Tiistaisella työterveyskäynnillä sain monenlaista paperia matkaani. Kela jo ehti vaatia tietoa ja lausuntoa jäljellä olevasta työkyvystäni, joten lääkäri kirjoitti vaaditun paperin aiheesta. Tapaukseni on aika selkeä ja työkykyni kaiken järjen mukaan palautuu aikanaan normaaliksi (todennäköisesti uudella lonkkanivelellä), mutta tällä hetkellä paperissa lukee, etten ole työkykyinen. Joulukuun puolivälissä ortopedi toivottavasti laatii jatkosuunnitelman ja lisälausunnon. "Pakkohan se jatkosuunnitelma on tehdä", sanoi työterveyslääkäri. Toivottavasti näin on, sillä olisi kiva tietää, miten ja milloin asiat etenevät eikä odotella tässä kunnossa "jotakin", josta ei ole mitään varmuutta.
Tajusin myös pyytää tulostetun version lokakuisen ortopedikäynnin lausunnosta ja tänään olenkin kaikkia lausuntoja tutkinutkin tarkkaan. Olihan niissä taas tekstiä jos johonkin lähtöön, mutta myös varsinainen diagnoosi, "dysplasia coxae l. dx" ja puhuttiin kraniaalisuudesta ja muusta. Radiologi oli kesällä otettujen röntgenkuvien perusteella jo tuota dysplasiaa epäillyt ja todennut myös, että lonkassani on "etenkin kantava rustoväli selvästi madaltunut" ja "todetaan femurin caputin muodossa lievää litistymistä etenkin kantavalla rustopinnalla." Ja vielä: "Myös osteonekroosi on em. caputin litistymisen taustalla."
Kuullessani lokakuussa röntgenkuvien tuloksen, olin jo valmistautunut siihen, että aika rikkinäinen tuo lonkkanivel on - olin jo itse nähnyt röntgenkuvat, koska sain ne CD:llä ja maallikkokin pystyi vertailemaan, miltä näyttää terve ja sairas lonkkanivel. Niinpä kommentit ja spekulaatiot tekonivelleikkauksesta eivät siinä vaiheessa niin valtavana shokkiuutisena enää tulleet. Oikeastaan jo silloin, vuosia sitten, kun lonkkani ensimmäisiä kertoja kipuili oikein tosi kovasti ihan yhtäkkiä yliopistolta kotiin kävellessäni, mietin, että näinköhän sitä joskus leikkaukseen joutuu... Siinä vaiheessa en vain ollut valmis asiaa sen enempää käsittelemään enkä lääkäriin menemään ja totuutta kuulemaan.
Tuo osteonekroosi kuulostaa hirvitykseltä, suomennettuna se tarkoittaa luun kuoliota tai tässä tapauksessa "jonkinlaista verenkiertohäiriön aiheuttamaa muutosta luussa". Ei ole varmuutta siitä, onko mulla nyt sitten kuinka paha tuo reisiluun nupin tilanne, mutta mikäli tuo luhistuminen/nekroosi etenisi, aiheuttaa se käsittääkseni murtumavaaran. Ehkäpä siksi ottavat uudet röntgenkuvat piakkoin, että nähdään, onko tilanne edennyt.
Leikkaukseen pääsyn/joutumisen kriteerejä ovat myös mm. leposärky ja muu kova kipu, päivittäisen toimintakyvyn aleneminen, kävelymatkan lyhentyminen ja liikkumisvaikeudet jne. Jokaisen potilaan kohdalla toki tilanne katsotaan tapauskohtaisesti eikä leikkauksia pidä tehdä liian hätiköidyin johtopäätöksin.
Jännitän kyllä jonkin verran 16.12. olevaa polikäyntiä. Yritän valmistautua käyntiin kirjoittamalla mahdollisimman selkeän kuvauksen tämänhetkisestä tilanteestani ja siitä, mitä olen aikaisemmin pystynyt tekemään ja mitä toivoisin pystyväni tekemään tulevaisuudessa. (Toivottavasti ortopedi kuuntelee...) Vielä kun pääsisi kunnolla kuntosalille ja bodypumpiin, uimaan pitkää matkaa... Ja mikä tärkeintä, haluan päästä työkuntoon, olla "normaali" vaimo, äiti, ystävä ja sukulainen, pystyä kävelemään taas kunnolla, pitkiäkin matkoja, miettimättä kipua joka askeleella! Ja haluan myös pystyä muutenkin elämään normaalisti ilman tällaista rajoittuneisuutta. En nykyään esim. meinaa pystyä kenkiäkään laittamaan jalkaan enkä kumartua keräämään vaikkapa tavaroita lattialta. (Niinpä mulle ostettiinkin hyvin ystävällisesti kotiin pitkä kenkälusikka... ;))
Ei tällainen olotila sovi (muutamia viikkoja vaille) 35-vuotiaalle, haluan eloon!
"Mä herään eloon, eloon, eloon
Eloon, iloon, elämään
Eloon, eloon, eloon
Ja kyllä kestää kiittää..."
http://youtu.be/_myBektvtnM
Näillä ajatuksilla tänään. Hyvää huomista itsenäisyyspäivää itse kullekin ja rentouttavia vapaapäiviä!
-Hst
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.