"Juha88 tulin tänne takiasi ja siinä sä vaan istut tuijotellen lasiasi
Juha88 tulin tänne takiasi mut eipä musta taida silti tulla pariasi..."
...soi mulla päässä. On soinut koko päivän, siitä lähtien, kun mä heräsin osastolla aamupalakärryjen kolinaan ja kysymykseen: "Huomenta, saisko olla kahvia?" Kunnon korvamato taas :D Tuo kyseinen biisi vääntyi tossa jo "kollegan" kanssa niin, että "[ortopedin nimi] tulin tänne takiasi ja siinä sä vaan istut tuijotellen skooppiasi..." :D Hehee, tuolle on naurettu :D :D
Nyt oon kuitenkin jo kotona, kotisohvalla. Oli kyllä kaiken kaikkiaan melko mielenkiintoinen reissu sairaalalla - kuvittelin tulevani ensin vaan kohtuupikaiselle käynnille päiväseltään mutta sitten olinkin lopulta sairaalassa 2 vuorokautta. Sattuuhan sitä! (varsinkin niveliin :D)
Eilen en jaksanut enkä ehtinyt kirjoitella. Siinä päivän mittaan tapahtui kaikenlaista. Leikkauksen jälkeinen yö oli ollut levoton, kävin ylikierroksilla kaikesta nopeaan tahtiin tapahtuneesta enkä saanut kunnolla unta ja sitten kun nukahdin, heräsin puoli viiden aikoihin tosi voimakkaaseen kipuun ja jouduin soittamaan hoitajalta kipulääkettä. Kävin myös avustettuna vessassa. Tän jälkeen en saanutkaan enää unta, vaan kuuntelin musaa, kunnes aamupala tuotiin joskus 7.20 maissa.
Aika pian aamupalan ja muiden huoneen aamutoimien jälkeen jo heti olikin lääkärikierroksen aika ja heti sen jälkeen fyssarin kanssa pientä kävelyn ja parin muun istuen tehtävän liikkeen harjoittelua. Olin lääkärikierrosta aika surkeana, suututti ja itketti koko tilanne monestakin syystä johtuen ja itkin sitten fyssarillekin harmitustani siinä. Samoin sitä, että kävely oli niin älyttömän vaikeaa ja hidasta kävelytelineenkin kanssa.
Tämän jälkeen hoitaja ja fyssari avustivat mut suihkuun ja he lohduttivat, että ihan varmasti tämä koko tilanne ja kaikki tapahtunut harmittaa, se on luonnollista, mutta hyvä, että osaan kuitenkin itkeä. No juu, osaanhan mä... mutta useammin kuitenkin peitän tai hillitsen sen itkun, koska muuten siitä ei tulisi loppua. Eilen tuntuikin kyllä siltä, että patoutumat purkautuivat aika tehokkaasti... :) Ortopedi(e)nkin kanssa juttelin (no... Puhuttiin hyvin suoraan, puolin ja toisin) päivän mittaan pariinkin kertaan, ja lopulta kaikesta keskustelusta tuli ihan hyvä fiilis myös mulle. Nyt vaan odotetaan, millainen lopputulos leikkauksesta saadaan, ei ole mitään ennusteita mulle annettu. Se vaan sanottiin, että tämä operaatio oli tarpeellinen ja ortopedi oli tyytyväinen, että se päätettiin tehdä.
Toiveissa olisi, että kivut helpottuisivat jonkin verran, vaikka ei tietysti näitä mulla olevia polven vaurioita parantaa voidakaan millään tähystyksellä. Myöskään polven epävakauteen leikkaus ei auta ja voi olla, että polvi on epävakaampikin vielä, kun "väliosia" on poistettu. Lihasvoimaa pitäisi nyt sitten harjoituttaa kykenemisen mukaan. Toki teen sen, mitä pystyn, se on täysin selvä asia. Mun fyssari soittaakin ensi viikolla, ja sitten mietitään, miten edetään. 6 viikon päästä on sit se ortopedin poliaika, ja samana päivänä tapaan fysiatrinkin.
Mutta se on kyllä todettava, että ainakin nyt pari päivää leikkauksen jälkeen on kävely todella huteraa... Huteraa siksi, että kävelen keppien kanssa ns. nelipistekävelyä, jossa oikea jalka on voimaton letku ja vasen jalka nyt sekä kipeä leikkauksesta että letkumpi mitä ennen + lonkka on myös kipeä. Keskussairaalan fyssari ehdottikin, että mites jos pyytäisin rollaattorinkin lainaan kotiin, mutta totesin että sitä suositeltiin jo kuntoutusosastolta ja en silloinkaan ollut asiasta kovin innostunut, kun näitä apuvälineitä piisaa :D Mä koitan kävellä nyt kepeillä sen mitä pystyn, ja sitten kun en pysty, otan pyörätuolin alle.
Pyörätuolista pitikin sanoa, että tuo mun uusi tuoli on kyllä tosi toimiva! Hyvin sillä pääsi keskussairaalan käytävillä liikkeelle. Se liukuu sisällä tasaisella lattialla hyvin ja on jopa mullekin suht "kevyt" kelata sisätiloissa niin, että kun en ihan kovin kovalla vauhdilla koita päästä, mulla tärisee kädetkin jälkikäteen kohtuullisen vähän. Ei mitään kauheaa vatkausta siis, kun maltillisia määriä kelaa kerrallaan :) Ja onhan se pyörätuolilla kelaus käsitreeniäkin sitten. Ulkona en pysty itse kelaamaan, mutta sinne on sitten muut apuvälineet, ja tällä kävelyllä en kyllä ulkona muutenkaan uskalla nyt juuri liikkua, jalat on kuin Bambilla :D
"Juha88 tulin tänne takiasi mut eipä musta taida silti tulla pariasi
Jee..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.