Summassaaressa jälleen!

Täälläpä ollaan jo toista päivää Aslakin nelosjaksolla. Viimeinen kuntoutusviikko siis. Ympyrä tietyllä tavalla sulkeutuu... Täällä on vietetty hienoja hetkiä ja tajuttu hetkeen tarttumisen merkityksestä ehkä enemmän kuin missään koskaan. Täällä tää mun "lonkkasaagakin" alkoi oikein kunnolla. Tai täällä alustavasti diagnosoitiin, että mulla todennäköisesti joku synnynnäinen vika on.

Tälle jaksolle kuuluisivat mm. lihaskunto- ja pyöräilytesti. Meidän väki suoritti lihaskuntotestit eilen, mutta mä en testiä tiestystikään voinut tehdä. Käsivoimia oisin tietty voinut muutoin testata, mutta kun noiden sormien puutumisten vuoksi on hankala pitää painoja käsissä, en siis tehnyt mitään. Otti kyllä vähän päähän, ois ollut hienoa, että oikeasti olis paremmassa kunnossa mitä ennen kuntoutusta ja että olis päässyt näkemään kuntoutuksen tulokset... Niinkuin positiivisessa mielessä kuntoutuksen tulokset eikä todeta, että jepjep, kuntouduin tällaiseksi "invaksi." Mut eipä mahda mitään. Elämä on kummallista.

Muuten kyllä on tosi hyvään saumaan tämä kuntoutusviikko. On ensinnäkin jo henkiseltä kannalta tosi hyvä olla juuri täällä. Lisäksi oon todennut, että tällä viikolla mulla "on elämä!" eli että pääsin hyvässä seurassa kotinurkista jonnekin muualle :) 

Biljardia ja ajanviettoa eilisiltana

Hauskat naiset sateessa :D

Mustavalkomeitsie - ihan niinkuin ois lunta! Piti vähän lepuuttaa kun oli pitkä ylämäki...

Täällä on upea luonto ja jos vaan olis vähän aurinkoisempaa tai poutaista, köpöttelisin rantaan taas nuotiopaikalle katselemaan järvelle, nauttimaan ja maalaamaan. (Huomenna päivällä lienee jo parempi keli, jospa sitten :) ) Lisäksi tämä henkilökunta täällä on tosi mukavaa. 

Meidän kuntoutusfyssari on ottanut ihan erilaisen asenteen tähän mun tilanteeseen kuin mitä se kumma toinen fyssari viime viikolla. Täällä oltiin aika kauhistuneita siitä, miten se aiempi fyssari mua kohteli ja kuinka käsittämättömiä ohjeita sain... Oli hyvä kuulla ja huomata, itsekin, että kyse oli vaan yhdestä epäpätevästä henkilöstä eikä koko ammattikunnan näkemyksestä mun tilanteeseen. Ja että jokaisen on tärkeää huomioida se, mitä oma kroppa kertoo ja että kipua ja outoja tuntemuksia täytyy kuunnella tarkasti.

Olin vaan ja kuuntelin itseäni...

Meidän fyssari totesi, että hänestä tuntuu että oon jäänyt jotenkin heitteille tämän mun hankalan toipumisen kanssa. Ja että kyllä nämä mun kivut ja muljahtelut + mun jalan voimattomuus pitää selvittää, sillä kyllä tässä vaiheessa jalan pitäisi nousta istuessakin lattiasta ylös ainakin jonkin verran, samaten myös maatessa. Kuulemma lihasheikkoudesta huolimatta. Kipujakaan ei kai ihan hirveästi pitäisi enää olla. Mistä lie nyt sitten kyse...

Fyssari lupasi jutella mun tilanteesta lääkärin kanssa vielä ennen huomista, jolloin mulla lääkärin aika täällä on. Saapa nähdä mitä lääkäri nyt sitten tuumaa... Täytynee varmaan pyytää joku lääkärin kirjoittama lausunto myös ensviikon ortopedikäyntiä varten. On sitten mun oma oirekuvaus tilanteesta ja kuntoutushenkilökunnan katsaus myös, jolloin tulee tilanne sitten katsottua ja selvitettyä oikein perusteellisesti.

Tämmöstä tänään ja huomenna jotain muuta :)