Yli rajojen

Aprillipäivän ilta. Olen tässä vakiopaikassani puoliksi makaamassa sohvannurkassa pinkissä fleecetakissa, villasukissa ja muutenkin rennoissa vaatteissa. Palelee, vaikka luulis jo kohta näillä vaatteilla palelun loppuvan! Varmaan tämä palelu on jotakin jälkimaininkeja kaikesta vöyhötyksestä ja touhotuksesta, mitä oon tässä tänäänkin harrastanut mm. sisustuspuuhilla ihan selkeästi yli rajojen ja ohi kropan tuntemusten kuuntelun, mutta joskus vaan käy näin... Tyhmästä päästä kärsii jälleen kerran koko ruumis - tai ei ihan vielä, kun tässä on joku hämärä ylivireystila päällä nytkin, mutta kyllä se totaalistoppikin sieltä tulee kaikkine ekstrakipuineen. Sen tietää, se tulee aina satavarmasti jälkikäteen jossakin vaiheessa, ja keho ottaa tarvitsemansa levon tavalla tai toisella. Sen tunteekin jo.

Mielenkiintoiset tunnelmat olleet kyllä tällä viikolla. Kroppa on toisaalta ollut aivan loppuunkulutettu ja puhki mutta samaan aikaan mulla on ollut tosi hyvät fiilikset henkisesti. Siis tosi tosi hyvät! Oon mm. lauleskellut "sohvakaraokea" maaten ja aivan sellaisessa kunnossa, että jalat eivät kanna jne., musan soidessa täysillä ja fiilistellen :D Ja ollut muutenkin tosi hyvällä tuulella. Jännän ristiriitainen olotila kyllä, kun samaan aikaan on ollut tosi uupunutta, voimatonta, kipuja (kipulääkkeistä huolimatta, niistä joku jo kysyikin, että enkö niitä käytä... No kyllä käytän, muuten en selviäisi!) ja kaikkea kehon hankaluutta tässä kaverina. Mutta huomaan, että tosi paljon uutta henkistä virtaa antaa mulle sekä tää kevätaika että myös jotenkin nyt nuo uudet kuntoutukset sekä fysioterapiassa että altaalla. Selkeää vaihtelua, ja kai se vesielementtikin mulle on nyt niin hieno asia, kun oon sitä kaivannut jo pitkään muutenkin. Ja hyviä, osaavia, huumorintajuisia ja avoimia tyyppejä ympärillä, sekin on tosi tärkeä juttu se! :)

Tällä viikolla mulla olikin nyt sit kolmena arkipäivänä peräkkäin kaikenlaista, mm. fysiota, allasterapiaa, omaakin menoa + muiden asioiden selvittelyä (kuten esim. sitä, miksi meille ei toimitettu kotiin tiettynä sovittuna ajankohtana tilaamaani uutta sänkyä, vaan jouduimme miehen kanssa nukkumaan yhden yön olkkarin sohvalla, mikä ei todellakaan ole mulle varsinkaan mikään optimaalinen nukkumapaikka... ...mutta se onkin oma tarinansa se ;)). Selkeästi huomaa, että peräkkäisinä päivinä mulla ei pitäisi olla varsinkaan mitään fyysisesti rasittavaa, koska mulla nähtävästi keho uupuu ja kipuilee tällaisista tosi paljon. 

Jatkossa varmasti fysioterapian ja allasterapian rytmitys pyritään tekemäänkin niin, että mulla on välissä aikaa palautua. Mutta nyt on menty vielä sen mukaan, mitä on saatu aikoja alkuun sovituksi. Toisaalta tässä on tietysti se "hyvä" puoli, että ainakin moni näkee, miten mulla keho käyttäytyy ollessaan tosi kovassa rasituksessa (ja korostan tässä sitä mulle kovaa rasitusta mikä ei ole sama kuin terveen ihmisen rasituksensietokyky). Eilen olin loppupäivästä ja alkuillasta jo aika lailla poissa pelistä niin fyysisesti kuin henkisestikin eli liikkuminen oli vaikeaa, keho vapisi, puhuminen ja sanojen muodostaminen oli vaikeaa ja ajatukset katkeilivat, mutta sitten kun mulla oli mieluista seuraa, tulinkin taas jotenkin virkeämmäksi (mikä ei ole todellinen olotila, kun on aivan tööt mutta tuollaisessa tilanteessa on vaan kuitenkin niin hyvä fiilis kuitenkin hyvistä keskusteluista jne., että menee ylivireystilan puolelle) ja yritin taas touhottaa kaikenlaista. Sitten loppuillasta kuitenkin se tietynlainen ylivireystila kuitenkin oli jäänyt päälle, enkä kaiken väsymis-uupumis-vapisemis-kipuilun päälle saanut ensin untakaan. Nukuin kuitenkin lopulta sitten ihmeen hyvin. Uudessa sängyssämme nyt vieläpä :)

