Laakerit irrallaan

Se oli tänään taas eräs "Päiväni murmelina" tai "Here I go again" -tyyppinen päivä keskussairaalalla kirurgian polilla. Tai enhän mä koko päivää ollut paikan päällä todellakaan vaan itse asiassa reissu oli ihmeen nopeakin, vartti ehkä vastaanotolla ja ajatkin olivat aikataulussa?! Wow. Asioissa ei ollut nyt ihmeemmin selvitettävää eikä vielä tässä vaiheessa juuri keskusteltavaakaan sen enempää, aika selvä tilanne kuitenkin on ja yhteisymmärrys löytyy myös.

Olin siis olkaortopedin vastaanotolla jälleen keskustelemassa oikean olkapään kohtalosta. Ties kuinka monta kertaa noissa samoissa vastaanottohuoneissa on tullut käytyä ja aikaa vietettyä... En tiedä, en oo enää aikoihin pysynyt laskuissa mukana. Tällä kertaa emme olleet nurkan takana missään "eri konttorissa" kuten viimeksi vaan tutummissa huoneissa, joissa on aiemminkin tehty niin isoja päätöksiä eri nivelistä kuin myös sovittu, ettei nyt ole hoidettavaakaan. Toiset isot päätökset hoidosta tai hoitamatta jättämisestä on puolestaan tehty preoperatiivisen aulan puolella, mutta nyt siis täällä eri aulassa.

Vastaanoton aikana ei onneksi ihmeemmin nyt tehty kliinistä tutkimusta, vaan eniten mun piti näyttää itse, millaiset liikeradat olkapäissä nyt on, vaikka passiivisempaakin liikerataa ortopedin tutkimana testattiin oikeasta olkapäästä. Näytti kyllä siltä, että tuossa jo ennestään luudutetussa olkapäässä on jopa parempi liikkuvuus nyt kuin oikeassa olkapäässä, jonka liikerata on aika huono - muuten toki liikerataa on mutta liikaa, olkapää on heti isommissa liikeradoissa sijoiltaan.

Olkapäähän CT-kuvattiin mun kuntoutusosastojakson aikana muutama viikko sitten. Kuvantamisen lopputulema oli samantyyppinen kuin vasemmassakin olkapäässä, eli ongelmat johtuvat eniten EDS:stä. Olkapää on löysä, kuvistakin sen näkee samaan tyyliin kuin vasemmastakin olkapäästä, on mm. venyttymistä. Kysyinkin tästä, että onko samanlainen näkymä nyt tässäkin ja kyllä kuulemma on.

Seuraavat pohdinnat olivat sitten sitä leikkauspohdintaa. Tässäkään ei ole mitään muuta vaihtoehtoa leikkaukselle kuin luudutusleikkaus. Kysyin kyllä käänteisen tekonivelen vaihtoehdosta mutta se ei ole mahdollinen. Mulla se jäisi vaan lonksumaan ja sitten oltaisiin taas ongelmissa. Luudutus on siis ainut vaihtoehto.... Ja siinä täytyy varautua sitten taas moniin asioihin. Ensinnäkin siihen yläkropan toimintakykyyn ja käsillä toimimisen ja tekemisen liikelaajuuksiin, joissa täytyy ykkösenä pohtia, miten ja mihin kaikkialle omassa kehossa ja muutenkin yltäisin kahden luudutetun olkapään kanssa. Olkapää asemoitaisiin leikkauksen aikana mahdollisimman hyvään asentoon mutta täysin absoluuttisen hyvää asentoa ei pysty leikkauksessa määrittelemään. Asento tulisi olemaan sellainen, että se vaikuttaa moniin eri toimintoihin. Koska oon oikeakätinen, on mun kuitenkin yletyttävä tietyllä tavalla tiettyihin asioihin niin omassa kehossa kuin ympäristössäkin ihan arjessa ja tällöin luudutusasento ois hiukan sisäkiertoon, ei ulkokiertoon, miten nyt vasemmassa olkapäässä on. Toki toipumisaikana ei käsi juuri liiku kuin kyynärpäästä ja ranteesta mutta sitten ajan kanssa, kun liikeratoja saa hakea...

