Kuva

Kuva

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Ihmisistä

Tässä viime päivinä on tullut pohdittua jälleen monenlaisia juttuja. Eniten oon varmaankin miettinyt ihmisten käyttäytymistä ja sitä, millaisia ihmisiä ja persoonia mun lähi- ja ystäväpiiriin kuuluukaan. Sekä sitä, millaiseksi tämä koko lähellä pyörivä porukka ystävistä sukulaisiin on muutaman viime vuoden aikana muotoutunut.

Jotenkin musta tuntuu, etten ihmisten käytöksessä jaksa tätä nykyä enää yhtään "turhanpäiväistä" höpinää tai sitä, että puhutaan paljon, mutta puheessa ei ole mitään sisältöä. En jaksa kuunnella ihmisiä, joiden suurin ongelma olisi - no, sanotaan nyt vaikkapa kärjistetysti tekokynnen katkeaminen, jonkun tietyn merkkilaukun puuttuminen omasta laukkuvalikoimasta tai että nyt ei ole syystä x vaikka vaatekaappia täytetty viimeisimmillä merkkivaatteilla. Enkä jaksa energiasyöppöjä, jotka puhuvat vain itsestään, omista "ongelmistaan" (jotka voivat jonkun toisen mielestä olla aika pieniä, vaikka toki, suotakoon meille jokaiselle tämän pallon asukkaalle oma näkemys ja kokemus siitä, mikä kenellekin on ongelma) eivätkä kertaakaan oman vaahtoamisensa aikana ehdi, tajua tai ymmärrä kysyä, miten sillä toisella keskustelun (ai mikä keskustelu? Yksinpaasaustahan tuo on!) osapuolella meneekään ja mitä hänelle kuuluu.

Siis minäkin rakastan kyllä naisellisia hömpötyksiä, on ripsenpidennyksetkin, merkkilaukkujakin, kaapista löytyy jopa merkkivaatteita. Rakastan myös designia, kauniita asioita, sisustamista. Välillä varmaan itsekin innostuessani saatan paasata jostakin omasta jutusta ja varmaan jonkun mielestä pyöritän liikaa kaikkia ajatuksia "päissäni" (hehe, ymmärtänette pienen sanaleikin), kun aika pienet on piirit ja kuviot nykyään.

Mutta: mun elämä ei pyöri pelkän materian, ulkoisen olemuksen eikä myöskään muun pinnallisen, pelkän kuoren, ympärillä. Ja jos joskus vuosia sitten olen saattanut pyöriä vähän liikaa oman navan ympärillä, väittäisin, että näin ei todella ole enää. Elämä kyllä opettaa ja laittaa nöyrtymään meistä jokaisen jossakin vaiheessa ja kyllä sairastuminen on ollut ihan väkisinkin ollut mulle mieletön myllerrys, arvojen ja omien ihanteiden tarkistuksen paikka.

Arvostan ennen kaikkea ihmisten aitoutta, inhimillisyyttä, avoimuutta, rehellisyyttä. Kykyä heittäytyä hetkeen, näyttää oma herkkä puolensa ja kykyä keskustella syvällisesti. Myös tilannekomiikka, musta ja aivan hullu huumori kuuluvat ominaisuuksiin, joita ihmisessä arvostan - huumori ja heittäytymisen taito kertovat mun mielestä myös ihmisen aitoudesta ja avoimuudesta. Hyvässä huumorissa on parhaimmillaan myös tavattoman suuri määrä herkkyyttä ja tunneälykkyyttä taustalla.

Omat läheisimmät ystäväni ovat tietysti hyvinkin erilaisia, ja niin täytyykin olla. Korurasiassa täytyy olla erilaisia koruja, jotta tasapaino säilyisi. Mutta kaikkia ystäviäni yhdistävät edellä mainitsemani ominaisuudet. Viime aikoina erityisesti hyvin syvälliset, pohdiskelevaiset ystävyyssuhteet ovat vahvistuneet, sillä on valitettavan montakin läheistä ystävää, kenellä on taustallaan monia ikäviä asioita. Nämä erilaiset vaikeudet yhdistävät meitä. Toisaalta myös ex tempore -henkisyys on korostunut ja jälleen peräänkuuluttamani hullu huumori, joka myös auttaa kaikkia jaksamaan ja tavallaan myös käsittelemään tiettyjä vaikeita tuntemuksia.

Moni saattaa viettää aikaansa itselleen aivan vääränlaisten ihmisten seurassa. Sellaisten ihmisten kanssa, jotka imevät ihmisestä kaiken voiman, tukahduttavat henkilön oman minuuden ja ne syvimmät tarpeet, joita jokainen kuitenkin kaipaisi, jotta voisi tuntea itsensä hyväksytyksi juuri sellaisena kun on. Täältä kotiympyröistä katselen välillä tosi hämmentyneenä ja surullisena ihmetellen, kuinka paljon eri ihmiset miettivätkään nykyään vain sitä, miten kukakin henkilö - muka "ystävä" - hyödyttäisi jotenkin. Halutaan kuulua "piireihin", koska niistä on hyötyä itselle. On "ystäviä", joiden seura kyllä kelpaa, mutta ei oikeasti henkilön aitouden tai syvän ystävyyden vuoksi vaan siksi, että tätä henkilöä tarvitaan muista syistä. Ajatellaan, että tämän henkilön "ystävä" haluan olla, koska hänestä on hyötyä uralleni. Haluan saada mainetta ja kunniaa, julkisuutta. Kun tämä henkilö kuuluu "ystäväpiiriini", saan sitä buustausta, jota tarvitsen saadakseni jotakin materiaa ja ihailua.

