Toimintaterapiaa ja puutunutta kinttua

Aamulla sain ihmetellä taas omaa kroppaa: yöllä johonkin aikaan heräsin siihen, etten tuntenut mun oikeaa (leikattua) jalkaa ollenkaan, siis se oli puutunut reidestä varpaisiin saakka kokonaan. Jalkaa ei pystynyt liikuttamaan, varpaatkaan eivät heiluneet. 

Olin nukkunut selälläni mutta sitä tietenkään en tiedä, missä asennossa sitä ennen - olinko ollut ihan solmussa? 

Hiukan säpsäytti, mutta oon niin tottunut käsien ja sormien jokaöiseen puutumiseen, että korjasin omaa asentoa varovasti ja herättelin jalkaa ja kyllä se tunto ja jalan "normaali" liikkuvuus siihen sitten palautui eikä mulla mitään paniikkia ollut. Nukahdin uudestaan tuon jälkeen kyllä melko äkkiä enkä sen enempää asiaa miettinyt, mutta aamulla ihmettelin herätessäni kyllä, että mikähän ihme homma tuokin oli. Hermo jossakin nivusen/alaraajan/selän kohdalla puristuksissa? Verenkierto jalkaan häiriintyi nukkuessa jostakin syystä?

Kävin kyllä eilen Peurungassa altaallakin ja rasitin itseäni "vähän" liikaa (kun oon niin fiiliksissä aina siellä vedessä, jossa liikkuminen on mulle niin äärimmäisen paljon helpompaa kuin maalla)... En päässyt kunnolla itse altaasta ylös ja uimavalvojan piti mut taluttaa suihkuun (kiitos vaan Peurungan henkilökunnalle, kun ovat sähäköitä toimimaan, jos huomaavat että joku ei pärjää!). Jalat eivät ottaneet alle vaan tutisivat ja heiluivat vaan joka suuntaan ja jäin "jumiin" rappusiin pitäen kiinni kaiteista taas ihan kaikin voimin. Joten saattoi tuo jalan puutuminen jotenkin rasituksestakin johtua. Oli mitä oli, mutta toivottavasti tuota ei uudestaan tule. Nyt on ollut päivän ajan kävellessä oikea jalkaterä ja nilkka jotenkin jähmeä, mutta muuten liikkuminen onnistuu kyllä tähän mun omaan tyyliin eikä ole mitään isompia kipujakaan ollut. Huomenna voi kyllä olla pahempi päivä kuin tänään (jostakin syystä toinen päivä altaan jälkeen on muutenkin mulle aina vaikeampi, sen verran viiveellä kipu/rasitus yleensä tulee).

Toimintaterapeutin luona kävin myös nyt toissapäivänä. Oli tosi hyvä käynti, sain monenlaista pienapuvälinettä mm. peseytymiseen ja ruuanlaittoon mukaan! Lisäksi tuet peukalon tyviniveliin ja ranteisiin, jotka tukevat sopivasti mutteivät estä kokonaan ranteen liikettä.

Tuki näyttää kuvassa jäykemmältä kuin onkaan, mutta rystyset jäävät kuitenkin ihan vapaiksi normaalille toiminnalle eli ei tuo mikään kipsi todellakaan ole :D Eikä tarvitsekaan. Eikä häiritsevän näkyväkään, vaikka onhan tuollainen ihonvärinen tuki aika hmmh... säälittävän näköinen eikä siinä mitään asennetta ole... Olisi vaikka mustavalkoraidallinen, kävisi mun Marimekon Joonas-laukkuunkin ;) Tuossa peukaloa pitkin menevä tarran alla näkyvä vähän tummempi kaistale on se kohta, jossa menee kovempi tuki ja se estää ylimääräistä tyvinivelen liikettä ja samalla mulla tosi inhottavaa pauketta, lonksetta ja rutinaa, mitä ranteissa ja erityisesti oikean peukalon tyvinivelessä on.

Kokeilin mä paria muunlaistakin rannetukea, mutta toinen niistä oli aivan liian löysä ajaakseen asiaansa ja toinen puolestaan lähes juurikin kipsin kaltainen kova mötikkä. Eipä sellaisen kanssa paljon kepistä kiinni pidettäisi eikä muutenkaan käsillä paljoa arjessa tehtäisi. Joten nämä eivät olleet ollenkaan mun tarpeisiin sopivia tukia. Täytyy olla sopiva tuki muttei mikään liikkumaton mötikkä.

Muutama apuväline jäi vielä saamatta, niitä ei nyt ollut varastossa vaan ne saan jälkikäteen kun varastoja on täydennetty. Lepolastoistakin puhuttiin, ne puolestaan tehdään fysiatrian polilla, joten niitä kysäisen sitten kun seuraavan kerran fysiatrialle menen. Näiden lisäksi toinen erilaisiin työtuoleihin ja niiden säätöihin "erikoistunut" toimintaterapeutti ottaa yhteyttä vielä, niin menen testaamaan,  löytyisikö mulle sopivaa vähän korkeampaa pyörillä kulkevaa tuolia keittiöön, jossa pystyisin paremmin istumaan ja pystyisin siten tekemään keittiössäkin askareita, laittaa ruokaa ym. Katsotaan :) Uskon, että joku tuoli löytyy! Jalkojen nivelet täytyy siinä saada juuri tietyllä tavalla ja tiettyyn asentoon (yleensä polvet suoraksi ja lonkat mielellään hyvin loivaan kulmaan jos suoraksi ei ole mahdollista jalkoja saada kuten maatessa), että istuminen onnistuu jotenkin eikä mene sellaiseksi heilumiseksi ja vääntelehtimiseksi se mun oleminen. Mutta oishan sellaisella tuolilla ehdottomasti helpompaa toimia keittiössä kuin huojua seisomassa pieniä hetkiä ja sitten taas käydä lepuuttamassa sohvalla.

Huomenna soittaa työterveyslääkäri niistä

sydämen holter-tuloksista. Tuskinpa niissä mitään ihmeellistä on. Nyt ei olekaan sitten sen kummempaa tiedossa hetkeen, ensi viikolla käyn todennäköisesti lähempänä viimeistä kertaa töissä hoitamassa asioita ja sitten ei välttämättä tämän kuun aikana kauheasti tapahdukaan muuta "pakollista" - ainoastaan kivoja asioita, mm. SuomiLove-konsertti ja onpa pitkästä aikaa karaokeiltakin suunnitteilla :) Jee!