Kuva

Kuva

torstai 12. tammikuuta 2017

Narkoosimobilisaatiosta tähystykseen

Otsikkohan se kaiken kertoo. Tänään oli siis luvassa polven narkoosimobilisaatio, mutta päivästä muodostuikin eräänlainen yllätyksellinen seikkailu.

Olin sovitusti aamulla keskussairaalalla klo 7 jälkeen. Toisena oli mun vuoro. Tutkimuksen suorittava ortopedi kävi mua preoperatiivisen aulassa moikkaamassa, ja lopulta hän päätyikin tilannekatsaustani kuunnellessaan ja kysellessään siihen, että voitaisiinkin tehdä polven tähystysleikkaus, jotta nähdään, mitä polven sisällä on tapahtunut. Totesin, että no ei kun vaan, samalla vaan kaikki :) Ortopedi näytti peukkua että selvä homma, hänpä juttelee hoitajalle suunnitelman muutoksesta ja minä näytin peukkua takaisin. Kiireelliset labrat otettiin ja lopulta 12 jälkeen mut kärrättiin leikkuriin. Mulla on täällä oma pyörätuoli ja kepit matkassa.

Siellä sitten valmisteltiin, verenpainemittari, EKG-läpyskät, kanyyli tippaa varten laitettiin. Leikkaussalissa soi joku radiokanava, joka soitti 70- ja 80-lukujen discomusaa. Hoitajat naureskelivat, että nyt on kanava kyllä hiukan hämärä, ja mä totesin, että no tottakai se oli hämärä, EDS-kanava varmaan, kun tällainen hämärä EDS-potilaskin tänne saliin tuli :D Siinä höpöteltiin kaikkea. Ei kauheasti ehtinyt jännittää.

Sitten oli puhetta, että minkäslainen anestesia mulle nyt sitten tehdäänkään. Spinaalipuudutusta ehdotettiin, enkä ollut siitä kovinkaan innostunut aiemmat spinaalipuudutukset ja niiden laiton hankaluus tietäen, mutta suostuin. Ensin yksi anestesialääkäri yritti saada mun selkä pyöristettynä istuessa puudutusta laitettua mutta ei onnistunut. Sitten soitettiin toinen anestesialääkäri ja tunnistinkin, että hän puudutti mut silloin ennen lonkkaleikkausta. Silloinkaan ei meinannut onnistua, kunnes lopulta löytyi joku "outo väli", josta onnistui. Noh, nyt oli myös hilkulla, että onnistuuko puudutus vai ei, mutta lopulta se saatiin onnistumaan. "JES! Todella hieno homma!" hihkuivat lääkärit. "Oot sä kyllä melkoinen sissi kun kestit tämän", sanoi heistä toinen. Totesin, että no, tässä on tottunut ajan mittaan tähän sissinä olemiseen kyllä muutenkin, en pienistä säikähdä... ;)

Puudutuspa ei lähtenytkään tehoamaan heti kuten kuuluu. Se ei valunut leikattavaan jalkaan vaan päällimmäinen jalka puutui... "No on kyllä ihme juttu, todella harvinaista!" sanoivat anestesialääkärit ja mä mietin mielessäni, että niinpä niin... :) Joutuivat kääntelemään mua siinä leikkauspöydällä, ja lopulta puudutus valui leikattavaankin jalkaan ja se putsailtiin ja aseteltiin oikeaan asentoon ym.

Leikkaava ortopedi (parin erikoistuvan kera) saapui paikalle ja homma pääsi alkuun. Seurasin koko ajan itsekin ruudulta, mitä tehdään. Mielenkiintoista! Ja juteltiin siinä välillä myös kaikkea. Löytyi mm. ulkosivulta revennyttä kierukkaa, josta osa poistettiin ja osa kiinnitettiin paikalleen ankkureilla, ja lisäksi 2-asteen rustovauriota polvilumpion takapinnalta sekä "trochleasta sentraalisesti" ja näiden lisäksi polven takanivelpinnasta puuttui rusto luupinnalle saakka.

Operaation jälkeen sitten heräämössä vierähti tovi jos toinenkin, puudutus liukeni tosi hitaasti. Lopulta pääsin yrittämään ylösnousua ja vessareissua ja fyssari kävi myös mun luona, kun mietin, miten kykenen liikkeelle. No oli kyllä todella vaikeaa päästä edes seisomaan, polvi oli niin kipeä kun yritin painoa sille siirtää. Inhottavasti myös lonksui, eli ei lonkseeseen kyllä leikkaus auttanut... Tosin se nyt onkin selvä, että rustovauriot ovat mitä ovat ja polven yliliikkuvuus ei mihinkään tähystyksellä poistu. Mutta kun nuo polven liikuttamisesta aiheutuvat kivut vaan saataisiin kuriin... Ja että liikkuminen helpottuisi! Sitä mä toivon eniten. Ortopedi kävikin heräämössä moikkaamassa ja kertoi vielä tilanteesta ja että aika näyttää, miten menee. Tsemppiä toivotti ja 6 viikon päästä menen polille taas, niin tsekataan tilanne.

Että tämmöstä. Nyt mä oon kuitenkin vielä osastolla ainakin ensi yön, liikkuminen oli niin vaikeaa heräämössä, että katsottiin paremmaksi, että oon täällä vielä enkä mene kotiin. Kyselin jatkosuunnitelmista mm. liikkumisen, osastolla olon ja kuntoutuksen suhteen... Siitä ei vielä tiedetä, milloin pääsen kotiin. Jos vointi huomenna on parempi ja liikkuminen helpompaa, niin sitten tietysti kotiin mahdollisimman pian. Mutta katsotaan.

Loppuun vielä parit kuvat tästä päivästä.

4 kommenttia:

  1. Hienoa,että ortopedit tekevät extempore ratkaisuja!
    Jos tämäkin operaatio olis ollu tiedossa,olis se vaan saanut jahkailuja ja liikaa pohdintaa osakseen.Ja meibii,jäänyt tekemättä.
    Joskua on vaan kaikkein paras ratkaisu luottaa...
    Eiku toipumisia!

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että jotain edistystä vihdoin. Tähystyksestä sai varmasti tärkeää tietoa jatkosuunnitelmia varten. Tsemppiä toipumiseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllähän tuo kannatti tähystää. Jännä nähdä, miten toipuu ja auttaako kipuihin vaiko ei... Instabiliteettiahan tuolla on tietty yhä. 6 viikon päästä on sit taas treffit ortopedin kanssa polilla :)

      Poista

Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.