Hyötyykö tällaisista "ystävistä" lopulta? Ovatko nämä siipeilijät, ulkoisesti menestyvät henkilöt tukenasi, kun elämä heittää tuosta noin vaan, mitään kyselemättä ja anteeksi pyytelemättä, sormia napsauttaen eteesi jonkin ison vaikeuden, suuren haasteen, jota et välttämättä yksin pysty selättämään? 

Jos olisit itsellesi rehellinen, tietäisitkö tältä istumalta, kumman sinä valitsisit: teennäistä iloa, näennäistä mainetta ja kunniaa sekä "piirejä" henkisesti köyhässä ja kylmässä seurassa vaiko lämminhenkisen, välittävän, syvällisen ja hullun huumorin illan ymmärtävän porukan seurassa?

Ainakin minä tietäisin. Tai paremminkin: TIEDÄN.


11 kommenttia:

  1. Syvällisiä hienoja ajatuksia. Kumpa sitä osaisikin olla ihminen ihmiselle, läheinen läheiselle - oikealla tavalla tsemppaaja sinullekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos akilleija :)

      Kyllä olet ollutkin. Toivottavasti minäkin sulle, vertainen ehkä ainakin :)

      Poista
  2. Samanlaisia juttuja on tullut mietittyä paljon. Kyllä se vaan on niin, että isommat vaikeudet elämässä laittavat arvojärjestyksen uusiksi. Tällaisten ihmisten kanssa keskustellessa pääsee usein paljon syvemmälle tasolle kuin näiden "apua, mun tekokynsi halkesi" -ihmisten. Joidenkin uusien tuttavuuksien kanssa on vaan tosi helppo keskustella (usein heillä myös taustalla jotain rankempia elämänkokemuksia) ja sitten joidenkin kanssa juttu jää aina pinnalliselle tasolle pitkänkin tuttavuuden/kaveruuden jälkeen. Mä olen löytänyt ihan mielettömiä ihmisiä elämääni tässä viimeisen vuoden aikana. Kun vaan olen uskaltanut olla avoin ja kertoa asioistani vastapuolelle rehellisesti. Siis pienen tunnustelun jälkeen toki, en mä nyt näitä asioita heti lado pöytään. :D Sen vaan jotenkin tietää, kelle voi kertoa. Joillekin en sitten taas vaan katso tarpeelliseksi avautua.. Mut just sama mulla, että en oikein enää jaksa viettää aikaa sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa juttu on just tuota merkkilaukkutasoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin :) En tiiä ootko kattonut Kingiä, mutta siinähän oli tää Hippu Kyl erg -hahmo, joka oli kyllä hyvä tällainen wannabe, olevinaan tärkeä, muka hyvä laulaja, halusi piireihin... :D huvittava ilmestys! Puhui myös paljon muttei yhtään asiaa.

      Sulla on kyllä kirjoitusten perusteella hyvin samantyyppisiä asioita mielessä kuin mullakin. Sillä mä joskus aloin sun blogia lukemaankin :) Jospa joskus vaikka nähtäisiinkin jossain...

      Poista
    2. Siis Kylberg 😄 Mihin se b-kirjain tuosta välistä katosi...

      Poista
    3. Haha. :D En ole oikeastaan katsonut Kingiä, mitä nyt joskus on ollut telkkari auki sen aikaan. Mutta tiedän kyllä, miltä tuo tyyppi näyttää ja jonkin sen esityksenkin taisin nähdä. :)

      Joo samanlaisia ajatuksia meillä on monesti. Voihan se olla, että joskus törmätään jossain! :)

      Poista
  3. Mä oon omien empiiristen havaintojeni puolesta tullut tulokseen: Ystävyyttä ei mitata suruissa vaan iloissa jotka voidaan jakaa ilman kateutta. Monesti ystävänä antaa itsestään paljon saamatta mitään. Ystävyys on hiljaisia hetkiä epätoivon partaalla. Meni vähän proosaksi, sorry:D

    VastaaPoista
  4. Meissä ihmisissä on niin kovin erilaisia luonteen kombinaatioita. Noista mainitsemistasi - rakastan syvällisiä keskusteluja, olen välillä turhankin avoin. Sen sijaan huumorintajuni on hmm... rajallinen. Ymmärtänet, jos kirjoitan tähän, että "tyhjän nauraminen" saa minut hämmentymään ja poistumaan paikalta. Tosikko siis. Mutta jos me tapaisimme - sinä ja minä - meillä riittäisi syvällistä puhuttavaa: lonkat ja muut sairauskertomukset. Saattaisi jonkun muun mielestä olla kovin tylsää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aivan varmasti meillä olisi paljon hyvää ja syvällistä keskusteltavaa, jos nähtäisiin! Ja varmasti sairauskertomusten läpikäyminen olisi myös ulkopuolisista/asiaa ymmärtämättömistä äärimmäisen tylsää... :)

      Poista

Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.