Pikainen blogipäivitys kun on hankalaa tämä yhdellä kädellä naputtelu. Eilen siis tehtiin vasemman olkapään luudutus ja nyt oon suunnitellusti ortopedisella osastolla. Ennakko-odotuksiin nähden reissu on ollut jotenkin rankempi kyllä, eli oon ollut huomattavasti avuttomampi mitä kuvittelin ehkä alitajuisesti etukäteen olevani. Mutta nyt on myönnettävä, että tarvitsen paljon apua ja että kyllä näin yksikätisenä on todella avutonta.
Mulla on myös kädessä vielä väliaikainen ortoosi ja se pitää huomenna vielä tehdä uusiksi. Fyssarikaan ei oo vielä käynyt mua jumppauttamassa ja oon päässyt tähän mennessä vasta sängyn reunalle istumaan ja seisomaan. On hidasta ja vaikeeta ja kovat kipulääkkeet (olkapää on ollut odotetustikin plexuspuudutuksen haihduttua yöllä ja tänään tosi kipeä, no nyt illalla ei niin pahasti enää) aiheuttavat sen, että mulla nuo muut nivelet eivät tunne nyt normaaleista subluksaatioista kipua ja on tosi varovaista kun en ylös noustessa tiedä, onko nivel paikallaan vaiko ei.
Itse leikkaus meni suunnitellusti ja hyvin, joskin se kesti valmisteluineen paljon pidempään mitä oli arveltu. Jatko on epäselvää vielä, siis että kauanko oon osastolla. Kuntoutusosastoa itse toivoin myös jatkohoitopaikaksi mutta siellä ei oikein oo tilaa... Mutta sen sanoin tänään kiertäneenne mua tuntemattomalle ortopedille, että en mä kyllä mihinkään tk:n osastolle lähde hoitoon vaan siinä kunnossa mun on oltava, että voin kotiutua kotiin saatavan tuen ja avun kanssa sitten aikanaan suoraan kotiin. Mutta nyt ei oo vielä sen aika. Päivä kerrallaan eteenpäin :) Keeping the faith!
Pikaisia toipumisia ja keväistä, auringon valaisemaa mieltä!
VastaaPoistaKiitoksia toivotuksista :)
VastaaPoista