. Päivät eivät ole keskenään kaksosia.