Tää tekstikin on nyt aika sekavaa ja poukkoilevaa, huomaan, että nyt ei oo ehkä paras mahdollinen aika ja olotila kirjoittaa, mutta kirjoitan nyt kuitenkin... Mutta joo. Torstain allasterapiasta piti kirjoittaa. Nyt tälläkin kerralla fyssari oli mukana vedessä ja alussa ja lopussa myös vahtimassa tarkasti, että pääsen veteen/vedestä pois. On tosi ihmeellinen olotila kyllä siellä vedessä - liikkuminen on samalla niiiiin paljon helpompaa kuin maalla mutta kuitenkin mulla keho uupuu todella, todella nopeasti ja alkaa tulla sitä vapinaa, käden vatkaamista ym. Kysyin fyssariltakin, näkyykö ulospäin kehon uupuminen, niin sanoi, että kyllä sen mun vapisemisen/huojumisen huomaa. Erityisesti taas oikea puoli kehosta mutta nyt kyllä nykivät esim. molemmat jalkaterätkin, kun esim. "kävelin" altaan pohjassa.

Jossakin vaiheessa mulla lähti vasen polvikin tutusti pois paikoiltaan, ja sitä piti siinä jonkin aikaa säätää paikoilleen. Mutta en siitäkään lannistunut, vaan ei kun jatkettiin vaan... ;) Oon vähän jääräpää tässä harjoittelussa kyllä, ja tämän kyllä fyssarikin tiedostaa. Onneksi. Ei nyt ihan yli anna mun tehdä... Altaasta pois lähtiessä olisi ollut taas mahdollista käyttää sitä allashissiä mutta ei, mä en nytkään mitään hissiä käyttänyt, vaan ei muuta kuin altaasta omin jaloin ylös... Kyllä ainakin kuntoutusmotivaation huomaa, jos ei muuta! En oo mennyt altaalle ja taistellut kuntoutuksesta Kelan kanssa huvikseni ;) Tarkkana siinä sai taas olla, että sai letkut, voimattomat jalat tottelemaan ja esim. oikea nilkka oli mennyt harjoittelusta ihan letkuksi ja läpsyväksi (?!) mutta kyllä mä siitä sitten pääsin kuitenkin hitaasti ja varovasti keppeineni suihkuun saakka. Fyssari varmisti, että pääsin taas suihkun ovelle.

Nyt tosiaan on sitten sellainen olotila näiden muutamien vauhdikkaampien päivien jälkeen, että otettavissa on isompia kipuja ja isompaa levon tarvettakin. Ensin mennään niinkuin hmmh... ...adrenaliinin voimalla ja tsempillä ja hyvällä fiiliksellä monta päivää äärirajoilla mut sieltä olotilasta tullaan kyllä myös alaspäinkin, valitettavasti. Uskon kyllä että tästä huolimatta mulla hyvä fiilis säilyy :) Nyt on muutenkin sellainen tsemppihenki päällä: esim. mun painonhallinnan suhteen on menossa aktiivisempi ote mitä taas hetkeen, ja mulla on fiilis, että meni sitten syteen tai saveen, mä niiiin näytän vaikkapa mun hoitaville lääkäreille, että täältä muuten pesee! Ja että ei ainakaan mahdolliset jatkon ortopediset toimenpiteet jää kiinni siitä, ettenkö olisi pitänyt omasta hyvinvoinnistani ja kuntoutuksesta niin hyvin kiinni kuin mahdollista.

Mutta tosiaan kyllä voisin hiukan olla armollisempi itselleni tämän tekemisen ja touhottamisen (tai niiden yrittämisen) suhteen myös kotona. Vähempikin vöyhkääminen voisi riittää. Mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa - ja sille, että haluan, että koti on sellainen, että siellä viihtyy, kun vietän kuitenkin niin paljon aikaa sisätiloissa. Yksi mun fyssareistani on ehdottanut muuten avustajankin hankkimista esim. fysioterapia- ja allaskäynneille, mutta en oo ollut siihen ajatuksenkaan tasolla valmis, vaan oon mieluummin ajatellut, että pyrin pitämään itseni kaikin keinoin siinä kunnossa, että en tarvitsisi avustajaa. En tiedä, ehkä se helpottaisi monia asioita... Täytyy kypsytellä ja haudutella ajatusta. Nyt loppukeväästä/alkukesästä on tulossa myös yhteispalaveri vammaispalveluohjaajan ja sosiaalityöntekijän kanssa, sitten voidaan jutella tästäkin asiasta lisää, kun muutenkin päivitetään tilanne ja kuulumiset. Sitä ennen mennään päivä kerrallaan -meiningillä kuten tähänkin saakka :)