Joulun välipäiviä!
Joulun vietto on sujunut perinteisesti sukulaisten, oman perheen ja ystävien kanssa aikaa viettäen. Lasten riemua on ollut mahtavaa seurata (3- ja 5-vuotiaiden aito jouluriemu on uskomaton ja kun vieläpä joulupäivänä kaikki v. 2007 jälkeen syntyneet seitsemän serkusta riemuitsivat yhtä aikaa, oli vauhti huima!) ja olla vaan. Jokin joulutunnelmasta on kyllä puuttunut kun lunta ei ole, on pimeää ja koko ajan sataa vettä, mutta eipähän ole ainakaan liukastumista tarvinnut pelätä. Ja aito joulutunnelmahan lähtee ihmisistä ja sydämistä!
Minulta on kyselty viime aikoina useaan otteeseen, miten lonkan dysplasia alkaa oireilla ja miten se käytännössä vaikuttaa liikkumiseen. Aiemmin postaamissani linkeissä on kerrottukin ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta sekä taustaa dysplasialle, mutta itse ajattelin kertoa nyt ihan vain omasta tilanteestani. Olenkin jo aiemmin kirjoittanut siitä, miten oma tilanteeni paheni, mutta en kovin tarkkaan muista oireista.
2000-luvun alkupuolella pudotin painoani reippaasti ja silloin kävin paljon sauvakävelemässä. Muistan, että usein lenkin jälkeen oikeassa nivusessa tuntui polttavalta, lievästi kipeältä ja kävely oli välillä illalla tämän vuoksi vähän "tönkköä." Oikein pitkän lenkin jälkeen saattoi yöllä ilmetä myös lepokipua, polttavaa tunnetta sekin. Arvelin, että tilanne johtui vaan liiasta treenaamisesta ja tuntemukset hellittivätkin kyllä kun piti muutamien päivien lenkkeilytaukoa.
Tämän jälkeen oireet vaihtelivat, mutta yhä useammin alkoi lonkan seudulla tuntua polttavaa, kirvelevää tunnetta. Ei päivittäin, mutta useammin kuitenkin kuin ennen. Joskus kävellessä lonkassani muljahti jokin niin inhottavasti, että kipu oli aivan järkyttävä ja minun piti seistä paikallaan varmaankin 15 minuuttia ennen kuin kykenin jatkamaan matkaa. Tunne oli kuin jokin jänne tai vastaava olisi siirtynyt hetkeksi pois paikaltaan ja sitten taas takaisin. Jälkikäteen, nyt kun on diagnoosi olemassa, olen arvellut, että ehkäpä reisiluun nuppi käväisi hetken ajan pois lonkkamaljasta tai ainakin melkein käväisi.
Mutta enpä vain mennyt tuolloin lääkäriin kun en kehdannut... Hävetti, että olin tuolloin hiukan yli parikymppinen, ja lonkka vaivasi! Jälkiviisastelijana sanoisin, että olisipa kannattanut mennä lääkäriin niin olisin edes tiennyt, mitä vaihtoehtoja on parantaa tilanne ja olisin ehkä välttänyt tiettyjä raskaampia urheilusuorituksia myöhemmin. Mutta sepä on ollutta ja mennyttä se ja nyt elellään tätä hetkeä :) Ja tällä hetkellä tilanne on aika lailla "tasaisen huono."
Lonkan vääristynyt asento näkyy niin, että jos seison suorassa (tai yritän seistä, kipeälle jalalle ei kauheasti pysty varaamaan), osoittaa oikean jalan jalkaterä jonkin verran ulospäin. En vain pysty seisomaan jalkaterät suoraan eteenpäin osoittaen kun oikea lonkka on niin jäykkä ja kipeä, että väkisinkin jalkaterä kääntyy ulospäin.
Oikeaa jalkaa en pysty kunnolla myöskään nostamaan ylös. Esim. jalan nostaminen sohvalle sattuu ja jos yritän nostaa jalkaa vaikkapa koukkuun, ei reisilihaksessa vaan tunnu olevan voimaa tai ehkä on, mutta lonkka ei anna periksi vaan heti tulee kipu ja rutina lonkasta vastaan. Välillä siis nostan jalkaa jopa kädellä...
Pystyn esim. sohvalla istuessani koukistamaan jalkaa ulkokiertoon, mutta sisäkierto puuttuu kokonaan. Se sattuu aivan järkyttävästi ja jäykkyys myös haittaa sisäkierron onnistumista. Tuo jäykkyys ja muutenkin lonkan lukkiutuminen, rutina, muljuaminen ja kipu johtuvat siis lonkkanivelen ja lonkkamaljan surkeasta kunnosta ja syystä että luu hankaa luuta ja reisiluun nuppi on rikki. Ortopedit ja lääkärit vääntelevät aina jalkaa/jalkoja jokaisella vastaanottokerralla ja testaavat liikkuvuutta, kulmia ja liikeratoja ja niiden testien perusteella paljon jo nähdäänkin, tarkennuksen tilanteeseen kertoo sitten viimeistään röntgenkuva.
Lepokipua ei ole ollut niin paljon mitä pahimmassa vaiheessa oli, mutta liikkuminen on joka askeleella tuntuvan kivun vuoksi hiukan hankalaa. Onneksi mitään kipujen radikaalia pahenemista ei ole viime aikoina tapahtunut. Tähän lienee vaikuttanut kepin käyttöönotto ulkona liikuskellessa ja muutenkin se, että olen liikkunut "sopivasti", tuntemusten mukaan, en ole rasittanut lonkkaa liikaa mutten liian vähänkään. Tutuissa sisätiloissa (esim. kotona) en keppiä ole käyttänyt, lapset kun vierastavat "robottijalkaa." Yritän nyt vielä pärjäillä ilman ja huonekaluja tai seiniä pitkin kävellen kun se on mahdollista. Sen sijaan pitkä kenkälusikka on jo ahkerassa käytössä, helpottaa kenkien laitossa ja myös monen tavaran poimimisessa. Anonyymit Apuvälineet ry kokoontuu... :)
Haluan muuten kiittää kaikkia ihania ihmisiä sekä lähellä että vähän kauempana läsnäolosta ja tsemppaamisesta! Viettäkäähän leppoisia välipäiviä ja rentoutukaa :) Minä olen tehnyt melkein ainoastaan niin. Kuten Viivi joulukuun kalenterikuvassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.