Onnistuessaan ja liikeratojen ollessa riittävät olisi operaatio kuitenkin mun tilannetta varmasti hyödyttävä. Kivutkin oletettavasti vähenisivät paljon ja olkapääortopedi totesikin, että sitä tässä haetaan, että "josko se lonkse saataisiin loppumaan." Eihän näinkään voi elää mitä nyt tuon olkapään kanssa, on niin älyttömän paljon ongelmia ja kipuja... Ja tiedän ja tunnen ihmisiä, jotka elävät kahden luudutetun olkapään kanssa hyvää elämää kuitenkin eivätkä mistään hinnasta vaihtaisi tilannetta nykyisiin luksaatioihin! Se on mulle hyvä ja rohkaiseva esimerkki myös.

Itse leikkaus vaatisi myös sitten vähän erityisjärjestelyjä, leikkaamassa olisi kaksi ortopedia (kuka se toinen sitten olisi, ei vielä tiedä) ja pitäisi niitä mun komplikaatioriskejä huomioida mm. niin, että mulle tulisi verenohennuslääkitys kuukaudeksi. Olisin tätä kysynytkin, koska kukaan ei kyllä halua enää niitä komplikaatioita, mitä viime vuonna toisen olkapään uusintaluudutuksessa ja sen jälkeen oli! Ja kyllä sekin huomioidaan, etten ole mikään nopean toipumismallin potilas, se ei vaan toimi mun tilanteessa koskaan eikä nyt varsinkaan, kun ei yhtään tiedä sitä leikkauksen jälkeistä toimintakykyä...

Nyt ortopedi juttelee taas kuntoutusylilääkärin kanssa, pystyisikö mitenkään katsomaan haluttuja ja toivottuja olkapään liikeratoja jo etukäteen ennen leikkausta esim. toimintaterapeutin kanssa ja pohtia, millainen se mun toimintakyky olisi sitten käsien kanssa. Tämän juttelemisen jälkeen ortopedi soittaa mulle. Mitään koeluudutusta kun ei suositellut ortopedi tehtäväksi, koska esim. sellainen piikeilläkin tehtäväkin luudutus voi jo pilata nivelen eli jos sen haluaisi purkaa, ei olkapää enää olisi niin "hyvä" kuin ennen koeluudutusta... Eli sitten kun leikattaisiin, olisi se toivon mukaan vain yksi leikkaus ja siitä toipuminen.

On tässä sulattelua kuitenkin. Hyvässä ja huonossa... Oon ollut ihmeen rauhallisin fiiliksin nyt illalla kuitenkin. Tietynlainen rutinoitiminenkin näihin leikkauksiin kyllä varmaan tässä auttaa ja se, että tiedän jo nyt ennestään, mitä se toipuminen on. Eihän se mikään helppo leikkaus ole, tosi isohan se on, ei sitä voi kiistää... Mutta mietin myös sitä mahdollista hyvää lopputulemaa, mihin mä haluaisin uskoa. Oon kuitenkin hyvissä käsissä, sen tiedän. Vielä nyt ei mitään oo lyöty lukkoon mutta suunnittelu kuitenkin etenee, mikä tuo itselle luottamusta.

"Laakeritko siitä on menneet...?" kysyi ortopedi tänään, kun hänen mua pyörätuolissa vastaanottohuoneeseen työntäessään mainitsin ääneen, että taas tästä tuolista kuuluu kolinaa... Viittasin siis vähän huonossa asennossa olevan pinnasuojuksen aiheuttamaan "klonk, klonk" -ääneen. Se ääni kuitenkin hoituu pois niin, että hiukan siirtää pinnasuojuksen reunaa välillä.

Nyt kun vaan saataisiin hoidettua tuon olkapäänkin "irtonaiset laakerit" siten, että olkapäästä vielä tulisi jotenkin toimiva ajan mittaan, niin hyvä olisi... Aika näyttää, miten asiat menevät.